Miten aloittaa miesten tapailu "myöhemmällä iällä"?

["Päivi"]

Vaikea änkeä asian pointtia tuohon otsikkoon. Olen nyt 23-vuotias, joten siksi "myöhemmällä iällä". Tiedän etten minäkään vielä mikään vanha ole vaikka miesten tapailun aloittaminen tällä iällä tuntuukin varsin myöhäiseltä. Tiedän jonkun saattavan tunnistaa minut tästä aloituksesta, mutta eiköhän se heille tulisi lopulta kuitenkin selväksi jos nyt vihdoin uskallan ottaa tämän askeleen.

Ongelma on se, etten ole koskaan mennyt miesten kanssa pientä viatonta flirttiä pidemmälle. Sen sijaan olen mielestäni elänyt melko normaalia suhde-elämää naisten kanssa. On ollut lyhyitä suhteita, vähän vakavampia ja yksi yhdessäasuminenkin. Toisaalta en tähänkään tahtoisi kertoa sitä miten asiat oikeasti ovat, koska häpeän tätä kaikkea niin paljon. En ole yhtäkään näistä naisista rakastanut ja muutenkin olen koko ajan kokenut, ettei se ole sellaista elämää, jota minä tahdon elää.

Miesten lähestyminen vain on aina tuntunut minusta niin ylivoimaisen vaikealta, että siksi olen päätynyt rakentamaan normaalilta vaikuttavaa suhde-elämää naisten kanssa, koska heidän kanssaan osaan olla. Olen ollut korviani myöten ihastunut muutamaan mieheen ja muutenkin olen selvästi kiinnostunut miehistäkin.

Monet homoseksuaalit kertovat esittäneensä heteroa pitkään, koska se tuntui muiden asettamien paineiden vuoksi helpommalta. Minulla tilanne on päinvastaisen kaltainen. Jos osaisin rakastaa naisia, enkä tahtoisi näin kovasti miehiä, eläisin todella onnellisesti lesbona. Kenenkään homovastaisuus ei ole ikinä ollut minulle ongelma.

Miehet ovat aivan mysteeri minulle. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten heidän seurassaan tulisi käyttäytyä. Tavallaan siis vähän pelkäänkin heitä. Tiedän, ettei epänaisellinen vartaloni varmastikkaan herätä miehissä ihastusta. Olenkin nyt harkinnut alkavani kunnolla kiinnittää huomiota ulkonäkööni yrittäen tehdä itsestäni mahdollisimman naisellisen näköisen.

Minkälaisia vinkkejä antaisitte minulle? Miten se miesten tapailu ja koko miessukupuoleen tutustuminen oikein kannattaisi tässä iässä aloittaa? Olen iloinen jos joku jaksaa kommentoida tähän pitkään ja sekavaan tilanteeseeni jotain.

 

["Elvi"]

Et tosiaankaan ole vanha minun näkökulmastani, minä olin ensimmäisillä treffeilläni jotain 35-vuotiaana Minä suosittelen sinua hakeutumaan isompaan porukkaan, jossa voi vähän katsella miten homma toimii. Harrastusryhmiä parempia ovat erilaiset sinkkuporukat (esim. seurakuntien sinkut, Eurosinkut tms.). Niissä ihmiset eivät ole koko ajan iskemässä vaan tehdään kaikenlaisia asioita ja pidetään hauskaa ja sitten on vaan bonusta jos löytyy joku.

 

[Keittiönoita]

Eli haluat näyttää joltain muulta kuin olet ja siten huijata miehet kiinnostumaan itsestäsi? Miksi? Miten kauan ajattelit jaksaa jatkaa kyseistä teatteria? Jos et tunne itseäsi perinteisen naiselliseksi, niin miksi yrittäisit teeskennellä sellaista?

Mun neuvoni on, että mene sinne missä muutkin ikäisesi aikaansa viettävät. Hymyile ja jos sulle jotain jutellaan, juttele takaisin. Pidä hauskaa. Ole tyytyväinen itseesi ja omaan ulkonäköösi sellaisena kuin se on. Mä olen jo 50 v, ylipainoinen ja ryppyjäkin löytyy. Silti käy flaksi, kun iloisin mielin lähden juhlimaan.

 

["Päivi"]

"Elvi": Kiva kuulla ja hyvä neuvo tuo. Miten sinulle sitten kävi? Löysitkö miehen vierellesi? Entä minkä ikäinen nyt olet?

 

["Elvi"]

[QUOTE="Päivi";25932964]"Elvi": Kiva kuulla ja hyvä neuvo tuo. Miten sinulle sitten kävi? Löysitkö miehen vierellesi? Entä minkä ikäinen nyt olet?[/QUOTE]

Olen nyt 44-vuotias, olen ollut viisi vuotta naimisissa ja meillä on ihana 2-vuotias poika Minä löysin mieheni lopulta netistä, mutta pidän tuota harjoitteluaikaa sinkkuporukoissa tärkeänä, koska sitä ennen jännitin niin paljon miehiä, että oli sama kenet tapasin kun ei siitä kuitenkaan mitään olisi tullut. Huono itsetunto oli nuorena niin suuri ongelma minulla, että en pystynyt tosissani ajattelemaan seurustelua. Sitten kun olin vähän vanhempi ja viisaampi, osasin erottaa omat kuvitelmani todellisuudesta eli kun vaikutti siltä että olin muiden mielestä ihan mielenkiintoinen tyyppi, niin en minä sitten ihan niin huono voinutkaan olla.

 

["Päivi"]

Olen iloinen puolestasi, "Elvi". Tarinasi antaa minullekkin toivoa. Kuulosti sen verran tutulta juuri tuo huono itsetunto jne.

Keittiönoita: En minä miksikään yli-naiselliseksi ole pyrkimässäkään, mutta varmasti jo pienetkin muutokset tekevät ihmeitä tästä nykyisestä tilanteesta, jossa en liiemmin peiliin katsele. Kai jokainen pienellä ulkonäköönsä panostamisella voi näyttää vähän paremmalta? Luonteeltani olen kyllä iloinen ja siitä ovat monet ihmiset minulle sanoneetkin. Ongelmani on lähinnä tuo huonosta itsetunnosta? johtuva epävarmuus miesten seurassa. Josko nyt vihdoin uskaltautuisin ottamaan tämän askeleen, josta olen nuoresta asti haaveillut, kun vain saisin rohkaistua mieleni.