Miten ajatella positiivisesti?

[-.-]

Minulla on tällä hetkellä älyttömän huono olo, enkä tiedä oikeastaan syytä siihen.
Olen aina ollut aika pessimisti, mutta nyt tämä menee jo vähän överiksi. Tunteet ovat ihan turta ja vatsassa on sellainen tyhjä fiilis. Illalla piti ihan kippuraan mennä ja pari kyyneltä saada esille, ei kuitenkaan ihan itkettänyt.

Tuntuu kuin millään ei olisi merkitystä.
Eilen hankin uuden auton, ihana auto noin kaikin puolin, mutta en koe iloa.
Eilen myös sain ekaa kertaa elämässäni (ja viimeistä kertaa edellisen autoni kanssa) sakot, mutta sekään ei tuntunut miltään. Yleensä olen ihan hysteerinen jos poliisit pyäyttävät, mutta nyt olin ihan turta. Ihan kuin sillä ei olisi mitään väliä.

En käsitä. Mikä juttu tämä on, miksi en tunne mitään?

Ainiin, ja tärkeimpään Yleensä mässäily auttaa pahaan oloon (hetkellisesti, sitten tulee morkkis), mutta sekään ei auttanut. Ei yhtään!!

Kai tämä on vain jotain ohimenevää, mutta onko kenelläkään vinkkejä että miten osaisin alkaa miettimään asioita positiivisesti, olla vähän enemmän optimisti kuin mitä nyt olen?
Onko jotain hyvää nettisivua tai hyvää kirjaa jotain voisi lukea? Jotain josta voisi saada kunnon ahaa-elämyksen?

 

[qqw]

Voisitko olla masentunut? Ruoasta ei kannata lohtua etsiä, siitä tulee -kuten mainitsitkin- yleensä vain morkkis. Ahaa-elämystenkään etsiminen ei välttämättä auta.

Onhan noita aforismisivuja, Positiivarit, ajattelunammattilainen.fi yms. mutta mikäli on oikeasti turta olo, niin turhista aforismeista ja "no ryhdistäydy vähän, ajattele positiivisesti!" -hokemisista ei ole mitään hyötyä. Yritä tehdä asioita jotka miellyttävät sinua ja jos oikeasti ajattelet negatiivisesti asioista ja ihmisistä, niin pysähdy etsimään jokaisesta asiasta edes yksi hyvä puoli, vaikka kuinka pieni.

 

["Joogaaja"]

Minä olen saanut iloita joka päivästä senjälkeen kun aloin harjoittamaan jooga- ruokavaliota ja joogaa. Tosin vauvan myötä on tullut tauko treenaamiseen mutta kyllä itselläni toimi ja aloitan ruumiin- kulttuurin pian. Terve mieli Terveessä ruumiissa. Muista että joistain kertyy huonoa karmaa ja se aiheuttaa myös pahan mielen sillä se on seuraus jostain syystä.

 

[-.-]

Voisitko olla masentunut? Ruoasta ei kannata lohtua etsiä, siitä tulee -kuten mainitsitkin- yleensä vain morkkis. Ahaa-elämystenkään etsiminen ei välttämättä auta.

Oon käynyt kerran puhumassa masennuksesta lääkärille. Mutta se ei oikein auttanut. Sain kylläkin lähetteen psykiatrille, mutta samalla kuitenkin semmoista palautetta lääkäriltä, että olisin vain huomionhakuinen ja ryhditön vätys. Ei nyt ehkä kirjaimellisesti noin mutta semmonen fiilis tuli.

Tiedän kyllä ettei kannattaisi lohturuokaa syödä, etenkään nyt sitten kun siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta entä joku jooga tai muu huuhaa-juttu. Vosiko siitä olla oikeasti jotain hyötyä?

Plääh, ei voi muuta sanoa kuin PLÄÄÄÄH. Elämä sucks. Vaikka tiedän kyllä ettei elämäni ole edes huonoa. On kiva työpaikka ja mukava perhe. Exä nyt osaa olla aika rasittava, mutta jotenkin en osaa häntä syyttää ihan kaikesta pahasta olostani.

 

[-.-]

Sain kylläkin lähetteen psykiatrille.

Tai psykologille näköjään.
No, sain ainakin tehtyä tuon ajanvarauksen. Kyseessä on kyllä työterveyspsykologi, mutta kai hänkin jotenkin osaa auttaa. Kyllähän tämä riutunut ja tylsistynyt olo huonontaa työpanostakin.

Haluaisin vain kuulla ammattilaiselta että olenko tosiaan vain lasika vätys vai onko minulla jotain piileviä ongelmia joista en vain saa sitä otetta.

Olen yrittänyt netistä etsiä fyysisiä syitä tähän oloon, mutta en oikein ole mitään keksinyt. Kilpparitkin ovat ihan OK, niitäkään ei voi syyttää. Tuntuu aika todennäköiseltä että kaikki on vain ja ainoastaan henkisiä ongelmia.

 

[qqw]

Mutta entä joku jooga tai muu huuhaa-juttu. Vosiko siitä olla oikeasti jotain hyötyä?

No, ehkä jos ajattelet että se on "huuhaa"ta, niin ehkä se sitten ei auta. Mutta jos voit avoimin mielin lähteä kokeilemaan uutta, niin saattaahan se vastaus löytyäkin joogasta tai jostain muustakin liikunnasta. Itse löysin helpotuksen kuntonyrkkeilystä, ilmeisesti minulla olikin vain patoutuneita aggressioita jotka helpottivat kun pääsin hakkaamaan jotain. Ja liikunnan tuomat hormonit kyllä piristävät mieltä.

Ja lääkäri ei ole oikea ihminen tuomitsemaan sitä, että onko sinulla oikeasti paha olla vai oletko vain "vätys". Psykologeissakin on eroja ja sopivan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta ei senkään kokeilemisesta mitään pahaa olisi. Itse kävin vain muutaman kerran psykologilla, sain availtua jotain lukkoja ja muuttamaan vähän ajatusmaailmaani paremmaksi ja sain perspektiiviä asioihin. Ja tosiaan en joutunut siellä käymään kuin muutaman kerran enkä tarvinnut mitään "nappeja naamaankaan".

Tietysti voit kokeilla myös auttaa itse itseäsi tekemällä positiivisen ajattelun harjoituksia, esimerkiksi tämäntapaisia Miten lakkaat huolehtimasta? | Ajattelun ammattilainen mikäli ongelmasi on huolehtiminen. Ja tuolta sivulta löytyy kyllä muitakin harjoitteluja.

Toivottavasti olosi paranee, kukaan ei ansaitse turtaa ja huonoa oloa.

 

[tsempitys]

Oon käynyt kerran puhumassa masennuksesta lääkärille. Mutta se ei oikein auttanut. Sain kylläkin lähetteen psykiatrille, mutta samalla kuitenkin semmoista palautetta lääkäriltä, että olisin vain huomionhakuinen ja ryhditön vätys. Ei nyt ehkä kirjaimellisesti noin mutta semmonen fiilis tuli.

Tuota onkin vaikeaa tulkita, kun masentuneena sitä helposti tulkitsee asiat todellista negatiivisemmin. Eli vaikka lääkäri olisi oikeasti ollut ihan sellainen neutraali niin kuin lääkärit yleensä on, saatoit etsiä vihjeitä siitä, että kyllä hänkin varmaan sua pitää ihan turhasta valittavana laiskurina? Ja kun niitä merkkejä oikein etsii, niin kyllähän niitä löytää jos haluaa. Pirullista kyllä, kun masentuneena on vaikeaa hakea apua, koska vähättelee omia tarpeitaan ja syyttelee itseään laiskaksi. Jälkikäteen masennuksen helpotuttua asia näyttäytyy paljon selkeämmin, että miten sitä silloin aikaisemmin pystyi ajatella niin, ettei muka olisi apua tarvinnut ja ansainnut, kun vointi oli kauhea.

Et tainnut mainita, kuinka kauan tätä turtaa oloa ja kielteisyyttä on jatkunut? Onko sulla elämässä jotain kuormitustekijöitä?

Hyvä että sait varattua työterveyspsykologille ajan. Yleensä noille käynneille pääsee rajoitetun ajan, mutta tarvittaessahan työterveydestä voidaan laittaa lähetettä myös eteenpäin.

 

[-.-]

Et tainnut mainita, kuinka kauan tätä turtaa oloa ja kielteisyyttä on jatkunut? Onko sulla elämässä jotain kuormitustekijöitä?

Olen ollut pessimisti ns. koko elämäni. Olen aika epäsosiaalinen, eikä minulla ole paljoa kavereita. Sinäänsä se ei haittaa, paitsi silloin jos jotain mullistavaa tapahtuu eikä sitten olekkaan ketään jolle puhua. Niin kuin esim. nyt. Tosin en tiedä jos sekään auttaisi tähän huonoon oloon.

Minua myös aika usein ahistaa ihmisjoukossa, joskus nuorempana on ollut paniikkikohtauksiakin (kaupassa, koulussa ym). Johtui luultavasti koulukiusaamisesta.

Olen aika epäilevä kaikkia ja kaikkea kohtaan. En helposti (OK, en koskaan ) aloita mitään harrastuksia, koska a) uskon ettei se ole kivaa tai hyödyllistä, ja b) koen että ne muut harrastajat/ ulkopuoliset pitävät minua ihan pöpinä tai muuten vain tyhmänä tai huonona.
Tiedän ettei kumpikaan noista ole totta, mutta kuitenkaan minulla ei ole kanttia tehdä mitään mullistavaa elämälleni.

Möllötän yleensä vain kotona katselemassa sarjoja, eikä se toisaalta yleensä haittaa. Paitsi välillä tulee hurjia ahdistuskohtauksia ja epäonnistumisen tunteita. Uskon, että jos en olisi saanut niin helposti tätä työpaikkaa, niin varmasti istuisin työttömänä pimeässä kopissani pelaamassa WoW:ia tai jotain muuta täysin turhaa vuorokauden ympäri ja mässäilisin itseni 300kiloiseksi porsaaksi

Jotenkin on vain niin pirun turha olo, kaiken aikaa.

 

[tsempitys]

Mä veikkaan että toi sun nykyinen olo on monen asian summa. Pitkittynyt tilanne, huono itsetunto, vähän perusnegatiivinen luonne, julkisten paikkojen pelkoa ja paniikkitaipumusta, ehkä jonkin tasoista masennusta jo pidemmänkin aikaa. Liikaa asioiden välttelyä ja pelkäämistä ja kotona kököttämistä (em. syistä johtuen?), mikä sitten pahentaa oloa. Mikä johtaa välttelemään lisää, josta taas ylläpitää sitä pahaa oloa ja passiivisuutta.

Mielialan noston perusjuttuja on säännöllinen liikunta ja ulkoilu, suht tasapainoinen syöminen ja kohtuullisen tasainen unirytmi. Rentoutumisen harjoitteleminen on tärkeää, mutta sen harjoittelun vastapainoksi olisi hyvä löytää itsestään myös aktiivinen puoli. Itsetuntoakin voi parantaa, mutta se ei tapahdu taikaiskusta.

Kuulostaa siltä, että on ihan hyvä, että menet sinne työterveyspsykologille. Hän ei kuitenkaan tule elämääsi muuttamaan, vaan ne avaimet on sulla itselläsi. Oletko motivoitunut tekemään töitä sen eteen, että voisit paremmin? Psykologi ei voi sua sun puolesta parantaa, joten vastuu on lopulta sulla. Jos haluat muuttaa elämääsi paremmaksi, joudut näkemään sen eteen vaivaa ja sietämään matkalla epämukavuuttakin.

Psykologin aikaa odotellessa käy vaikka poimimassa kirjastosta pari itsehoitokirjaa masennukseen tai ahdistukeen liittyen ja ala tutkia, miten niitä hoidetaan.