miten 4-vuotiaat suhtautuvat harrrastuksiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "marinka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"marinka"

Vieras
teillä joilla 4-vuotialla on harrastuksia, niin ovatko miten suhtauneet? ovatko mielellään? jos alussa hankalampaa, tottuivatko, vai lopettiko?

mä olen kyllä 4v harrastuksia vastaan, siis mun mielestä tuon ikäinen päiväkodissa käyvä ei harrastuksia tartte, MUTTA pojalla on motoriikan viivetää ja neuvolasta suosittelivat pojalle juurikin tätä moto-kerhoa. eli pojan motoriikan/sosiaalisia taitoja tukeaksemme olemme käyneet. ja onkin kiva pieni ryhmä, ja kaksi ohjaajaa.

poika kyllä ihan innoissaan on siine menossa, mutta vasta puolessa välissä tuntia alkaa jotain tekemään. tarkoitus olis että lapsi olis siellä ilman vanhempaansa ja poika on mulle sanonut, että haluaa mun siellä olevan. en mä siellä kyllä aio roikkua, koska tarkoitus on juurikin että lapset ovat ohjaajien kanssa. mutta jos poika ei oo siihen valmis, niin lopetetaanko koko harrastus vai jätänkö vaan "väkisin" sinne? tiedän vaan että jos se ei hänelle sovi, siitä tulee kauhea show ja ei varmasti tee muuta kuin mökötä kerhossa.

mitä sinä tekisit?
 
Kokeilisin. Harrastukset tuon ikäisillä ovat leikinomaisia (ainakin pitäisi olla joka paikassa!). Meillä kuopus aloitti tuon ikäisenä liikuntaharrastuksen (kerran viikossa) kun isommallakin oli harrastus. Olen kyllä samaa mieltä, ettei lapsi tuon ikäisenä päiväkodin lisäksi pääsääntöisesti _tarvitse_ harrastusta, kyllähän päiväkodissa on jo riittävästi haastetta.

Jos ei onnistu nyt, yritys esim. syksyllä tai vuoden päästää uudelleen?
 
niin, kaksi kertaa ollaan käyty ja ainakin nyt vielä yhden kerran kokeilen ja katton. harmittaa kun poika selvästi kuitenkin tykkää, mutta jotenkin hommaan ryhtyminen tökkii. siis ei osaa mennä siihen ryhmään, vaikka haluaisi. ja tokikin haluaisin yrittää, kun se oikeasti on sellaista juttua joka tukee lapsen kehitystä ja ohjaajat huomiovat hyvin yksilölliset "haasteet".
 
Lapsilla voi joskus mennä vaikka yksi lukukausi-siis syksy- katsellessa uutta harrastusta. Ja sanoit että poikasi alkaa puolessa välissä tuntia osallistua- mielestäni se on tosi hyvin! Jonkun kerran voi vanhempi olla mukana, meillä muskarissa odoteltiin oven takana ennenkuin jätettiin koko ajaksi.

Minäkään enole sitä mieltä että päiväkodissa olevalla olisi harrastuksia, mutta nyt 5v tyttö on olut pääosin kotihoidossa ja harrastuksia sitä kautta-> syksyllä hoitoon ja varmaan ne harrastukset jatkuu... On niin kovin touhukas ja innokas niissä käymään.
 
Vähän veikkaan, että kun sinä jätät lapsen sinne ja lähdet muualle, lapsi menee ihan reippaasti muiden mukana! Meillä 4v käy temppujumpassa ja tosi kivasti on mennmyt ja tykkää paljon. Olen huomannut, että ne lapset joiden vanhemmat jäävät sinne seinän vierustoille norkoilemaan, ovat herkempiä iukuttelemaan ja mököttämään. Silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla, kaikki osallistuvat kivasti ryhmän toimintaan.
 
Meillä on kyllä aina jätetty lapset jumppaamaan ihan ensimmäistä kertaa lukuunottamatta sinne yksinään ohjaajien kanssa, oven ulkopuolella voi odotella. Tosin tuollaisessa kömpelöiden omassa jumpassa menivät heti ilman aikuisia, tosin siinä auttoi, että siellä oli lähes koko ryhmä omasta päiväkotiryhmästä (integroitu erityisryhmä), ei siinä vanhempia tarvittu.

Kokeile sopia etukäteen, että sinä vain viet hänet sinne ja olet vastassa, kun jumppa loppuu. Monta vuotta jumppasalin oven takana istuneena voin sanoa, että aina siellä on lapsia, jotka eivät juurikaan tee mitään, istuksivat itsekseen jossain seinänvieressä mököttämässä. Mutta pienessä ryhmässä ohjaajat saavat aika helposti lapset mukaan juttuihin, noissa erityisjumpissa etenkin ovat ammattitaitoisempia vetäjiä ja ovat tottuneet käsittelemään hankalampia tapauksia kuin monissa liikuntaseurojen lapsijumpissa, missä lähinnä opiskelijatyttöjä vetäjinä.
 
Meidän hitaastilämpiävä poika osallistui jumppaan vasta monen kerran jälkeen.
Ekalla kerralla katsoivat isän kanssa sivusta, tokalla ja kolmannella kerralla oli yksin, mutta oli mököttänyt nurkassa koko ajan. Neljännellä kerralla ohjaaja oli tullut hakemaan kädestä mukaan leikkiin noin puolessa välissä jumppa-aikaa.
Päätin, että kokeillaan vielä kerran. Ja se kannatti. Poika juoksi suoraan muiden kanssa touhuamaan, eikä meinannut malttaa edes moikkaa sanoa. Jumpan jälkeen on odottanut joka päivä seuraavaa kertaa malttamattomana.
 
[QUOTE="vieras";25656582]Oletko keskustellut ryhmänvetäjien kanssa? Olisiko heillä keinoja lapsen ryhmäänpääsemisen helpottamiseksi?[/QUOTE]

juu, viimeksi yritin vähän juttella ja kyselin että miten muut lapset ovat tottuneet yms. Sanoi että on kyllä ollut aloituksia ihan laidasta laitaan, mutta tuossa porukassa voipi vielä korostua kun lapset tuossa moto-kerhossa ovat useimmiten ainakin vähän "erityisiä". meidän pojalla on todettu adhd & asperger-piirteiseksi, ja varsinkin nuo as-piirteisyys voi juurikin tuoohon mukaanmenemiseen vaikuttaa.

toisaalta mä mietin että voisko poika kuitenkin lähteä paremmin mukaan, jos mä en oo siellä (tosin vastakkainenkin reaktio on ihan mahdollinen). nyt nimittäin koko ajan kattoo mua ja vähän niinkuin hakee mun katseesta hyväksyntää tekemisiinsä. esim. jos vetäjä kysyy pojalta, niin poika kattoo mua. mä yritän kannustaa että miettis itse mitä haluaa. mun mielestä jännä piirre, koska mä en mielestäni ole mitenkään dominoiva mielipiteilläni suhteessa poikaan, meinaan että en puhu asioita sen puolesta kuin tarvittaessa.
 

Yhteistyössä