miten asetatte kuria lapselle? jne.

[toivoton äiti]

Meillä kohta 3vuotias, alkaa olemaan aika tempperamenttinen pomo tässä huushollissa. Syö kyllä kiltisti ruuan ja käy suihkussa jne, mutta on ottamassa valtaa kaikesta muusta, kun kieltää. Hän paiskoo ovia jos käskee hänet omaan huoneeseen. Nurkkaa olemme kokeilleet, ei siellä pysy mutta jos pitää häntä "väkisin" nurkassa niin pysyy ja lopuksi halaa, mutta sama jatkuu kuitenkin. Kova on leikkimään ja ennen kerännyt lelujansa, mutta nyt ei millään keräisi muutakun huudon kanssa.
Jos teillä lapsi huutaa tai kiroilee, kuinka komennatte, kuritatte häntä?
Millälailla teette lapselle selväksi, että te määräätte muulla kun sanomalla joka ei mene perille?
Kaivataan jotain vinkkejä, sillä meillä vauva myös joka alkaa kohta liikkumaan, enkä halua että vauvan kädet ovat oven välissä kun 3vuotias paiskoo ovea kiinni. ja niin kyse ei ole mustasukkaisuudesta, tätä oli jo hiukka ennen toisen lapsen syntymää.

 

["vieras"]

Meillä ollaan jäähyllä ja kun tuon ikänen ei ole pysynyt yksin, hänen jäähypaikkansa on meillä mun jalkojen välissä lukko-otteella.

 

[toivoton äiti]

meillä varmaan tuo itkit ja raivois vaikka 3tuntia putkeen jos tuollaista tekis.

 

[Katylina]

Jäähyllä kunnes rauhoittuu ja pyytää anteeksi tekoaan. Myös rokotan herkuista sun muista. Lelujakin saatan ottaa pois jos ei ala totteleminen. Riippuu pitkälti lapsesta. Omalla jäähyt toistaiseksi toimii hyvin.

 

[moekoe]

Meillä ei ole koskaan kolmivuotias kiroillut tai paiskonut ovia! :O

Mutta muuten tuo uhmaa (nyt koputan puuta ja sanon, että helpottaa jo) ja kokeilee rajojaan. Jäähyllä istuu harvase hetki, ainakin äidistä tuntuu siltä. Pienestä asti ollut jäähy käytössä, ei osaa edes kyseenalaistaa sitä enää.

Yhdessä vaiheessa oli ulkovaatteiden pukeminen niin vaikeaa ja tappelun takana,että peri kertaa uhkasin, että jos et rauhoitu niin lähden yksin. Kokeili ja kokeili, jolloin sanoin että selvä; puin vain omat vaatteet ja olin ovea aukaisemassa niin kuuluiken se anteeksipyyntö, eikä ole sen jälkeen taas tarvinnut asiasta vääntää.

Mutta mä olen melko ehdoton äiti, mä en ole koskaan juurikaan neuvotellut asioista muksun kanssa, kun sanon että näin tehdään niin se tehdään heti. Mulle ei nassuteta.
Toki mennään lapsen ehdoilla ja saa muuten toteuttaa itseään, mutta käyttäytyä tarvii.

 

[toivoton äiti]

meilläkin nyt parina päivänä lapsi paiskassu aika hemputin kovaa ton oven kiinni. :/ Ja ei täälläkään oo lapsi määränny selvästi yrittää nyt kattoo kumpi määrää lapsi vai aikuinen. Mut en tiedä, pitäiskö mun mennä huoneeseen ja ottaa se jäähylle ku paiskasee oven. Lelujen jäähylle otto ei auta ottaa vaa hepulin jlk toisen lelun :/

 

["vieras"]

Minä päätän, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos lapsi tekee väärin, siitä seuraa joku ei kovin kiva juttu. Hyvästä seuraa hyvää, huonosta huonoa. Hyvä voi olla kehu, kutitus, rapsutus, käynti kirjastossa tms. tai joku aineellinen juttu.

Kehun yrittämistä, kannustan hyvässä. "Pientä" huonoa en ole huomaavinani, ellei ole ihan pakko. Esim. huomiota kerjäävä narina ei saa mun huomiota. Tai huomiota kerjäävä jankutus tai joku muu rasittava ärsyttäminen ei saa huomiota multa. Jos on pakko puuttua, puutun ihan heti. Kerron, että tämä homma loppuu nyt tai pamahtaa jäähy, peruuntuu joku sovittu tai lempilelu lähtee saunaan.

Ja kun lapsi edelleen jatkaa, toteutan uhkauksen.

En anna lapselle mitään mahdollisuutta olla tottelematta. Kaupassa, kylässä, kotona, pihalla yms. sama käytäntö.

 

[moekoe]

Meillä joutuis jäähylle oven paiskomisesta, se kun voi olla vaarallista.
Ja olen muuten takavarikoinut pari leluakin, kun niillä äityi leikki aina sen lelun hakkaamiseksi lattiaan. Aikansa siitä itki ja kiukkusi, mutta aika äkkiä unohti kumminkin. Meillä oli tässä lähiaikoina toppavaatteiden riisumisesta sellainen tahtojen taisto, että muksu seisoi eteisessä hikisenä melkein 45 minuuttia ennen kuin luovutti. Senkään jälkeen ei ole siitä tarvinnut vääntää

Sun on vaan keksittävä joku "aresti" keino joka toimii ja sit kerättävä vaan se jaksaminen siihen kiukun kestoon. Se on mulle ainakin ollut se vaikein paikka, ettei mene samalle tasolle. Vaikka olen minäkin huutanut. Mutta nykyään teen mielessäni haikija tai humoristisia sananlaskuja käsilläolevasta tilanteesta, niin pysyy oma mieli kurisa.
Se olis teilläkin nyt se kovin koetus näköjään edessä, tsemppiä :wave:

 

[En minä]

Meillä pestään suu saippualla jos kirosanoja suusta pääsee Pari kertaa ollaan käsisaippualla pesty ja siihen jäi. (avaan sateenvarjon). Jäähyllä meilläkin ollaan ja tappelua on melkein joka asiasta,ihana uhmaikä

 

[Silja.S]

Pidä säännöt tiukkoina, äläkä poikkea niissä. Jos johonkin päin on pakko ruuvata niin ruuvaa tiukemmalle. Paljon haleja hyvistä teoista! Ole tarkkana ja huomaa pienetkin iloiset asiat ja muista kehua, vaikka välillä hermot katkeavatkin ja tuntuu, ettei niitä hyviä tekoja niiden oikkujen seasta tahdo millään löytää. Sillä periaatteella meillä selvittiin kuopuksen 3.vuosi. Nyt on 4-v. ja huomattavasti rauhallisempi, vaikka yhä joitain oikkuja on.

 

[pha]

meillä varmaan tuo itkit ja raivois vaikka 3tuntia putkeen jos tuollaista tekis.

Tottakai raivoaisi, jos ei ole tottunut rangaistuksiin. Nyt taitaa lapsi tietää, että susta ei ole kunnon vastukseksi, eikä siksi tottele. Mun mielestäni jäähy/nurkka yhdessä äidin kanssa ei ole mikään rangaistus, vaan ihmeellistä sekoilua äidiltä, jolla ei auktoriteettia ole. Pitää jaksaa tahkota arestissa pysymisen kanssa vaikka tuntikausia joka ilta, ja johan oppii jääräpäisinkin lapsi, että äiti ei ole se, joka ensiksi luovuttaa.

Ne lapset, jotka tottelevat ns. puolesta sanasta, ovat usein omat taistelunsa jo käyneet ja oppineet, että rankkua tulee jollei tee mitä pyydetään. Meillä uhkailut otetaan jo hyvin todesta, koska olen toteuttanut ne joka ikinen kerta. Esim. siivoamaan pyydän ensin nätisti, sitten tiukemmin ja kolmannella kerralla ilmoitan, että iltasatu jää kuulematta, jos eivät lelut häviä lattialta. Lapsi saa meillä huutaa, mutta väkivallasta joutuu jäähylle ja kiroilua ei ole vielä kertaakaan edes kuulunut. Kun kuuluu, sanon ettei meillä saa noin puhua ja kerron rangaistuksesta, joka seuraa jos lapsi jatkaa. Oven paiskomisesta meillä varmaan seuraisi lelutakavarikko tai tv-kielto.

Vaikka kuinka olisi raskasta, pitää aikuisen jaksaa olla se tiiliseinä, johon lapsi hakkaa päätään etsiessään rajojaan. Lapsi ahdistuu vanhemmasta, joka antaa periksi, huokailee ja mutisee "tule tänne, ai et, no älä sitten".

 

["vieras"]

meilläkin nyt parina päivänä lapsi paiskassu aika hemputin kovaa ton oven kiinni. :/ Ja ei täälläkään oo lapsi määränny selvästi yrittää nyt kattoo kumpi määrää lapsi vai aikuinen. Mut en tiedä, pitäiskö mun mennä huoneeseen ja ottaa se jäähylle ku paiskasee oven. Lelujen jäähylle otto ei auta ottaa vaa hepulin jlk toisen lelun :/

Sinä osoitat tuolla käytökselläsi lapselle, että hän määrää tahdin, sinä neuvottelet ja vikiset.

Jos meillä paiskotaan ovia, me laitetaan se yhdessä kiinni rauhallisesti. Mutta sinuna nyt en vaan huomaisi koko oviasiaa. Puuttuisin ihan aluksi vain niihin epäkohtiin, jotka on tosi hullusti perheessä ja ulottaisin valtani tasaisen tappavasti koko alueelle pikapuoliin. Lapsi saattaa hämmästellä, että äiti ei sano ovesta mitään. Kun ovenpaiskominen ei tehoa lapsen toivomalla tavalla, se loppuu.

Kehun sitä, joka laittaa oven nätisti kiinni. (Oi ku sinä Lara laitot oven nätisti kiinni, kiitos.) Ruokapöydässä kehasen sitä, joka ei värkkää ja pyöri. Se pyörijä saattaa lopettaa pyörimisen, jotta äiti huomaisi hänetkin. Tosin homma on helppoa, kun on useampi lapsi.

Yritä nyt sitä positiivista huomiota. Ole aurinkoinen ja iloinen, kiitä, kehu, silitä ohimennen. Kehu heti, kun lapsi edes yrittää.

 

[kuppa]

Sitten se toinenkin lelu lähtee tai oikeastaan meillä lähtee siinää vaiheessa koko kori.

 

["vieras"]

meillä varmaan tuo itkit ja raivois vaikka 3tuntia putkeen jos tuollaista tekis.

No kuule. Ei se haittaa. Se on vallan hyvä oppikoulu raivoajalle. Kun annat raivota ja olet kuitenkin lähettyvillä omissa hommissasi, lapsi huomaa, että ei voinut hallita sinua huudolla. Anna huutaa vain.

Ei tarvi olla, kuin vain hivenen sinnikäämpi kuin lapsi. Mutta jos annat periksi, lapsi jaksaa olla entistä sitkeämpi taistelussaan, koska tietää, että palkinto, eli äidin taipuminen, on kohta saavutettu.

Katos AVA:lta Kasvun paikka. Se on loistava ohjelma lastenkasvatuksen tueksi.

 

[pha]

[QUOTE="vieras";25867801]
En anna lapselle mitään mahdollisuutta olla tottelematta. Kaupassa, kylässä, kotona, pihalla yms. sama käytäntö.[/QUOTE]

Jäätävä totuus, noin se on tehtävä. Haaste on siinä, että täytyy muistaa uhkailla vain sillä, minkä pystyy siinä tilanteessa heti toteuttamaan.

Puistossa katselin tänään äidin ja pojan touhuja. Äiti kutsui poikaa luokseen varoittaakseen alueesta, jonne ei saanut mennä. Poika ei korvaansa lotkauttanut kutsuille ja huusi takaisin, että mä leikin nyt, en ehdi tulla. Äiti vaan huokasi, että ei se tule, aina se on tuollainen jäärä. Hanskat tiskiin -ilmiö on tottelemattomuuden alku En tiedä, miksei äiti hakenut lasta luokseen väkisin, kuten itse olisin tehnyt.

 

[kuppa]

Jäätävä totuus, noin se on tehtävä. Haaste on siinä, että täytyy muistaa uhkailla vain sillä, minkä pystyy siinä tilanteessa heti toteuttamaan.

Puistossa katselin tänään äidin ja pojan touhuja. Äiti kutsui poikaa luokseen varoittaakseen alueesta, jonne ei saanut mennä. Poika ei korvaansa lotkauttanut kutsuille ja huusi takaisin, että mä leikin nyt, en ehdi tulla. Äiti vaan huokasi, että ei se tule, aina se on tuollainen jäärä. Hanskat tiskiin -ilmiö on tottelemattomuuden alku En tiedä, miksei äiti hakenut lasta luokseen väkisin, kuten itse olisin tehnyt.

Näitä näkee leikkipuistoissa paljon. Toinen on tää, jos et nyt tottele niin lähdetään kotiin, arvaa totteleeko ja lähteevätkö?

 

["jojo"]

Meillä on ihan suosiolla napattu leikkihuoneen ovi pois, kun siinä kohtaahan ne isoimmat yhteenotot isoveljen (kohta 3v) ja pikkusiskon (alle vuoden) kanssa tulevat.

Jos siskoa/veljeä/kissaa/koiraa lyö/kiusaa/retuuttaa tms. ensin lähtee kädestä mahdollinen väline. Väkivallasta ei tule erikseen varoitusta, vaan se lopetetaan heti alkuunsa. Jos tottelemattomuus on lievempää laatua, esim. potkuautolla törmäillään seiniin/härkitään koiraa/leikkivasaralla hakataan kattiloita vain metelin aikaan saamiseksi, varoitan kahdesti, että kohta lähtee lelu. Jos toiminta ei lopu, otan lelun. Eikä sitä saa takaisin sen puoleen itkemällä, ruikuttamalla kuin anteeksi pyytämälläkään. Annan sen toiste.

Jos kiusantekoon ei liity välinettä tai väline vain vaihtuu, pääsee varoituksen jälkeen vaikka niskaperseotteella jäähylle. Tarkoittaa käytännössä, että noudan karkuun kipittävän junkkarin vaikka sängyn alta asti, otan syliin/kainaloon ja kannan huoneeseensa. Jos tenava ei pysy jäähyllä, pitelen häntä siellä. Tämän olen joutunut tekemään kahdesti. Itse jäähy on hyvin lyhyt, parin minuutin luokkaa.

Jos ruokapöydässä temppuillaan, varoitan. Ellei tehoa, otan ruoan ja poistan mukaun pöydästä. Ruokaa saa seuraavalla aterialla. Kirosanoja meillä on kuultu kahdesti, en ollut huomaavinanikaan niitä.

Pääosin meillä menee kivasti, joinain päivinä tenava taas testaa joka ikisen rajan paikan. Mutta kyllä se sen taas aikansa muistaa, että tyhmästi se päättyi. Itkua ja karjumista ei pidä pelätä, itse tosin yritän pitkän huudon jälkeen tyynnytelläkin, mutta tahtoaan lapsi ei silti saa läpi. Eli lohtua on tarjolla, mutta jos jäätelöä ei saa, sitä ei saa. Sama juttu, oltiin kotona, kylässä tai kaupassa. Yhden kerran olen ollut huutavan lapsen kanssa kaupassa, pahinta oli seistä kassajonossa ja yrittää näyttää tyyneltä, kun tenavalla pikkukieli lepatti ja äidillä tukka hulmusi, kun kiukku purkautui tosi suurella volyymilla. Mutta niin vain selvisin ulos ihan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, eikä toista kertaa ole vielä tullut vastaan.

Ap, älä häpeä, jos lapsi huutaa, rimpuilee ja panee hanttiin. Lehmänhermot vaan on-asentoon ja ole jääräpäinen itsekin.

 

[pha]

[QUOTE="jojo";25868078]Jos toiminta ei lopu, otan lelun. Eikä sitä saa takaisin sen puoleen itkemällä, ruikuttamalla kuin anteeksi pyytämälläkään. Annan sen toiste.[/QUOTE]

Ai vitsi kun ärsyttää vanhemmat, jotka menevät 3-4 -vuotiaiden kanssa lankaan. Ipana hakkaa kaveria muovikoiralla päähän, vanhempi kieltää ja nappaa koiran pois, ipana itkee lohduttomana ja vanhempi kysyy: Jos annan koiran takaisin, lupaatko ettet lyö enää? Kaikki paitsi hakkaajan vanhemmat tajuavat, kuinka tilanne jatkuu... Huokaus.

 

["vieras"]

Minä en ymmärrä miksi äidit ei uskalla olla hyviä kasvattajia! PItää olla tiukka kuri, muuten lapsi on juuri tuollainen kuin ap kuvailee... Kamala katsoa kun lapsi pompottaa aikuista kuusi nolla.
Jäähy ei toimi jos ei osata jäähylle laittaa...

 

["vieras"]

Ai vitsi kun ärsyttää vanhemmat, jotka menevät 3-4 -vuotiaiden kanssa lankaan. Ipana hakkaa kaveria muovikoiralla päähän, vanhempi kieltää ja nappaa koiran pois, ipana itkee lohduttomana ja vanhempi kysyy: Jos annan koiran takaisin, lupaatko ettet lyö enää? Kaikki paitsi hakkaajan vanhemmat tajuavat, kuinka tilanne jatkuu... Huokaus.

Ja näitä piisaa.
"Saat tikkarin , jos olet hiljaa. Okei saat sen tikkarin, että olet hiljaa!"

"Me ei tulla enää koskaan kauppaan."

"Äiti lähtee, jos et nyt tule. Hei hei, äiti lähtee nyt. Oona oikeesti, meijän on pakko lähteä, äitillä on kiire, Oona tulisitko, olisitko kiltti, kohtä äitille tulee paha mieli."

"Anna se lelu Siirille, ku Siiri noin itkee. Saa Siiri leikkiä sillä nyt vaikka se on sinun ja ihan uusi, en jaksa kuunnella huutoa nyt, ANNA SE LELU HETI SIIRILLE!"

"Jos syöt ruuan, saat jälkiruokaa. Jos maistat, saat jälkiruokaa, jos olet nyt hiljaa, saat sen jälkiruuan!"

 

[_Pigeon_]

meillä varmaan tuo itkit ja raivois vaikka 3tuntia putkeen jos tuollaista tekis.

Mä katselin yks päivä jotain kasvatusohjelmaa, jossa otettiin lapsille jäähypenkki käyttöön. Perheen 4v tytär kiukutteli muistaakseni nelisen tuntia jäähyä vastaan; karkasi jatkuvasti, huusi, riehui, meni piiloon jne. Vanhemmilla kirjaimellisesti hiki valui, mutta periksi eivät antaneet ja lopulta lapsi ymmärsi ettei saa asiassa periksi. Pitkiä hermoja ja päättäväisyyttä siis tarvitaan!

 

["vieras"]

Meillä kohta 3vuotias, alkaa olemaan aika tempperamenttinen pomo tässä huushollissa. Syö kyllä kiltisti ruuan ja käy suihkussa jne, mutta on ottamassa valtaa kaikesta muusta, kun kieltää. Hän paiskoo ovia jos käskee hänet omaan huoneeseen. Nurkkaa olemme kokeilleet, ei siellä pysy mutta jos pitää häntä "väkisin" nurkassa niin pysyy ja lopuksi halaa, mutta sama jatkuu kuitenkin. Kova on leikkimään ja ennen kerännyt lelujansa, mutta nyt ei millään keräisi muutakun huudon kanssa.
Jos teillä lapsi huutaa tai kiroilee, kuinka komennatte, kuritatte häntä?
Millälailla teette lapselle selväksi, että te määräätte muulla kun sanomalla joka ei mene perille?
Kaivataan jotain vinkkejä, sillä meillä vauva myös joka alkaa kohta liikkumaan, enkä halua että vauvan kädet ovat oven välissä kun 3vuotias paiskoo ovea kiinni. ja niin kyse ei ole mustasukkaisuudesta, tätä oli jo hiukka ennen toisen lapsen syntymää.

Itse teen selväks sanomalla ja pitämällä pääni. Ei huonetta. Lapsi katsoo ilmettä oletko tosisas. jos ei! niin se on sillon ei! Huutakoon. Ei nyt auta! Sano: vaan että ostin korva tulpat. Äiti varautu.

 

["vieras"]

tekniikkaa!!!! Se on erottamista taas muista! Se tunne ei häviä kun riistetään äidiltä. Lapsi ei voi käsitellä tunteita!!!!!