Mitähän mies (ei oma) tarkoitti tällä?

[Vanha suola]

Kyseessä mun ja miehen yhteinen (ex) ystävä, jonka minä olen tuntenut 6 vuotiaasta ja mies yläasteelta. Tämä ystävä hengaili kuukausia meidän kanssa päivittäin ja oli tosi mukava, oma iloinen itsensä. Aloin sitten ihastua häneen, kun sitä molemminpuolista flirttiäkin jälleen oli. En kuitenkaan odottanut mitään vastakaikua tunteilleni, koska hän ei ollut koskaan aiemminkaan ilmaissut kiinnostustaan minua kohtaan (paitsi joskus ala-asteella). Suhde mieheeni alkoi rakoilla ja hän jättikin minut toisen takia palattuani eräältä viikonloppureissulta. Olin aika maassa ja kaipasin ystäväni tukea, hän kuitenkin vältteli minua. Mieheni oli kertonut ystävälle ihastuksestani ja minulle taas ettei ystävä huolisi minua. Kun ystävä sitten tuli kylään, kerroin hänelle heti, ettei hänen tarvitse pelätä, en aikoisi yrittää mitään. Hän vastasi ettei sitä pelkääkään, vaan sitä että olisi mukana, jos yrittäisin jotain. Tarkoittiko tuo sitten, että hänelläkin oli tunteita minua kohtaan?

Sovimme kuitenkin asiat mieheni kanssa ja palasimme yhteen. Ystävä taas vähensi käyntejään, "huijasi" miestäni autokaupoissa ja lopetti sitten yhteydenpidon kokonaan. Tästä nyt jo 4 vuotta aikaa mutta nousi mieleen nyt, kun olen nähnyt hänestä ihania unia. Meillä on 2 lasta mutta minun tunteeni ovat viilentyneet jo vuosia sitten. Ystävällä on 1 lehtolapsi, muttei oikeastaan ole seurustellut vakavasti. Yhdenyön juttuja riittää. Haaveilen tässä nyt jostain elämää suuremmasta rakkaudesta, kun tämä nykyinen suhde on niin väljähtänyt. Pohdin eroa.

 

[jooo-o]

Kun mielessäsi asiaa vielä hetken pyörittelet ja haaveilet suuresta rakkaudesta, niin kyllä se erokin sieltä tulee.

Omat ajatukset on siinä mielessä hankalia, että kun samaa ajatusta pyörittää aikansa, niin siihen alkaa itsekin uskoa. Ja voi vaikka alkaa nähdä unia menneisyyden henkilöstä, jota ei ole vuosiin nähnyt. Ja alkaan pohtiin, että hänkö on Se Oikea.

Jos asian sanoisi kaverilleen ääneen, niin se kuulostaisikin omissakin korvissa vähän oudolta. Aikuinen, joka haikailee satunnaisen ihastuksen perään? Parin lapsen äiti, joka odottaa yhä prinssi Rohkeaa valkoisella ratsulla. Kun nykyinen suhde on niin väljähtänyt eikä olekaan niin kivaa...

Just joo. Mitä jos rakkaudennälkäisen haaveilusi sijaan toimisit kuin aikuinen ja tekisit liittosi pelastamiseksi kaiken mitä voit. Rakkaus ja romanttiikka vaatii tässä todellisessa maailmassa molemmilta osapuolilta tekoja. Anna jotain, ja katso saatko takaisin.

Ja eroa kannattaa miettiä, kun on suhteen ja perheen eteen tehty voitava eikä mikään auta. Kyse on myös miehesi ja lastesi elämistä. Älä haaveile heitä kumoon. Eroa syystä, älä siksi, että ei ole kivaa. Elämässäsi sinä itse vastaat onnellisuudestasi ja "kaikesta kivasta". Ei haavemies tee sinua onnelliseksi, vaikka saduissa niin sanotaankin. Aikuinen nainen nauttii omasta onnellisuudestaan itse ja ottaa siitä vastuun. Ei odota prinssiä avuttoman.

 

[Vanha suola]

Onhan sitä yritetty suhdetta parantaa. En vaan haluaisi enää jatkaa tässä, rakastan miestäni kuin ystävää. Olen onnellisin silloin, kun hän ei ole kotona. Hän ei tunnu enää siltä, jonka kanssa haluaisin elää lopun elämäni. Ja hänelle tuntuu tietokone olevan tärkeämpi kuin minä. Asiasta on puhuttu useita kertoja... tuloksetta. Ehkä hänenkin olisi parempi olla sellaisen kanssa, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin hän (lue: tietokonepeleistä).

 

[jooo-o]

Oletko todellakin sanonut hänelle, että "mulla on sellainen tunne, että tietokone merkitsee enemmän kuin aika minun kanssani. Se tuntuu pahalta ja vieraannuttaa mua susta"? Vai oletko huutanut riidan päätteeksi, että "ethän sä tee muuta kuin istut aina koneella"? Oletko varma, että miehesi todellakin ymmärtää, että asia on jopa eron tai yhdessäolon kynnyskysymys?

Omat lapset on jo lähempänä kymmentä. Muistan kyllä, miten arki pienten kanssa puuduttaa. Parisuhde ajautuu silloin helposti taka-alalle ja miehestä tulee arjen jakaja käytännön tasolla, enemmän kumppani ja kaveri kuin Se Oikea. Kokemuksesta voin sanoa, että se muuttuu, jos siihen on aidosti tahtoa ja halua. Jos on tahtoa rakastaa silloin kun rakkaus on kutistunut pieneksi vaippavuorien ja legopalikoiden alle. Tahtoa. Ei välttämättä edes sitä rakkauden kokemista. Siellä se on.

Ja joskus ulkopuolinen taho voi auttaa löytämään rakkauden uudestaan. Siitäkin on kokemusta, kun en suostunut luovuttamaan ennenkuin kaikki mahdollinen oli tehty.
Pysähdy nyt vielä miettimään, että onko kaikki mahdollinen tehty. Viestistäsi välittyy enemmänkin turhautuminen ja väsymys, kuin todelliset ongelmat.

Ja kyllä. Olen rakastunut, rakastettu ja jumalattoman kiitollinen, että rakensimme uudestaan ja uuden suhteen mieheni kanssa. Kun menimme yhteen, olimme nuoria, sitten tuli lapset. Ja sitten meidän kahden aikuisen täytyi löytää toisemme uudestaan, ja me huomasimme rakastavamme toisiamme, vaikka olimmekin kasvaneet ja muuttuneet vuosien varrella. Rakkaus kesti nämä muutokset. Ei se ollut kadonnut, vaikka välillä niin luulin.

 

[haihattelija.]

Äh, sen kaverinne tokaisu ei nyt merkitse yhtään mitään. Mieti nyt vähän ittekin! Siitä on, herrajumala, neljä vuotta!! Oletko todellakin pyöritellyt jotain yhtä lausetta päässäsi vuositolkulla ja nyt kun menee vähän huonommin, niin otat sen pelastusrenkaaksi, että 'jospas se äijä oliskin kiinnostunut'. Eli sanalla sanoen: haihattelet.

Lopeta haihattelu. Eroa, jos kerran siltä tuntuu. Mutta lopeta jonkun älyttömän ukkelin vuosikausia sitten tokaiseman lauseen pohtiminen.

 

[karismaako.]

Äh, sen kaverinne tokaisu ei nyt merkitse yhtään mitään. Mieti nyt vähän ittekin! Siitä on, herrajumala, neljä vuotta!! Oletko todellakin pyöritellyt jotain yhtä lausetta päässäsi vuositolkulla ja nyt kun menee vähän huonommin, niin otat sen pelastusrenkaaksi, että 'jospas se äijä oliskin kiinnostunut'. Eli sanalla sanoen: haihattelet.

Lopeta haihattelu. Eroa, jos kerran siltä tuntuu. Mutta lopeta jonkun älyttömän ukkelin vuosikausia sitten tokaiseman lauseen pohtiminen.

juu juu, mutta entäs nuo ihanat unet...

 

[Puutteessa sitä]

näkee kaikenmoisia unia. Koska haikailet tuon kaverin perään, liittyvät unetkin häneen. Yhtä epätodellista molemmat ja vailla mitään todellisuuspohjaa! Että pittää aikuisen, kahden lapsen äidin olla noin tyhmä!!

Ala nyt kaivaa itsestäsi niitä asioita esille, jotka tekevät elämästä mielekkään. Ei sitä kukaan toinen voi tehdä puolestamme, se on omalla vastuulla. Hommaa kivoja harrastuksia, menkää miehen kanssa kahden vaikka iltalenkeille. Yhteistä tekemistä ihan tavallisissa puitteissa. Siillä juttu irtoaa ihan toisin kuin telkkarin äärellä. Hämmästyt, mitä puolia miehessäsi on ja joista et tiennyt mitään... ÄLY HOI; ÄLÄ JÄTÄ!

 

[Surullista]

Elät haavekuvissa et oikeaa elämää. Luultavasti teillä menee nykyisen miehesi kanssa juuri tämän syyn vuoksi huonosti. Ette osaa vaalia ja hoitaa suhdettanne, pitää toisistanne kiinni ja ettekä ole ymmärtäneet että rakkaus on tahdon asia. Suurin syy eroihin tuntuu olevan kun ollaan kuin ystäviä, ei mitään muuta. Se on HYVÄ asia pidemmässä parisuhteessa, tehkää työtä sen eteen että välillenne tulisi muutakin.

Ihmiset on nykyään laiskoja, parisuhteen pitäisi olla niin kuin kaupassa myytävät einekset, aina valmiita lämmitettäväksi ja valmiita parissa minuutissa. Meillä kun ollaan uhrauduttu ja todella paiskittu töitä parisuhteemme eteen niin nyt saamme nauttia sadosta. Kohta takana kahdeksan vuotta välillä kovinkin myrskyisää suhdetta mieheni kanssa ja voin puhtaasti myöntää että rakastan häntä enemmän nyt kuin ennen.

Jotkut kuvittelevat että intohimo on rakkautta, haaveilevat vuosia ja ihmettelevät kuinka he antoivat sen namupalan mennä ja ottivat tuon tylsimyksen joka katsoo telkkaria/ tietokonetta muniaan raapien. Onko liian tuskaista myöntää että niin olisi käynyt sen namupalan kanssakin?! Arki rullaa joka suhteeseen ja siinä vaiheessa nykyihminen kyllästyy ja heittää elämänsä vaikka mieluummin autohuijarin/ hakkaajan/juopon etc. käsiin, kun vaan tapahtuisi jotain! Apua..

 

[lastu lainehilla]

juu juu, mutta entäs nuo ihanat unet...

Vanhan kansan sanonta, pitänee vielä paikkansa: "Joka uniinsa uskoo, se varjoja pelkää."

 

[Ap Vanha suola]

Ensin tuli unet, sitten muistui mieleen tuo kommentti. Enkä aio tämän kaverin suhteen tehdä mitään siirtoja, kunhan haaveilen. Eroa olen pohtinut jo pidemmän aikaa. En käsitä sitä, kun äidiksi tullessaan pitäisi heittää pois omat tunteensa ja halunsa. Äitihän ei saa koskaan ajatella itseään. Pitääkö minun tosiaan heittää naiseuteni menemään ja pysyä äitinä (myös miehelle) epätyydyttävässä suhteessa? Elänkö sitten katkerana seuraavat 15 vuotta ja eroan vasta sitten kun lapset muuttavat omilleen? Sitten vasta alan olla oma itseni ja lapseni toivovat, että olisimme eronneet aikoja sitten. Mieluummin tekisin muutoksen nyt kuin heitän elämäni hukkaan. Sanotte, että minun tulisi yrittää korjata asiat. Entä, jos en enää halua yrittää tämän miehen kanssa? Onko sillä loppujenlopuksi väliä mitä MINÄ haluan, kun on noita lapsia siunaantunut?

Kun mies vuosia sitten kävi armeijan ja tuli ensimmäisen kerran lomille 3 viikon jälkeen, odotin innolla tuota kohtaamista, ikävä kun oli. Kun mies sitten tuli, niin mitä tunsin... en mitään. Lähinnä ärsytti, kun mies tuli takaisin rajoittamaan elämääni. Armeija-aika oli sinänsä mukavaa, koska sain elää omaa elämääni lapseni kanssa. Välillä ajattelen, ettei minua ole luotu elämään parisuhteessa.

Nyt sitten varmasti haukutte minut epäkypsäksi ja ties miksi, mutta se ei muuta tunteitani. Niin joo, olen 25v ja olemme olleet yhdessä pian 7 vuotta ja tunteneet toisemme 10 vuotta.

 

[Surullista]

Ehkä kuitenkin pitäisi ensin kasvaa aikuiseksi. Sinä kuitenkin päätät mitä tahdot elämältäsi ja jos se on ero niin sitten on parempi erota. Kyllä mustakin joskus tuntuu ettei mua ole luotu parisuhteeseen. Kyse tuntuu enemmän olevan siitä että et ole koskaan saanut täysin elää nuorena aikuisena sinkkuelämää ilman rajoittavaa parisuhdetta ja tahtoisit tehdä sen nyt.

Tärkeintä olisi kuitenkin huomata ettei miehessäsi ilmeisesti ole mitään vikaa ja lopettaa se hänen syyttely. Tässä todella on vain kyse sun tunteista ja silloin on parempi myös päästää miehesi vapaaksi koska menee hänelläkin elämä hukkaan sinun kanssasi, joka et arvosta häntä ollenkaan. Hänellä on oikeus löytää itselleen elämä ja ehkä kumppanikin joka osaa arvostaa häntä.

Kaikkea hyvää elämääsi ja pitäkää lapsistanne hyvää huolta!

 

[panacea]

Samaa ajattelen kuin edellä. Liian nuorena - ihan penskana itseasiassa - aloitetut suhteet tuntuvat aina päättyvän siihen, että jompikumpi haikailee hukattua hurjaa nuoruutta ja alkaa elää sitä perheellisenä nolaten itsensä ja aiheuttaen surua perheelleen.

Olisi parempi kasvaa aikuiseksi ennen kuin alkaa perhettä perustamaan. Miten lapsi voisi lapsia kasvattaa.

 

[JOO ;)=]

Nyt sitten varmasti haukutte minut epäkypsäksi ja ties miksi, mutta se ei muuta tunteitani.

Kun ikää tulee lisää, ymmärrät että on parempi että järki edes määrää vähän, että ihminen on heitteillä jos pelkästään tunteillansa elää. Ihan sama asia kuin häntä veisi koiraa.

Suuri rakkaus kun tulee, niin se rakkauden tunne kestää pari vuotta ja sitten arki alkaa taas rullata. Olet samassa pisteessä kuin nyt..

 

[Oppia ikä kaikki]

Viimeisimmästä "puolustuspuheenvuorosta" voi päätellä että päätös on jo tehty, täältä taisit hakea siunausta asialle. Mutta toisin kävi, kuten niin monesti täällä

 

[Surullista]

Rakkaus on kemiallinen tapahtuma, kun löytyy sopiva ehdokas tapahtuu kehossa reaktio joka tuntuu ihanan kamalan tunteena. Kun on niin ihanaa ja kamalaa olla toisesta erossa. Sillä tunteella on harvoin mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ihminen on saattanut ajatella ettei koskaan ota juoppoa, hakkaajaa, lapsellista, työnarkomaania jne. Siotten kun pari vuotta on mennyt ja se kemiallinen tunne on hävinnyt ymmärretään millaisessa kusessa ollaan ja ettei se ex josta piti erota ollutkaan hassumpi.

Kaikkein parasta on rakkaus pidemmässä parisuhteessa joka on ystävyyttä, sitoutumista ja arjen jakamista, yhdessä kasvamista. Monet erot ovat ihan turhia ja ne tapahtuu vain siksi ette ihmispoloinen ymmärrä että mitä on parisuhteen hoitaminen.

www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/tietoa_parisuhteesta/

Kannattaisi ap.n käydä tuolla lukemassa vaikka eroaisikin..

 

[pöh]

Viimeisimmästä "puolustuspuheenvuorosta" voi päätellä että päätös on jo tehty, täältä taisit hakea siunausta asialle. Mutta toisin kävi, kuten niin monesti täällä

Jos on kyseessä näinkin hassu asia ei kai selle siunausta tarvitse antaa..