Mitähän vikaa ihastuksessani on tällä kertaa?

[foolish]

Mulla on yksi mies kiikarissa. Olen ollut sinkkuna kolme vuotta. Kaikki aiemmat mieheni ovat olleet joko takertuvia (joita itse olen roikottanut narun päässä) tai sitoutumiskammoisia (joihin itse olen takertunut). Olen tehnyt todella paljon töitä itseni kanssa viimeisen eron jälkeen (lasten isästä). Pelkään kuitenkin, että en ole edistynyt yhtään vaan ihastukseni kohde olisi jälleen jompaa kumpaa aiemmin mainitsemistani. Haluaisin niin tasavertaisen ja lämpimän parisuhteen, jossa kumpikin aidosti kunnioittaisi ja rakastaisi toista. Siksi en ehkä "luota" itseeni tässä asiassa vaan pelkään että ihastun aina vaan "tunnevammaisiin" miehiin. Onko kellään kommentoitavaa tähän?

 

["mies"]

Itse kyllä alussa haluan luonnostaan olla paljon yhdessä. En miellä tätä takertumiseksi vaan ihastumiseksi, kiinnostumiseksi ja tutustumiseksi, johon kuuluu tavallista suuremmat myönteiset tunteet tavallaan samaan pakettiin. Tai ehkä tarkoitit jotain muuta. Romanttisessa rakkaudessa tämä lienee tärkeämpää, järkirakkaus ja kaverirakkaus, joita itse en arvosta kovinkaan, pärjäävät vähemmälläkin intensiteetillä.

Koen, että toista ei saa kahlita, mutta toisesta ei myöskään saa/voi olla kokonaan erillinen. Toiselle täytyy kuin itsestään löytyä aikaa ja huomiota, mutta välillä toisen on annettava hengittää.