Mitähän tässä tekisi...?

["Vieras"]

Ollaan seurusteltu miehen kanssa kohta 10v. Meillä on 2v poika. Tuntuu että pojan syntymän jälkeen asiat miehen kanssa lähti alamäkeen... Nykyään ollaan pojan kanssa aina kahdestaan, miestä ei kiinnosta lähteä yhdessä minnekkään/tehdä meidän kanssa mitään töiden jälkeen, eikä sen paremmin vkloppuisinkaan kun silloin hän tekee "omia juttujaan" joihin ei viikolla jää aikaa...

Mies tuntuu ajattelavan että lapsenhoito ja kotityöt on yksin minun vastuulla kun hän käy töissä. Eli työpäivän jälkeen tulee valmiille ruoalle ja istuu koneelle illaksi/rupeaa päiväunille. Minun työpäivä ja lastenhoitovuoro toki jatkuu, kun enhän ole edes ollut päivää oikeissa töissä!

Koko ajan mies on kiukkuinen kun ei mielestään ehdi tehdä mitään omia juttujaan rauhassa (entäs minun omat jutut?) ja nykyään minäkin olen koko ajan ärtyisä miehen seurassa kun totta puhuen alkaa ärsyttää jo aina kun näen hänet...

Jos ollaan pidempään erossa niin ei ikävä kyllä vaivaa, päinvastoin olo tuntuu helpottuneelta. Ja nähdessä alkaa taas ärsyttää =( En haluaisi että tämä menee näin. Itkettää kun muuten on mitä ihanin mies mutta miten saisin hänet ymmärtämään että tarvitsen apua?! Ollaan puhuttu usein asiasta, mutta 2 päivän jälkeen kaikki palautuu aina tähän. Pelottaa että minun rakkauteni häneen kuolee tätä menoa kokonaan, sitä en halua!

Auttakaa joku, kertokaa mitä voisin tehdä =(

 

["Vieras"]

up

 

["vieras"]

täällä kans sama homma, mies menee koko ajan harrastuksensa perässä vedoten siihen, että kun hänen kaverinsakin pääsevät. minun on pakko joustaa jatkuvasti ja tuntuu, että lasten päivissä ei ole kohta enää mitään kun en yksin jaksa olla koko aika menemässä kolmen lapsen kanssa.. harmittaa aivan hirveästi

 

["vieras"]

edelliseen vielä.. aikaisemmin kun olin kotona, mies sanoi, että en varmaan itsekään jaksaisi työpäivän jälkeen lähteä mihinkään. ok, nyt olen töissä ja mies kotona hoitamassa lapsia niin sama homma jatkuu. hän aloittaa heti harrastukset kun tulen töistä emmekä voi lähteä koko perheellä yhtään mihinkään. minä hoidan edelleen lähes kaikki kotityöt nurmikon leikkauksesta lähtien. mies tekee vain ruuan päivällä kun olen töissä.. mitä tässä voi tehdä?

 

["vieras"]

Onko teillä ollenkaan kahdenkeskistä aikaa? Mitä teitte yhdessä ennen lapsen syntymää? Jospa suhdetta voisi parantaa järjestämällä kahdenkeskistä aikaa. Ajan pitäisi olla molemmille mieleistä. Löytyykö mitään mitä voisitte harrastaa yhdessä?

 

["Aloittaja"]

Meillä on yhteinen harrastus, nykyään päästään vain aika harvoin yhtä aikaa, kun on sellainen harrastus mihin lapsi ei voi tulla mukaan. Tilanne on siinä mielessä hyvä että saadaan lapsi aika hyvin aina välillä hoitoon, kahdeksikin yöksi tarvittaessa. ja saadaan vietettyä välillä kahdenkeskistä aikaa. Silloin on kyllä ihanaa mutta kotona alkaa taas kiristää...

 

[ihme mies]

[QUOTE="Vieras";24343504]Mies tuntuu ajattelavan että lapsenhoito ja kotityöt on yksin minun vastuulla kun hän käy töissä. Eli työpäivän jälkeen tulee valmiille ruoalle ja istuu koneelle illaksi/rupeaa päiväunille. Minun työpäivä ja lastenhoitovuoro toki jatkuu, kun enhän ole edes ollut päivää oikeissa töissä!
([/QUOTE]Ah, se tavallisin kotiäitien urputuksen ja narinan aihe. Ei se niinkään voi mennä että työssäkäyvä tulee kotiin ja aloittaa saman tien kotityöt ja lastenhoidon oman työpäivänsä jälkeen kun toinen on ollut kotona koko päivän. Ja on aivan turha sanoa että "kotona joutuu olemaan töissä ympäri vuorokauden" koska missään normaalitaloudessa kotityöt eivät todellakaan vie normaalityöpäivää eli kahdeksaa tuntia päivässä. Kotona oleminen on kotiäidille etuoikeus mutta se aletaan monesti kokemaan ikäänkuin vankeutena ja koko vuorokauden kestävänä työpäivänä. Elämä on valintoja, jos nykytilanne ei toimi eikä miellytä niin mene töihin, miehesikin varmasti arvostaisi sitä että taloudessa olisi kaksi elättäjää eikä yksi. Pitkällä tähtäimellä se että kotona oleva ei ymmärrä omaa rooliaan ja kokee kaiken vääryytenä ei johda kuin parisuhteen tuhoon. Joko ymmärrät ja hyväksyt mitä kotiäitiys tarkoittaa ja sovitte vastuista keskustelemalla niin että sinulle jää tarvittava määrä omaa aikaa silloin kun oma puoliso on vapaalla tai sitten menet itse töihin ja jaatte kotivastuut sen jälkeen puoliksi.

 

["Aloittaja"]

En ole vaatinutkaan että mies alkaa töiden jälkeen puunaamaan kieli vyön alla kotia minun kanssani ja leikittää samalla lasta koko illan, mutta ei hänellä minun mielestäni ala täydellinen vapaus kaikista asioista kun pääsee töistä. Vaan olisi ihan kiva että illalla voitaisiin puuhailla perheenä jotakin eikä niin että ollaan ensin päivä lapsen kanssa kahdestaan ja sitten ollaan ilta lapsen kanssa kahdestaan.

Olen kyllä nyt menossakin kouluun syksyllä, saa nähdä miten sitten lähtee sujumaan. Voi olla minullekin piristävää saada aikuista seuraa välillä. Ja tosiaan omaa aikaa saan kyllä, ja miehenkin kanssa yhteistä. Mutta haluaisin että oltaisiin perhe ja tehtäisiin asioita yhdessä eikä niin että aina vuorotellen toinen "vahtii" lasta kun toinen tekee omia juttujaan.

 

[ihme mies]

[QUOTE="Aloittaja";24345076]Mutta haluaisin että oltaisiin perhe ja tehtäisiin asioita yhdessä eikä niin että aina vuorotellen toinen "vahtii" lasta kun toinen tekee omia juttujaan.[/QUOTE]Se on yleensä ohimenevä vaihe joka korjautuu kun lapsi/lapset kasvaa eikä niitä tarvitse koko ajan vahtia. Se vahtiminen helposti koetaan ikävänä velvollisuutena.

 

[PölyEsteri]

Lakkaa tekemästä sille sitä valmista ruokaa. älä ole itsestäänselvä.

 

[ihme mies]

Lakkaa tekemästä sille sitä valmista ruokaa. älä ole itsestäänselvä.

Ei se noin voi mennä, ensin pitää ymmärtää realiteetit ja sitten keskustella. Toi "jos säkään et tee niin mäkään en tee"-toimintatapa ei ole mikään aikuisten ihmisten tapa korjata parisuhteen ongelmia.

 

[PölyEsteri]

Se on yleensä ohimenevä vaihe joka korjautuu kun lapsi/lapset kasvaa eikä niitä tarvitse koko ajan vahtia. Se vahtiminen helposti koetaan ikävänä velvollisuutena.

Sekö on aikuisen ihmisen toimintaa sitten? Ikävää, kun joutuu omia lapsia vahtimaan?

 

[ihme mies]

Sekö on aikuisen ihmisen toimintaa sitten? Ikävää, kun joutuu omia lapsia vahtimaan?

Missä kohtaa mä väitin noin?

 

["Aloittaja"]

Se on kyllä totta että tätä "vahtimis" vaihetta kestää vain jonkin aikaa. Jospa sitten vähän helpottaisi. Ja jos lakkaisin tekemästä ruokaa niin mies kyllä tekisi ruoan mutta olisi entistäkin väsyneempi ja kiukkuisempi, mikä taas pahentaisi tilannetta entisestään...

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="Aloittaja";24345335]Se on kyllä totta että tätä "vahtimis" vaihetta kestää vain jonkin aikaa. Jospa sitten vähän helpottaisi. Ja jos lakkaisin tekemästä ruokaa niin mies kyllä tekisi ruoan mutta olisi entistäkin väsyneempi ja kiukkuisempi, mikä taas pahentaisi tilannetta entisestään...[/QUOTE]

No mitä hyötyä siitä miehestä on sulle? Kun se on vaan vihainen.

 

["Aloittaja"]

Sitäpä tässä juuri mietin että mitäs nyt kun asiat on tähän pisteeseen mennyt? On todella ahdistavaa kun toinen on koko ajan kiukkuinen ja väsynyt. Mutta toisaalta haluaisin elätellä toivoa että tästä vielä noustaan... Pitäisi vain keksiä mitä tehtäisiin että saataisiin asiat paremmalle tolalle. Vai koitetaanko vielä jonkin aikaa pitää tästä suhteesta kiinni kaikin voimin ja katsoa helpottaako yhtään kun lapsi kasvaa...

 

[ihme mies]

[QUOTE="Aloittaja";24345392]Sitäpä tässä juuri mietin että mitäs nyt kun asiat on tähän pisteeseen mennyt? On todella ahdistavaa kun toinen on koko ajan kiukkuinen ja väsynyt. Mutta toisaalta haluaisin elätellä toivoa että tästä vielä noustaan... Pitäisi vain keksiä mitä tehtäisiin että saataisiin asiat paremmalle tolalle. Vai koitetaanko vielä jonkin aikaa pitää tästä suhteesta kiinni kaikin voimin ja katsoa helpottaako yhtään kun lapsi kasvaa...[/QUOTE]Ei tietenkään kannata pitää suhteesta kiinni! Kulman takana on heti jonottamassa komeita rikkaita miehiä jotka janoavat päästä työpäiviensä jälkeen tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia, etenkin jonkun muun miehen siittämiä! Ja he kaikki osaavat arvostaa sitä että päivät kotona oleva nainen tarvitsee illat vapaaksi.

 

[PölyEsteri]

Ei tietenkään kannata pitää suhteesta kiinni! Kulman takana on heti jonottamassa komeita rikkaita miehiä jotka janoavat päästä työpäiviensä jälkeen tekemään kotitöitä ja hoitamaan lapsia, etenkin jonkun muun miehen siittämiä! Ja he kaikki osaavat arvostaa sitä että päivät kotona oleva nainen tarvitsee illat vapaaksi.

Miksi tarvitsisi aina olla joku mies? Varsinkaan, jos siitä ei ole minkäänlaista iloa?

 

[ihme mies]

Miksi tarvitsisi aina olla joku mies? Varsinkaan, jos siitä ei ole minkäänlaista iloa?

Todella hyvä pointti ja pätee hyvin myös naisiin. Luopuminen on usein parempi vaihtoehto kuin vaihtaminen.