[QUOTE="nimetön";25094483]Ei, ei. Minä EN ole ollut asiasta tietoinen. Olen aavistellut jotain, muttei lapsi ole kertonut. Olen rohkaissut häntä puhumaan jollekin pahasta olostaan, vaikka koulussa. Vihdoin sitten puhui. Tämä tuli minullekin melkoisena järkytyksenä! Olen myös miettinyt mihin voisin ottaa yhteyttäniin, että lapsi saisi apua muttei tieto menisi isälle, kun niin selkeästi tätä pelkää. On myös puhunut ja pitkään että tahtoo muuttaa pois, muttei vaan uskalla isälle suoraan sanoa.
Ja että miten on tähän tultu? Lapsi halusi itse muuttaa isälleen. En estänyt, eikä tilanne silloin heti ole tälläinen ollut. Pikkuhiljaa pahentunut. Mutta se siitä, olisi se pitänyt muistaa ettei täällä kannata mitään kysellä, koskaan.[/QUOTE]
Jaa, noh, viestistäsi sai ensin sen käsityksen, että olet ollut tietoinen asiasta. Sori. Aika hurjaa. Varmaankin osaisivat siellä sosiaalipuolella parhaiten neuvoa asiassa. Kai lapsi on nyt sinun luonasi? Jos ei, käyt hakemassa heti luoksesi. On tärkeää, että murrosikäinen (oletan?) kokee, että häntä rakastetaan ja että hänestä välitetään ja että hän ei ole mikään vanhempien heittopussi. Tsemppiä!