mitäs te tekisitte,miltä teistä tuntuisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mites ois...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mites ois...

Vieras
Siis haluaisin hieman tietää miltä teistä tuntuisi tällainen tilanne... :)
että...

teillä ois ystävä joka ois aina lämmin ja sellainen mukava, mutta sillä ei tuntuis olevan ollenkaan rahahuolia, sen mies ois hyvässä ammatissa ja palkka sillä aina nousis ja muutenkin menis hyvin, eläisivät ok-talossa ja isolla pihalla, ihanat naapurit vieressä ja kaikki kivasti siinä. sun ystävän ei tarvis mennä töihin, ei ois mikään pakko mennä, mut tekis sijaisuuksia silloin tällöin aina kun niitä on tarjolla, siis tosipaljon sais olla kotona lapsensa kanssa ja kävisivät risteilyillä yms ei tarvis rahaa miettiä suuremmin.

sit ite miehes kanssa laskistte pennitkin miten pärjäisitte, puhelin laskuki jos 30euroo ni se ois ihan HIRVITTÄVÄN suuri lasku... aina pitäs tehä hommia niskalimassa -kaikki pyhätkin mielellään... ois kuitenkin vanha rivari "oma" siis vielä pankin ;D ja sen oisitte rempanneet kivaksi...
ystävä ois ihana , mut oisittekos kadeja ? käsisydämmelle...ja vastatkaa rehellisesti.. sulla ja sun ystävälläs ois yks lapsi , suunilleen samanikäiset... haluaisitte tehä toisen lapsen mut ei ois oikeen taloudellisesti mahdollisuutta...ressaisitte raha-asioista...vaikuttaisko ystävyyteen teillä ja mitenkä ? kauheen vaikeeta itelle tietty myöntää asian tod.laitaa ja mites te muut asian kokisitte? kun taloudellisesti ois oikeestikkin tiukkaa ja toisella ei ois minkäälaista huolenhäivää..kaikki mainiosti.ehkä vähän vois ottaa päähän välillä... :( ku toisten ei oo pakko olla juhanuksenakaan töissä -voivat lomailla ja teijän on pakko....
 
Kateellinen en varmaan olis, koska kaikki ei välttämättä oo aina nii hyvi miltä ulospäi näyttää... Varmasti niilläki ois jotai ongelmia ja eikä mielestäni voi sanoo et taloudelline tilanne on nii huono, ettei voi toista lasta tehdä. Lapsilisää kun ei tarvi säästää sille lapselle, vaa sillä vois sen ruokkia ja vaatettaa. :)
 
mulla ja siskolla vähän samanlainen tilanne, tosin ei me mitään järkyttävän rikkaita olla mutta kivasti tullaan kuitenkin toimeen eikä rahoja tarvitse otsa rypyssä laskeskella. Siskolla ja hänen miehellään on yksi lapsi ja aina tiukkaa. Pahalta se minustakin tuntuu ja yritän hienovaraisesti aina auttaa kun mahdollista sekä olla ikinä korostamatta erilaisia elämäntilanteitamme. Otan aina siskon lapsen mukaan ja ikinä en häneltä mistään rahaa veloita, on kuin oma lapsi. Silti siinäkin on kääntöpuolensa, en haluaisi olla se kiva täti jolta saa aina jotain mukavaa ekstraa, siinäkin pitää olla tarkkana. Välit on silti olleet aina lämpimät ja en ainakaan ole huomannut siskon puolelta katkeroitumista, ehkä ystäväsikin yrittää samoin kuin minä olla korostamatta tilannettanne.
 
En voisi kuvitella miten voi olla mahdollista, että kaksi ihmistä tekee töitä niska limassa ja ei silti ole rahaa. Meillä kolme lasta ja mies opiskelee opintotuella. Itse tienaan Bruttona n. 2500 euroa ja pärjätään hyvin ja säästöön jää rahaa, vaikka viimeisen puolen vuoden aikana on ostettu vaikka mitä esim. kolme uutta polkupyörää. Hirveästi koululaisille uusia vaatteita ja kenkiä. Huonekaluja ja kodintavaraa.
 
En ole kateellinen luonne, ainakaan tuolla tasolla. Olen elänyt kädestä suuhun, olen elänyt yltäkylläisyydessä, eikä kumpikaan horjuttanut sisäistä oloani. Asema on peräti vaihdellut köyhyydestä rikkauteen ja taas köyhyyteen kohti keskituloista elämää. Olen elänyt asunnottomana ilman rahaa edes iltamaitoon alle vuodenikäiselle lapselle. Uskallan sanoa olevani nöyrä, niin nöyrä kuin pakana voi. Olen jo löytänyt jotakin "hyvää" veljeni poismenosta, josta ei ole vuorokauttakaan. Ei, en ole kateellinen.
 
Ensinnäkin.
Mistä tiedät että toisilla on isommat tulot kuin teillä?
mistä tiedtä, että toiset eivät ole säästäneet pitempään?
ja ei, en olisi kateellinen, jos saisin maksettua silti laskuni, yhdelle lapselle riittää kahdelta vanhemmalta aikaa vaikka vähän enemmänkin töissä. Itse kävimme molemmat kokopäivätöissä ja lapsi hoidettiin samalla kotona, ja saimme lisäksi kotihoidontuen. Aina kun toinen lähti, toinen tuli. Kahden kanssa olisi jo liian raskasta.

Ehkä elävät säästäväisemmin. En kadehtisi. Jos tuolta tuntuu, että rahaa ei ole, lapsia en tekisi lisää. ne maksavat.

En usko, että tiedät toisten tilannetta. vaan kuvittelet.
 
En ole kateellinen materiasta.
Kateellinen olen, jos ystävä tulee raskaaksi ihan tuosta noin vain. Se on minun akilleenkantapääni, en kykene iloitsemaan muiden spontaaneista raskauksista, koska itselle se on mahdoton. :(
Minulle on yksi hailee, minkä verran kukakin tienaa ja kuinka paljon tukiverkostoja kenelläkin on, ne ovat elämäni pikkuseikkoja,
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En ole kateellinen luonne, ainakaan tuolla tasolla. Olen elänyt kädestä suuhun, olen elänyt yltäkylläisyydessä, eikä kumpikaan horjuttanut sisäistä oloani. Asema on peräti vaihdellut köyhyydestä rikkauteen ja taas köyhyyteen kohti keskituloista elämää. Olen elänyt asunnottomana ilman rahaa edes iltamaitoon alle vuodenikäiselle lapselle. Uskallan sanoa olevani nöyrä, niin nöyrä kuin pakana voi. Olen jo löytänyt jotakin "hyvää" veljeni poismenosta, josta ei ole vuorokauttakaan. Ei, en ole kateellinen.

:o :( :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En ole kateellinen luonne, ainakaan tuolla tasolla. Olen elänyt kädestä suuhun, olen elänyt yltäkylläisyydessä, eikä kumpikaan horjuttanut sisäistä oloani. Asema on peräti vaihdellut köyhyydestä rikkauteen ja taas köyhyyteen kohti keskituloista elämää. Olen elänyt asunnottomana ilman rahaa edes iltamaitoon alle vuodenikäiselle lapselle. Uskallan sanoa olevani nöyrä, niin nöyrä kuin pakana voi. Olen jo löytänyt jotakin "hyvää" veljeni poismenosta, josta ei ole vuorokauttakaan. Ei, en ole kateellinen.

:o :( :hug:

Niinpä! Tuo N.C.M on maailman oudoin tyyppi.
 
Toisekseen kyllä on taloudenpidossa vikaa jos yksi pieni lapsi ja kaksi töissä, ja rahaa ei ole mihinkään.

Inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka ottaisivat toisilta kaiken tietämättä oikeaa tilannetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En ole kateellinen luonne, ainakaan tuolla tasolla. Olen elänyt kädestä suuhun, olen elänyt yltäkylläisyydessä, eikä kumpikaan horjuttanut sisäistä oloani. Asema on peräti vaihdellut köyhyydestä rikkauteen ja taas köyhyyteen kohti keskituloista elämää. Olen elänyt asunnottomana ilman rahaa edes iltamaitoon alle vuodenikäiselle lapselle. Uskallan sanoa olevani nöyrä, niin nöyrä kuin pakana voi. Olen jo löytänyt jotakin "hyvää" veljeni poismenosta, josta ei ole vuorokauttakaan. Ei, en ole kateellinen.

:o :( :hug:

Niinpä! Tuo N.C.M on maailman oudoin tyyppi.

No ei ole oudoin eikä edes oudoimmasta päästä täällä. Halaus tuon viimeisen lauseen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huoh:
En ole kateellinen materiasta.
Kateellinen olen, jos ystävä tulee raskaaksi ihan tuosta noin vain. Se on minun akilleenkantapääni, en kykene iloitsemaan muiden spontaaneista raskauksista, koska itselle se on mahdoton. :(
Minulle on yksi hailee, minkä verran kukakin tienaa ja kuinka paljon tukiverkostoja kenelläkin on, ne ovat elämäni pikkuseikkoja,

Minulle lasten tekeminen ei ole ollut mikään ehdoton juttu. niitä sai tulla tai olla tulematta. ihan sama. tekemistä riittäisi tuhottomasti ilman lapsiakin. Maailmassa on miljoonia juttuja joita en osaa tai tiedä.
en kadehdi toisten lapsimäärää tai raskautumista, mutta itse kadehdin tukiverkkoja. Lasten tunnetta siitä että on muitakin välittäviä aikuisia.
 
En ole kateellinen, koska ei kenenkään elämä ole niin täydellistä. Aina on varmasti jokin ongelma.
Materiasta en missään tapauksessa ole kateellinen, mutta jos on kyse lasten terveydestä saatan tuntea joskus kateuden pistoksen kun kaikilla ystävilläni lapset syövät hyvin ja kasvavat ilman ongelmia. Omani ovat niin allergisia että itkettää :'( Elämä on yhtä ruoka-aineiden kokeilua ja lapsen tuskaista itkua :'( Silloin usein mietin että miksi juuri minun lapseni joutuvat tämän kokemaan ja muut saavat syödä mitä lystää ja voivat hyvin.
 
En kadehdi keneltäkään mitään. Eikä se johdu siitä, että minulla olisi kaikki hyvin eikä mitään murheita. Olen vain opetellut nauttimaan kaikesta mitä minulla on ja olla välittämättä siitä mitä en voi saada sekä hyväksymään sen, mitä en voi muuttaa.
 
Olisin kade. Ihan normaaliahan se on. En silti toivoisi ystävälläni menevän huonosti tai onnen pettävän. En haluaisi viedä häneltä pois sitä, mikä hänen on. Mutta kade olisin välillä kun itseltä loppuisi voimat selvitä arjesta aina välillä.

Kateus on myös kunnioitusta ja arvostusta. Pahansuopa kateus on sitten erikseen.
 
En olisi kateellinen, koska hänellä on oma elämänsä ja minulla omani. En ole koskaan tajunnut miksi pitäisi vertailla omaa elämäänsä toisten elämään, ei ne ole vertailukelpoisia!!! Jokaisella on omat ilonsa ja surunsa.
 
Ihan rehellisesti voin kertoa, että ei vaivaisi mitenkään - lähipiiriini kuuluu itseäni ja monia muitakin hieman keskivertoa varakkaampia ihmisiä. Jokainen voi itse vaikuttaa siihen, miten rahansa käyttää ja olen ihan vilpittömästi iloinen toisten puolesta, kun ovat taloudelliset asiansa onnistuneet hoitamaan mallilleen.

Valitettavasti tiedän monia ihmisiä (joista osa on sellaisia, etteivät ole ikinä töissä itse käyneetkään), jotka näitä omiakin tuttujani kadehtivat ja se on ikävää, etenkin kun kyse on mukavista henkilöistä, joilla ei ole pissa noussut päähän rahoista mutta saahan sitä ihminen nauttia esim. ostamalla itselleen uuden auton, jos on rahaa, ei se ole muilta pois.
 
Jos ihminen on elämässään kokenut tarpeeksi vaikeuksia ja selvinnyt niistä, eivät toisten raha-asiat tunnu ajatuksen arvoisilta. Pahempaakin elämässä on olemassa, kun se, ettei pääse ruotsinlaivalle tai että asuu rivitalossa niukasti eläen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En ole kateellinen luonne, ainakaan tuolla tasolla. Olen elänyt kädestä suuhun, olen elänyt yltäkylläisyydessä, eikä kumpikaan horjuttanut sisäistä oloani. Asema on peräti vaihdellut köyhyydestä rikkauteen ja taas köyhyyteen kohti keskituloista elämää. Olen elänyt asunnottomana ilman rahaa edes iltamaitoon alle vuodenikäiselle lapselle. Uskallan sanoa olevani nöyrä, niin nöyrä kuin pakana voi. Olen jo löytänyt jotakin "hyvää" veljeni poismenosta, josta ei ole vuorokauttakaan. Ei, en ole kateellinen.

:hug:
 
Kateellinen ja kateellinen... ystäville voin olla ihan vilpittömän kateellinen ja samalla iloinen heidän puolestaan. Vieraat ihmiset eivät hetkauta.
 

Yhteistyössä