M
mikään ei kelpaa
Vieras
ostaa mulle aina yllätyksenä suklaata, joka päivä kysyy kaupassa haluanko jotain hyvää. jos sanon ei, niin ostaa kuitenkin.. ja tätä kun tekee niin ei todellakaan ole ivallinen tms.
eilen se oli ostanu suklaarasian, sellaisen pienen. Niitä tuli sitten naposteltua illan mittaan. Mies söi muutaman ja koko rasia ei mennyt kuitenkaan. Mies sit yhtäkkiä alkaa siunaamaan miten olen saanu syötyä noin paljon. tokas sit siihen että ei se oo ihmekään etten laihdu ku syön tuohon malliin
ja mulla on siis paino normaalin painoindeksin rajoissa täysin. itse olen puhunut laihduttamisesta ja mies on aina sanonu et miks pitäs olla sellainen että luut paistaa..
en ole vielä kiinteässä kunnossa terveysongelmien vuoksi, mutta yritys on kova ja eteenpäin oon mennyt.
miksi mies haluaa koko ajan musertaa mut? olen aikanaan sairastanut bulimiaa ja mies tietää sen, silti se jaksaa valittaa mun syömisistä!
vaikka nyt olenkin syönyt sitä suklaata niin paino on tippunut lyhyessä ajassa 5 kiloa ja haluaisin olla tyytyväinen siihen..
mut nyt tuli ainakin päätös etten koskekaan karkkiin tai herkkuihin.. ei oikeasti tee edes mieli ja ajatuskin oksettaa. en halua ajautua taas bulimiaan, ainakaan miehen takia!
halusin vaan purkaa jonnekin.. ja ehkä tietää onko muilla tällaista...
eilen se oli ostanu suklaarasian, sellaisen pienen. Niitä tuli sitten naposteltua illan mittaan. Mies söi muutaman ja koko rasia ei mennyt kuitenkaan. Mies sit yhtäkkiä alkaa siunaamaan miten olen saanu syötyä noin paljon. tokas sit siihen että ei se oo ihmekään etten laihdu ku syön tuohon malliin
ja mulla on siis paino normaalin painoindeksin rajoissa täysin. itse olen puhunut laihduttamisesta ja mies on aina sanonu et miks pitäs olla sellainen että luut paistaa..
en ole vielä kiinteässä kunnossa terveysongelmien vuoksi, mutta yritys on kova ja eteenpäin oon mennyt.
miksi mies haluaa koko ajan musertaa mut? olen aikanaan sairastanut bulimiaa ja mies tietää sen, silti se jaksaa valittaa mun syömisistä!
vaikka nyt olenkin syönyt sitä suklaata niin paino on tippunut lyhyessä ajassa 5 kiloa ja haluaisin olla tyytyväinen siihen..
mut nyt tuli ainakin päätös etten koskekaan karkkiin tai herkkuihin.. ei oikeasti tee edes mieli ja ajatuskin oksettaa. en halua ajautua taas bulimiaan, ainakaan miehen takia!
halusin vaan purkaa jonnekin.. ja ehkä tietää onko muilla tällaista...