Miten 2 vuotias omaan sänkyyn?

[2v:n mamma]

Neuvoja kaipailisin.

Poika on nyt pikkasen yli 2v. Vauvana nukkui omassa sängyssään suurimmaksi osaksi. Tossa vuoden ikäisenä sairasteli ja siirtyi lähes kokonaan mun viereen nukkumaan. Samalla aloin "nukuttamisen", eli makaan pojan vieressä kunnes nukahtaa. Sen jälkeen olen saattanut nostaa omaan sänkyynsä.

Nyt tilanne on se, että pojan pitäisi siirtyä omaan sänkyynsä nukkumaan, koska olemme muuttamassa miehen kanssa yhteen ja en halua, että lähes 2,5 vuotias nukkuu enää vieressämme.
Enkä myöskään jaksa enää sitä ainaista nukutusrumbaa.

Poika nukkuu jatkettavassa, pinnasängystä oppi tulemaan vuoden iässä pois.


Olen koittanut sitä, että en puhu mitään, en ota katsekontaktia vaan kuskaan pojan tyynen rauhallisesti omaan sänkyynsä takaisin. Sitä on nyt tänä iltana kestänyt jo tunnin ajan, joten pikkuhiljaa alkaa hermot pettää.
Joudun siis KOKO AJAN kantamaan pojan sänkyynsä. Siis ihan koko ajan.

Mitä mä teen??? Mä en jaksa tätä enää...

 

[Tsemppiä ja hermoja!]

Jos olet nyt sinnikäs (ja huomenna, ja ehkä ylihuomenna vielä ) niin luultavasti sinnikkyys palkitaan. Jossain vaiheessa lapsi on varmasti niin väsynyt, että nukahtaa lopulta sinne sänkyynsä ja siitä se lähtee.
Meillä oli sama show muutama kuukausi sitten mutta kyllä se on sitten niin palkitsevaa, meillä tyttö oppi uuteen rutiiniin noin viikossa ja jää nyt hienosti omaan sänkyynsä odottamaan unen tuloa. Ennen jouduin aina istumaan vieressä, tyttö huusi ja karjui jos lähdin pois eikä isä edes kelvannut viereen istumaan. Huutoa ja sängystä pois tulemista kesti muutaman päivän, sitten yhtäkkiä se loppui ja nyt menee hienosti.

 

[vieras]

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi on pieni vain hetken!

 

[AP]

Jos olet nyt sinnikäs (ja huomenna, ja ehkä ylihuomenna vielä ) niin luultavasti sinnikkyys palkitaan. Jossain vaiheessa lapsi on varmasti niin väsynyt, että nukahtaa lopulta sinne sänkyynsä ja siitä se lähtee.
Meillä oli sama show muutama kuukausi sitten mutta kyllä se on sitten niin palkitsevaa, meillä tyttö oppi uuteen rutiiniin noin viikossa ja jää nyt hienosti omaan sänkyynsä odottamaan unen tuloa. Ennen jouduin aina istumaan vieressä, tyttö huusi ja karjui jos lähdin pois eikä isä edes kelvannut viereen istumaan. Huutoa ja sängystä pois tulemista kesti muutaman päivän, sitten yhtäkkiä se loppui ja nyt menee hienosti.

Kiitos!

Heitinpä tuolta sulakesysteemijutusta makkarin pimeeksi, ovi kiinni ja pieni huutokonsertti... Nyt ainakin makoilee sängyssään, kun sanoin että ovi pysyy auki, jos poika pysyy sängyssään.

Jaahas, eipä sitä iloa kestänyt kun 5minuuttia..

Kokeillaas uudestaan kun laittaa oven kiinni...

 

[AP]

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi on pieni vain hetken!

Mä en tietääkseni kysynyt tähän liittyvää...

 

[Tsemppiä ja hermoja!]

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi on pieni vain hetken!

Mä en tietääkseni kysynyt tähän liittyvää...

Niin, tällainen syyllistäminen ei auta eikä tunnu hyvältä kun äidistä on muutenkin jo raastavaa ja ristiriitainen tunne on olemassa siitä kun pitää linjansa ja pysyy jämäkkänä, vaikka lapsi vastustelee voimakkaasti uutta järjestelyä.
Minusta se oli vaikeaa, sitä en kiellä ollenkaan, mutta niin paljon parempi kuitenkin loppupeleissä kaikille koska aikaisemmin hermostuin aina jossain vaiheessa tytölle kun vieressä joutui kököttämään ja nukahtaminen vaan kesti ja kesti ja tyttö välillä taisteli unta vastaan ja keksi kaikenlaista showta siinä...
Nyt on huomattavasti helpompi säilyttää malttinsa, kun ei ole "kiinni" lapsen vieressä joka ilta tunti tai parikin.

 

[AP]

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi on pieni vain hetken!

Mä en tietääkseni kysynyt tähän liittyvää...

Niin, tällainen syyllistäminen ei auta eikä tunnu hyvältä kun äidistä on muutenkin jo raastavaa ja ristiriitainen tunne on olemassa siitä kun pitää linjansa ja pysyy jämäkkänä, vaikka lapsi vastustelee voimakkaasti uutta järjestelyä.
Minusta se oli vaikeaa, sitä en kiellä ollenkaan, mutta niin paljon parempi kuitenkin loppupeleissä kaikille koska aikaisemmin hermostuin aina jossain vaiheessa tytölle kun vieressä joutui kököttämään ja nukahtaminen vaan kesti ja kesti ja tyttö välillä taisteli unta vastaan ja keksi kaikenlaista showta siinä...
Nyt on huomattavasti helpompi säilyttää malttinsa, kun ei ole "kiinni" lapsen vieressä joka ilta tunti tai parikin.

Kiitos!

Nukahtihan se sitten sinne omaan sänkyynsä. Muutaman kerran joutui laittamaan oven kiinni, kun ei sopimus pitänyt, että jos poika pysyy sängyssä, niin ovi pysyy auki. Mutta jeh! Tyytyväinen olen.. Ja huomenna sama homma, helvatu