Mitäs nyt sitten kun tajuaa ettei ollutkaan valmis äidiksi?

[huoh]

Halusin ihan hirmusti lapsen, raskausaika oli ihanaa...lapsi nyt n.2v ja kokoajan vahvistuu tunne että ei helkatti musta ole tähän hommaan.
Mä en sovellu tähän perhe-elämään.
Musta ois paljon helpompi asua yksin ja hoitaa tota muksua joka toinen viikonloppu tai jokatoinen viikko...
Mitä ihmettä mä teen...

 

[äiti]

Sama tunne mullakin ei yhtään kiinnosta perhe-elämä.

 

[vieras]

Palauta, kun ei nyt ollutkaan niin kivaa. Tiisus. Kasva tilanteen mukana!

 

[vieras]

Anna se niille jotka on valmiita. Älä nyt ainakaan mitään "jälkiabortteja" ala hautoon..!!

 

[vieras]

Ettekö te mieti etukäteen mitä se lapsiperheen elämä sitten on? Vai menittekö vain halun mukaan "kun mä haluan lapsen" miettimättä onko kykenevä kaikkeen siihen mitä liittyy?
Joskus tuntuu että lapsettomuuden valinneet ovat ainoita jotka tätä asiaa todella miettivät!

 

[yhden pojan äiti]

Halusin ihan hirmusti lapsen, raskausaika oli ihanaa...lapsi nyt n.2v ja kokoajan vahvistuu tunne että ei helkatti musta ole tähän hommaan.
Mä en sovellu tähän perhe-elämään.
Musta ois paljon helpompi asua yksin ja hoitaa tota muksua joka toinen viikonloppu tai jokatoinen viikko...
Mitä ihmettä mä teen...

Onnittelut ensin sinulle, että olet kasvattanut lapsesi jo 2 vuotiaaksi !!!
Miksi et ole valmis äidiksi ?
Tuntuuko, että jotain jäi kokematta ?
Oletko työelämässä ?

 

[ap]

Mies rakastaa lasta ylikaiken (siis kyllä mä sitä rakastan kans ) ja sanoo että ei oo hetkeekään katunut että lapsi tehtiin/saatiin.
Enkä mä sitä nyt mihinkään palauttaan ala, hei haloo! Tottakai se lapsi on mulle hirveen tärkee ja rakas mutta tää perhe-elämä ei vaan tunnu olevan mua varten.

 

[vieras]

Kukahan sitten on ollut valmis? Ei valmiita äitejä ole olemassa, siihen kasvetaan vielä senkin jälkeen kun lapsi on kotoa lähtenyt.

Aikuisuuteen kuuluu, että kantaa vastuun valinnoistaan ja sopeutuu muutoksiin.

 

[äiti]

Oletko ap miettinyt eroa?minä olen tämän asian takia miettinyt, harmittaa vaan erota tämän asian takia kun rakastan miestäni.

 

[vieras]

Mies rakastaa lasta ylikaiken (siis kyllä mä sitä rakastan kans ) ja sanoo että ei oo hetkeekään katunut että lapsi tehtiin/saatiin.
Enkä mä sitä nyt mihinkään palauttaan ala, hei haloo! Tottakai se lapsi on mulle hirveen tärkee ja rakas mutta tää perhe-elämä ei vaan tunnu olevan mua varten.

Minkälaista perhe-elämä on ja miten sitä voisi muuttaa? Mitä tarkalleen ottaen kaipaat?

 

[ap]

Ettekö te mieti etukäteen mitä se lapsiperheen elämä sitten on? Vai menittekö vain halun mukaan "kun mä haluan lapsen" miettimättä onko kykenevä kaikkeen siihen mitä liittyy?
Joskus tuntuu että lapsettomuuden valinneet ovat ainoita jotka tätä asiaa todella miettivät!

Kyllä mietittiin paljonkin millaista se lapsi elämä on ja ajatusta yrittämisestä kypsyteltiin parisen vuotta, että ei nyt mikään ihan hätiköity päätös kumminkaan.Mutta ei sitä ikinä lapsettomana voi tajuta miten paljon se lapsi todellisuudessa muuttaa tilannetta.

 

[vieraana]

Kasvat aikuiseksi. Sinä olet vastuussa lapsistasi eivätkä ne ole mitään leluja, mitkä voi pistää kaappiin, kun et enää jaksakkaan leikkiä. Kaikilla meillä (paitsi TÄYDELLISILLÄ äideillä) on joskus hetkiä, kun tuntuu tolta, mutta jo hetken päästä voi tuntua täysin eriltä

 

[kohta neljän äiti]

Voisiko olla masennusta? Kaikille äideille tulee aikoja, kun tuntuu ettei jaksa, mutta pidempään jatkuessaan voi olla masennusta, ja synnytyksen jälkeinen masennuskin voidaan havaita aika myöhään. Parasta olisi jutella asiasta neuvolassa ja yrittää löytää ratkaisuja, jotka olisi sinulle ja lapselle hyviä.

 

[ap]

Halusin ihan hirmusti lapsen, raskausaika oli ihanaa...lapsi nyt n.2v ja kokoajan vahvistuu tunne että ei helkatti musta ole tähän hommaan.
Mä en sovellu tähän perhe-elämään.
Musta ois paljon helpompi asua yksin ja hoitaa tota muksua joka toinen viikonloppu tai jokatoinen viikko...
Mitä ihmettä mä teen...

Onnittelut ensin sinulle, että olet kasvattanut lapsesi jo 2 vuotiaaksi !!!
Miksi et ole valmis äidiksi ?
Tuntuuko, että jotain jäi kokematta ?
Oletko työelämässä ?

En ole vielä töissä, vakipaikka kyllä on olemassa.
Tuntuu että kokematta on vielä paljon.

 

[m]

Kukahan sitten on ollut valmis? Ei valmiita äitejä ole olemassa, siihen kasvetaan vielä senkin jälkeen kun lapsi on kotoa lähtenyt.

Aikuisuuteen kuuluu, että kantaa vastuun valinnoistaan ja sopeutuu muutoksiin.

niin mieki olen ajatellu ettei minun tarvikaan olla "valmis paketti" vaan kasvetaan ja opitaan yhdessä koko ajan.

 

[äiti]

Mulla täysin samat ajatukset ja me kans mietittiin mutta sitoo aivan hirveästi ja aina täytyy joka asiasssa ottaa lapsi huomioon. Mieheni on myös sanonut ettei ole kertaakaan katunut lasta.

 

[vieras]

Halusin ihan hirmusti lapsen, raskausaika oli ihanaa...lapsi nyt n.2v ja kokoajan vahvistuu tunne että ei helkatti musta ole tähän hommaan.
Mä en sovellu tähän perhe-elämään.
Musta ois paljon helpompi asua yksin ja hoitaa tota muksua joka toinen viikonloppu tai jokatoinen viikko...
Mitä ihmettä mä teen...

Onnittelut ensin sinulle, että olet kasvattanut lapsesi jo 2 vuotiaaksi !!!
Miksi et ole valmis äidiksi ?
Tuntuuko, että jotain jäi kokematta ?
Oletko työelämässä ?

Mitä? Suosittelisin paluuta työelämään, antaa perspektiiviä kummasti.
En ole vielä töissä, vakipaikka kyllä on olemassa.
Tuntuu että kokematta on vielä paljon.

 

[ap]

Oletko ap miettinyt eroa?minä olen tämän asian takia miettinyt, harmittaa vaan erota tämän asian takia kun rakastan miestäni.

Olen miettinyt. Rakkaus mieheenkin on hiipunut yhteisen ajan puutteen vuoksi. Mutta tuntuu etten voi jättää häntä koska on omakotitalo ja kertynyt palojon yhteistä oamisuutta muutoinkin vaikka ihan avoliitossa vain ollaan... kauhea sotku ja sota myydä ja jakaa kaikki.

 

[äiti]

Niin meillä mä rakastan miestäni ja lastanikin tietysti mutta eniten miestäni enkä siksi halua erota.

 

[lasta en kadu mutta...]

Ihan samoja mietteitä minulla . Nyt kesällä kun 3-vuotias uhmaa, kitisee kuumuuden takia jne. voin sanoa rehellisesti että harmittaa kun en voi makoilla miehen kainalossa ja katsella vaikkapa telkkaria KAHDESTAAN. Tai että ei voi lähteä oikein mihinkään tuon uhmiksen kanssa, tämä kun ei edes suostu nukkumaan päikkäreitä enää ja on ihan sekaisin iltapäivät.

 

[vieras]

Pakko sanoa, että omakin lapsi on melkein 2v. ja välillä tulee epätoivoisia hetkiä, kun ekaa uhmaa pukkaa päälle ja sitä toivoisi välillä että jos tuota ei olisikaan. Mutta sitten taas toisaalta se lapsi on maailman ihanin tapaus ja itse ainakin ajattelen, että kun lapsen olen tehnyt, niin vastuunkin siitä kannan, vaikka välillä tuntuisikin että helpommalla pääsisi ilman lasta.
Tuo ap:n tilanne varmaan johtuu pitkälti siitäkin, että vauvasta on kasvanut pieni ihmisen alku, jolla on omaa tahtoa, se väsyttää välillä ihan hirveästi.

 

[minä]

Oletko ap miettinyt eroa?minä olen tämän asian takia miettinyt, harmittaa vaan erota tämän asian takia kun rakastan miestäni.

Olen miettinyt. Rakkaus mieheenkin on hiipunut yhteisen ajan puutteen vuoksi. Mutta tuntuu etten voi jättää häntä koska on omakotitalo ja kertynyt palojon yhteistä oamisuutta muutoinkin vaikka ihan avoliitossa vain ollaan... kauhea sotku ja sota myydä ja jakaa kaikki.

Nyt sitten otat yhteistä aikaa itsellesi ja sitten miehellesi ...
Käy vaikka jossain hemmottelemassa itseäsi...kasvohoito jne.


Älä luovuta !

Pyydä asiantuntijalta neuvoja !!!

 

[ap]

No nyt viimestään sataa p*skaa niskaan mutta antaa tulla vaan...
Haluan olla vapaa, mennä ja tulla miten lystää ilman että pitää sopia ja sumplia, tuntea huonoa omaa tuntoa siitä että mies on niin paljon muksun kanssa...
On todettu alkuvuodesta keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus, kävin jutteleen asiasta mutta olo parani ja nyt en tunne oloani masentuneeksi vaan lähinnä ärsyttää. en enään halua kadota, tappaa itseäni tms.

 

[vieras]

Oletko jo palannut töihin? Se helpottaa kuulemma paljon, kun saa palan sitä omaa, entistä elämäänsä takaisin, kun näkee taas työkavereita ja saa tehdä työtä, minkä osaa ja missä on hyvä. Koita vaan ajatella, että äkkiä lapsesi kasvaa ja enempää niitä ei tarvitse kenenkään painostuksesta tehdä, joten perhe-elämäkin helpottaa päivä päivältä kun lapsestasi tulee omatoimisempi. Muistathan, ettei äitiyttä tarvii minkään oppikirjan mukaan suorittaa ja kaikkea tehdä samoin kuin naapurit, vaan perhe-elämästä voi tehdä juuri itsensä ja oman perheensä näköisen. Tsemppiä!

 

[ap]

Millä mä otan sitä yhteistäaikaa minulle ja miehelle? Isovanhemmat asuu kaukana ja tiiviisti työelämässä...oma äitini tulee välillä katsoon lasta mutta miehen tekee vaikeaa edes pyytää omiaan... mies vaan vetoaa että tää nyt on tämmöstä kun lapsi on vielä pieni ja tavallaan syyttää mua että oot kuitenkin vielä masentunu ja mee hakee jotain hoitoo yms ihan niinkuin hänessä ei ole mitään vikaa. Yritän keskustella miten hoidettas meidän suhdetta kuntoon, mutta miten sitä hoidat kun miehen mielestä kaikki on ok ja mun mielestä kaikki on päin seinää.