Mitäs sanotte ihmisestä joka ei kunnioita kuollutta saatika hänen omaisiaan.

[:(]

Miten voi olla ihminen niin ...en löydä edes sanoja...eli hänen anoppinsa kuollut (joo saa vitsailla) ja tiuskii vaan kaikesta..ei auttanu missään asioissa...ärjyy vaan omaisille..eli siis mullekkin Onko sil päässä vikaa...

 

[mt.]

Se voi olla keino reagoida suruun.

 

[ccc]

Se voi olla keino reagoida suruun.

peesi

 

[ella]

Asiassa myös toinen puoli. Läheisensä menettäneet ovat herkimmillään ja silloin pienikin vastoinkäyminen tms. tuntuu isolta asialta.

 

[Kimalle84]

Se voi olla keino reagoida suruun.

peesi

peesin peesi

 

[ap]

Asiassa myös toinen puoli. Läheisensä menettäneet ovat herkimmillään ja silloin pienikin vastoinkäyminen tms. tuntuu isolta asialta.

niih..tuntuu tosi pahalta kun karjasee mulle...eilen valitteli tavaroiden paljoutta kun hain tavaraa varastoon meille.

 

[vieras]

Miksi kuollutta pitäisi kunnioittaa.. tekeekö se kuolema ihmisestä pyhimyksen??

 

[ap]

Miksi kuollutta pitäisi kunnioittaa.. tekeekö se kuolema ihmisestä pyhimyksen??

kukas nyt pyhimyksestä on puhunut?paitsi sä.

 

[Blue]

Miksi kuollutta pitäisi kunnioittaa.. tekeekö se kuolema ihmisestä pyhimyksen??

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, myös kuolleella.

 

[harmaana]

Miksi kuollutta pitäisi kunnioittaa.. tekeekö se kuolema ihmisestä pyhimyksen??

täs varmaa tyyppi joka tumppaisi tupakan arkkuun

 

[kysyvä]

Miksi kuollutta pitäisi kunnioittaa.. tekeekö se kuolema ihmisestä pyhimyksen??

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, myös kuolleella.

Ei kai sitä nyt sentään tarvi sen kummemmin kuollutta kunnioittaa sen kuoltua kuin vielä kuolleen eläessä? vai?

 

[rew]

Se voi olla keino reagoida suruun.

Peesailen myös tätä. Eikä ap voi tietää mitä muuta tälle ihmiselle ehkä on tapahtunut samaan aikaan anopin kuoleman lisäksi.

 

[desert]

Kuukletappas sana kriisi tai kriisin eri vaiheet...
Kaikki käsittelee surut omalla tavallaan...
Erään traagisen tapahtuminen jälkeen olin itse kuin viilipytty, en itkenyt tai muuta... vain tyynen asiallinen ja käytännöllinen. Vasta noin 2vko:n jälkeen asia iski vasten kasvoja ja sitten itkin päivittäin monta kertaa, itskut tuli aivan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Olin erittäin vihainen ja kiukkuinen. Mies sanoi että olin erittäin etäinen. Jäin kahden viikon sairaslomalle ja nyt kun tapahtuneesta on pari kk alkaa asiat taas sujumaan ja elämä voittamaan. Toisilla saattaa kestää vuosia ja toiset eivät pääse asiasta ikinä "yli".
Onhan se ikävää omaisille mutta tulee muistaa että kaikki surevat, kukin omalla tavallaan!