A
Anonyymisti
Vieras
Tiesin heti mille palstalle kirjoitan kun kaksplussaan löysin. Siinä se mieltä painava kysymys koreilee omassakin otsikossa...
Tilanne on tämä: Tein positiivisen raskaustestin, huolimatta siitä että olen syönyt pillereitä viimeiset 10 vuotta. Tänään soitin terveyskeskukseen, mutta käskivät kääntymään neuvolan puoleen jos aion pitää lapsen. Heidän asiakkaaksi kuulun vain siinä tapauksessa jos en pidä. Neuvolan soittoaikaa nyt sitten odotellessa...Josko sielä saisi keskustelemalla asiaa avautumaan yhtään itselle. Olen ollut koko ikäni sitä mieltä että en tahdo lapsia ja että olen äidiksi aivan liian itsekäs.
Olemme n. 30.v työssä käyvä pariskunta, toisemme olemme tunteneet vajaan 2.v.
Ostettiin juuri pieni kerrostalokaksio, jonne mahdumme miehen ja kahden ison koiran kanssa loistavasti...mutta lapsi...Makuuhuoneeseen menisi ehkä juuri ja juuri jonkinlainen pinnasänky (ja saisi vetää vatsaa sisään sielä liikkuessa) mutta muuta uutta tavaraa ei. Mitä kalusteita tai muuta isompaa lapsi VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitsee?
Niin ja putkiremppaakin odotellaan tähän vuoden sisällä...vedetään kylppäri ja kettiö sileäksi ja uutta tilalle. Että sekin vielä.
Mieskään ei ole koskaan haaveillut lapsista, mutta ei suostu sanomaan mitä minun pitäisi hänen mielestään tehdä. Se on kuulemma vain minun päätös, ja hänen tehtävänsä on sitten tukea sitä kaikin tavoin, mitä ikinä päätänkään.
Ja oikeinhan se on. Melkein tulee tippa linssiin kun (tässäkin) asiassa tajuaa millaisen aarteen olen lopultakin löytänyt.
Minusta olisi kuitenkin vain niiiin paljon helpompaa kun joku kertoisi mitä pitää tehdä ja miltä elämä tulee näyttämään muutaman vuoden päästä.
Kaikki sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla, joten hoitajien suhteen tilanne on vähän surkea...Saako mistään lapselle helposti hoitajaa tarpeen vaatiessa ja mitä sellaiset maksavat?
Mitä kysymyksiä minun pitäisi itselleni esittää, ja millaisilla vastauksilla abortti olisi ehdottoman oikea ratkaisu?
Omia ajatuksiani kuunnellessa tuntuu siltä että olen kuitenkin enemmän lapsen pitämisen kannalla....siitä huolimatta että se pelottaa ihan julmetusti.
En ole koskaan osannut ajatella mitä lapsi minulle antaa, vaan tälläkin hetkellä näen asioita vain siltä suunnalta mitä kaikkea menetän.
Heittäkää jotain ajateltavaa, kokemuksia ja pointteja joilla minun olisi helpompi hahmottaa mitä on tulossa, onko meistä siihen, MITÄS NYT?
Ja aborttia murhaksi vertaavien on turha tulla kommenttia jättämään. Olen teidän kanssa osittain aivan samaa mieltä, vaikkakin hyväksyn sen joissakin tapauksissa ainoana oikeana ratkaisuna....Mutta en näemmä omassa tilanteessani ihan ehdoitta, jos en keksi painavampia syitä kuin oma mukavuuden halu.
Tilanne on tämä: Tein positiivisen raskaustestin, huolimatta siitä että olen syönyt pillereitä viimeiset 10 vuotta. Tänään soitin terveyskeskukseen, mutta käskivät kääntymään neuvolan puoleen jos aion pitää lapsen. Heidän asiakkaaksi kuulun vain siinä tapauksessa jos en pidä. Neuvolan soittoaikaa nyt sitten odotellessa...Josko sielä saisi keskustelemalla asiaa avautumaan yhtään itselle. Olen ollut koko ikäni sitä mieltä että en tahdo lapsia ja että olen äidiksi aivan liian itsekäs.
Olemme n. 30.v työssä käyvä pariskunta, toisemme olemme tunteneet vajaan 2.v.
Ostettiin juuri pieni kerrostalokaksio, jonne mahdumme miehen ja kahden ison koiran kanssa loistavasti...mutta lapsi...Makuuhuoneeseen menisi ehkä juuri ja juuri jonkinlainen pinnasänky (ja saisi vetää vatsaa sisään sielä liikkuessa) mutta muuta uutta tavaraa ei. Mitä kalusteita tai muuta isompaa lapsi VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitsee?
Niin ja putkiremppaakin odotellaan tähän vuoden sisällä...vedetään kylppäri ja kettiö sileäksi ja uutta tilalle. Että sekin vielä.
Mieskään ei ole koskaan haaveillut lapsista, mutta ei suostu sanomaan mitä minun pitäisi hänen mielestään tehdä. Se on kuulemma vain minun päätös, ja hänen tehtävänsä on sitten tukea sitä kaikin tavoin, mitä ikinä päätänkään.
Ja oikeinhan se on. Melkein tulee tippa linssiin kun (tässäkin) asiassa tajuaa millaisen aarteen olen lopultakin löytänyt.
Minusta olisi kuitenkin vain niiiin paljon helpompaa kun joku kertoisi mitä pitää tehdä ja miltä elämä tulee näyttämään muutaman vuoden päästä.
Kaikki sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla, joten hoitajien suhteen tilanne on vähän surkea...Saako mistään lapselle helposti hoitajaa tarpeen vaatiessa ja mitä sellaiset maksavat?
Mitä kysymyksiä minun pitäisi itselleni esittää, ja millaisilla vastauksilla abortti olisi ehdottoman oikea ratkaisu?
Omia ajatuksiani kuunnellessa tuntuu siltä että olen kuitenkin enemmän lapsen pitämisen kannalla....siitä huolimatta että se pelottaa ihan julmetusti.
En ole koskaan osannut ajatella mitä lapsi minulle antaa, vaan tälläkin hetkellä näen asioita vain siltä suunnalta mitä kaikkea menetän.
Heittäkää jotain ajateltavaa, kokemuksia ja pointteja joilla minun olisi helpompi hahmottaa mitä on tulossa, onko meistä siihen, MITÄS NYT?
Ja aborttia murhaksi vertaavien on turha tulla kommenttia jättämään. Olen teidän kanssa osittain aivan samaa mieltä, vaikkakin hyväksyn sen joissakin tapauksissa ainoana oikeana ratkaisuna....Mutta en näemmä omassa tilanteessani ihan ehdoitta, jos en keksi painavampia syitä kuin oma mukavuuden halu.