Mitäs mieltä tällaisesta kaverista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vähän paha mieli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vähän paha mieli

Vieras
Ekaluokkalaiset tytöt, nyt joulun jälkeen alkaneet kaveerata enemmän.
Tämä kaveri, olkoon nyt vaikka Anni, tulee mielellään koulusta suoraan meille. Alkuun ihan jees juttu....tulevat siis meille, syövät välipalan, tekevät läksyt , leikkivät ja kun meillä on päivällinen n.klo 17 aikoihin, kyselen tytöltä, oisko aika mennä kotiin syömään. Vastaus on aina sama. "Ei meillä oo ruokaa kun vasta seitsemältä ja on kyllä aika kova nälkä" . No, eihän mulla oo sydäntä alkaa kieltämään syömistä meillä.
Koskaan ei äiti (senverran tiedän, että vanhemmat eronneet, isä asuu toisella paikkakunnalla, äidillä uusi mies, lapsia useamman eri miehen kanssa, tämä ekaluokkalainen vanhin) soittele ja pyydä tyttöä kotiin. Jossain vaiheessa iltaa lähetän kotiinsa.

Ovat siis aina meillä, joskun oon ehdottanut,mettä menkää välillä Annille. No, nyt tällä viikolla sit yhtenä päivänä olivatkin menneet. Tulivat sit n.reilun puolen tunnin kuluttua meille ja kyselin, ottiko syönyt välipalaa. No, Anni oli syönyt, mut mun tyttö ei kuulemma ollut saanu mitään. Sit selvisi myös, että Annin isäpuoli ei ollu päästäny tyttöjä ees sisälle! Anni oli hakenu itselleen hedelmää sisältä ja! Olivat tehneet läksyt ulkona ja tulivat sit tänne.

Mielellään Anni lähtis meidän kanssa kauppaan tms. Ja joskus oon puytäny soittamaan äidiltä luvan, niin että itsekin kuulen ja aina se luvan saa.

Ja nyt sit kuulin omalta tytöltä, että joku vieras aikuinen oli puuttunu Annin kielenkäyttöön koulun pihalla. Alkaa vähän mietityttää, onko tuo tyttö ollenkaan hyvää seuraa omalleni.

Mun tytöllä ei hirveesti kavereita oo, siks en jotenkin haluais kieltää yhdessäoloa. Toisaalta mietin, millaisia asioita oma tyttö "oppii" toiselta, jolla selkeästi "vapaampi" elämä. (Meillä on kotiintuloajat vielä isoilla koululaisillakin, kavereille ei jäädä syömään, jos ei erikseen ole sovittu, en todellakaan päästä "vieraan" kyydissä minnekään kauppareissuille, meiltä siis matkaa kaupoille, vähintään puolentoista tunnin reissu yms.)

Tulipa pitkä sepustus...toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida :)
 
No en tietenkään kieltäisi lasta tapaamasta kaveriaan! Eri asia jos tämä "Anni" oikeasti käyttäytyisi todella huonosti, tai jos omani käytös selkeästi alkaisi muuttumaan "Annin" takia.

Se nyt vaan on niin että osa vanhemmista suhtautuu eri tavoin lasten kaverien kyläilyihin ja syömisiin. Se on tietysti ikävää, mutta en alkaisi sen kieltämään omaani tapaamasta jotakuta.
 
Niin, en tiiä lasusta....tyttö on kuitenkin puhdas, ihan siisteissä vaatteissa(joskaan ei aina ihan säähän sopivissa, äiti on kyl kotona kouluunlähtöä aikaan, kun on niiden pienempien kanssa kotona), ei mikään nälkiintyneen näköinen, ihan "hyvässä lihassa", hiukset leikattu, yms. Eli ulkoisesti kyllä huollettu.
 
Onko teillä sitten ilmenny jotain ongelmia vai onko nämä vaan että tuon toisen käytökseen on jouduttu puuttumaan? En itse kieltäisi kaveruutta jos lapsi muuten vaikuttaisi olevan ok, eikä suurempia ongelmia olisi ilmennyt.
 
Mulla oli pienenä kaveri (on kaveri edelleen 20 vuoden jälkeen) joka oli aina meillä. Usein äitini ihmetteli miksette ole välillä Kaisan luona? Lähes koko ala-aste meni niin että Kaisa oli aina meillä, välillä koulun jälkeen,joskus iltaisin ja isompana vkonloppuisin yökylässä.

Vasta aikuisia kun olimme tuli ilmi että Kaisan äiti on alkoholisti. Kaisa otti kodista, veljestään ja kodin siivouksesta vastuun jo ala-asteikäisenä. Nyttemmin äitinikin sanoi ymmärtävänsä miksi oli usein meillä, pääsi hetkeksi irti vastuusta ja sai olla lapsi.

Anna heidän toki olla ystäviä, ne ovat tosi tärkeitä!
 
Kuulostaa ihan mun lapsuudelta tuon sinun tyttösi kaverin meininki.
Meillä äiti oli alkoholisti ja uusi mies ei tykännyt meistä lapsista laisinkaan, koki vaan riesana. Isä asui toisella paikkakunnalla. Äitikin pääsi helpommalla, kun oli kavereiden vanhemmat kaitsemassa meitä. Oltiin viikolla iltaan asti kavereiden luona, koska meidät ruokittiin mielellään ja oltiin jopa viikolla yökylässä. Ruokaa meillä ei pahemmin tehty ja jos jotain piti syödä niin kuivaa sämpylää tai roiskeläppäpitsoja. Kavereita en meille kehdannut paljoa sisälle ottaa tai sitten meidän hätisteltiin ulos. Olin myös siististi puettu ja huoliteltu, koska joku kulissi piti olla.
 
Sama homma täällä, olin myös yksi näistä lukuisista Kaisoista/Annoista.. Mun äiti oli narsistimiehestä eronneena loppuun kulunut, masentunut, kahta duunia painava yksinhuoltaja jolla ei ollut aikaa olla kotona, ja joka kotona ollessaan ei jaksanut muuta kuin nukkua ja tuijottaa telkkaria. Rahaa ei ollut, asuttiin todella pienessä yksiössä ja nukuin yläasteelle asti äitini kanssa yhteisessä sängyssä. En kehdannut tuoda ketään käymään meillä, vaan oltiin aina kavereiden luona tai ulkona.

Mulla ei ollut minkäännäköisiä sääntöjä, edes kotiintuloaikoja, vaan saatoin huidella kavereiden luona iltamyöhään ilman, että kukaan kyseli perään. Kotona sai vain mikron kautta käynyttä einestä, ja söin todella mielelläni kavereilla. Vaatteet haisivat aina tupakalta, koska äiti poltti sisällä, mutta muuten olin kyllä aina suht siistin näköinen.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin silloinen paras ystäväni mainitsi, että hänen äitinsä meinasi moneen otteeseen kieltää ystävää näkemästä mua enää, kun mun äiti vaikutti alkoholistilta ja meidän "perheen" meno muutenkin epämääräiseltä. Ja pakko sanoa, että olen ikuisesti kiitollinen siitä, ettei kieltänyt. Tämä kyseinen ystävä oli mulle helposti tärkein asia maailmassa, ja lisäksi ystävän kodissa sain nähdä ns. "normaalia" perhe-elämää. Koen ystäväni vanhempien opettaneen minulle paljon, vaikka he tuskin sitä suoranaisesti yrittivätkään.

Kun ystävä muutti pois joskus varhaisteini-ikäisenä, lähti mun elämä saman tien syöksykierteeseen. Löysin pari samankaltaisista oloista olevaa nuorta, hilluttiin ulkona pitkin öitä ja juotiin alkoholia surullisen nuorina. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä kyseinen ystävä oli se, joka oli pitänyt mut ns. "kaidalla tiellä" siihen asti, elin tietyllä tavalla ystävän perheen säännöillä kun tuli hengattua tuon kanssa niin paljon.

Sanoisin, että älä missään nimessä erota kaveruksia. Miksi rankaisisit tyttöjä siitä, etteivät tyttäresi ystävän (luultavasti) vanhemmat hoida hommiaan kunnolla?
 
ok....nuo kolme viimeistä vastausta kyllä laittoi ajattelemaan.... ;(
tulee vielä enemmän paha mieli, jos tosiaankin annin kotona on jotain tuollaista meininkiä ja mä ees mietin, että en anna sen tulla meille...:(
 
Älä nyt hyvänen aika sentään vie Annilta ystäväänsä, et voi tietää miten tyttö kärsii kotonaan! Turhaan pelkäät huonoja vaikutteita, lapsesi on hyvä nähdä toisenlaistakin elämää. Et voi pitää lastasi pumpulissa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vähän paha mieli;30793112:
ok....nuo kolme viimeistä vastausta kyllä laittoi ajattelemaan.... ;(
tulee vielä enemmän paha mieli, jos tosiaankin annin kotona on jotain tuollaista meininkiä ja mä ees mietin, että en anna sen tulla meille...:(

Ihan ymmärrettävää. Ei ole helppoa katsoa asioita sellaisesta näkökulmasta, johon ei ole itse tottunut. (:
 
Itse varmaan ottaisin sen asenteen, että sinä ainakin voit olla turvallinen aikuinen tuon lapsen elämässä. Eli jatkaisin ruokkimista ja antaisin leikkiä teillä jne.
 
Itse olin myös "pieni anni" ja joskus oli todellakin ihanaa olla kaverin luona esim. yökylässä, unohtaa ikävä arki. Nähdä kuinka normaalissa perheessä elämä soljuu rauhallisesti. Ikinä ei muiden vanhemmat hätyyttäneet pois, mutta vaativat kuitenkin ilmoittamaan kotia.

Anna lapsesi jatkaa kaverina ja mahdollisuuksien mukaan myös annat syödä seurassanne. Siinä samalla voit ohjata "annia" hyviin käytöstapoihin ja kuulostella mistä huono käyttäytyminen kumpuaa. Oman tyttösi kanssa kannattaa keskustella hyvistä käytöstavoista ja siitä ettei kaverien toimintaan pidä lähteä mukaan. Itsekin pienenä kaikesta huolimatta osasin käyttäytyä kunnioittavasti muita kohtaan ja sain siitä kaverien vanhemmilta kiitosta. Myös äitini joskus sanoi olevansa ylpeä, kun oli kuullut ihmisten kehuvan käyttäytymistäni. Sinä voit olla hyvinkin tärkeä ihminen ja esimerkki jota "anni" haluaa seurata ja minkälaiseksi hän haluaa isona kasvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vähän paha mieli;30793112:
ok....nuo kolme viimeistä vastausta kyllä laittoi ajattelemaan.... ;(
tulee vielä enemmän paha mieli, jos tosiaankin annin kotona on jotain tuollaista meininkiä ja mä ees mietin, että en anna sen tulla meille...:(

Aivan, mutta et silti aivan hirveästi ole vastuussa toisen perheen lapsesta. Toki voit olla tukena sen verran kuin itse tahdot.
 
Itse olin myös "pieni anni" ja joskus oli todellakin ihanaa olla kaverin luona esim. yökylässä, unohtaa ikävä arki. Nähdä kuinka normaalissa perheessä elämä soljuu rauhallisesti. Ikinä ei muiden vanhemmat hätyyttäneet pois, mutta vaativat kuitenkin ilmoittamaan kotia.

Anna lapsesi jatkaa kaverina ja mahdollisuuksien mukaan myös annat syödä seurassanne. Siinä samalla voit ohjata "annia" hyviin käytöstapoihin ja kuulostella mistä huono käyttäytyminen kumpuaa. Oman tyttösi kanssa kannattaa keskustella hyvistä käytöstavoista ja siitä ettei kaverien toimintaan pidä lähteä mukaan. Itsekin pienenä kaikesta huolimatta osasin käyttäytyä kunnioittavasti muita kohtaan ja sain siitä kaverien vanhemmilta kiitosta. Myös äitini joskus sanoi olevansa ylpeä, kun oli kuullut ihmisten kehuvan käyttäytymistäni. Sinä voit olla hyvinkin tärkeä ihminen ja esimerkki jota "anni" haluaa seurata ja minkälaiseksi hän haluaa isona kasvaa.

Kiitos vastauksesta :)
 
... Ei siellä annin kotona nyt tarvitse mitään kauheata olla meneillään... Ja joku jo lasua kehottaa tekemään! Tässä jo saatu vanhemmista alkoholistejakin.. Mielikuvitus laukkaa.
 
... Ei siellä annin kotona nyt tarvitse mitään kauheata olla meneillään... Ja joku jo lasua kehottaa tekemään! Tässä jo saatu vanhemmista alkoholistejakin.. Mielikuvitus laukkaa.

Eihän täällä kukaan ole muuta kuin jakanut omia kokemuksiaan vastaavanlaisista tilanteista, ja kehottanut tekemään lasu-ilmoituksen jos on huoli lapsen hyvinvoinnista. :D

Kukaan ei ole väittänyt tämän Annin vanhempia alkoholisteiksi.
 

Yhteistyössä