M
"Monalisa"
Vieras
Olen aina ollut etäinen äitini kanssa. Minulle ei ollut aikaa. Monta lasta. Olin mummon tyttö. Josta äitini oli pahoilla mielin, kateellinenkin. Mutta itse en sitä ymmärtänyt ennen kuin aikuisena, ksoka minä ajattelin taas, että ei äidillä kuitenkaan ole aikaa. Palkkatyöt, opiskelut, pienemmät sisaret veivät ajan.
Nyt muistan hänen ilmeitään, kuinka oli pahoilla mielin ja katkera, kun itkin mummon ja muidenkin perään, mutta en hänen.
No, nyt aikuisena olemme edelleen etäiset. Nyt on anoppi hoksannut asian, ja lyö kiilaa väliin. Kaveeraa (omia ystäviä ei anopilla yhtään, on katkera ja marisee ja kaikki on aina huonosti, kadehtii omia lapsenlapsiaan harrastuksista jne. vaikka hän on terve, varakas jne, niin ei muuta kuin itkee ja valittaa) tai yrittää kaveerata ja mustamaalata minua äidilleni. Joka taas on helppo kohde, koska eipä oikeastaan tunne edes minua.
Asun kaukana äidistäni, toisin kuin anoppi.
Mitä tekisit? Vai antaisitko olla?
Nyt muistan hänen ilmeitään, kuinka oli pahoilla mielin ja katkera, kun itkin mummon ja muidenkin perään, mutta en hänen.
No, nyt aikuisena olemme edelleen etäiset. Nyt on anoppi hoksannut asian, ja lyö kiilaa väliin. Kaveeraa (omia ystäviä ei anopilla yhtään, on katkera ja marisee ja kaikki on aina huonosti, kadehtii omia lapsenlapsiaan harrastuksista jne. vaikka hän on terve, varakas jne, niin ei muuta kuin itkee ja valittaa) tai yrittää kaveerata ja mustamaalata minua äidilleni. Joka taas on helppo kohde, koska eipä oikeastaan tunne edes minua.
Asun kaukana äidistäni, toisin kuin anoppi.
Mitä tekisit? Vai antaisitko olla?