Miten asioista voi puhua?

[Yksin asian kanssa]

Hei.
kaipaisin kipeästi neuvoa. En halua mitään sättimisiä... tiedän että kyse ei ole kenties maailman tärkeimmästä asiasta mutta...

Olen ollut jo vuosia avovaimoni kanssa. Hän on päälle parikymppinen. Nuorempana hän oli todella tarkka ulkonäöstään enkä väitä että hän olisi nyt laiminlyönyt sen täysin mutta.. Olen koko suhteen ajan tehnyt melkolailla selväksi että pidän hoikasta ja urheilullisesta nais/vartalotyypistä. Kaikki nämä vuodet hän on ollut juuri sitä. Mutta viimeisen vuoden aikana on tapahtunut muutos.

Hän on alkanut pyöristyä.. ja loppua ei näy. Tiedän että asia naurattaa ehkä jotain ja olen jonkun mielestä varmaan lapsellisen pinnallinen. Aihe on todella arka täällä, mikäli edes vahingossa vihjaan että syömisen jälkeen saattaa vatsa hieman "pömpöttää", alkaa riita.

Asiasta ei voi keskustella mutta asia vaivaa minua. Mitä pitäisi tehdä? Rakastan häntä hirveästi mutta toivoisin että hän haluaisi edelleen tehdä töitä vartalonsa eteen...

 

["#€%&/]

No, ottamatta kantaa tuohon ajatusmalliin "toivoisin, että hän haluaisi edelleen tehdä töitä vartalonsa eteen" nopeasti tulee mieleen pari asiaa:

-tietyssä iässä nuori nainen alkaa saada aikuisen naisen muodon ts. ei näytä enää teinilaiheliinilta, eikä laihana pysyminen ole kovin helppoa

-onko hänellä ollut alakuloisuutta/masentuneisuutta/elämänmuutoksia tmv, jolloin kenties oma jaksaminen ja huomio menee muuhun kuin oman ulkonäön ylläpitämiseen ja kohentamiseen (ja mikäli kyse on tästä, sitä ei helpota, jos huomautat asiasta - hän saattaa kärsiä siitä itsekin)

 

[Kukunor]

Siis tähänkö on tultu, että parisuhteen pahin ongelma on puolison ulkonäkö! Haloo! AP ei halua sättimistä, mutta mitä sitten? Siis et halua, että sinua sätitään ( "Yksin asian kanssa" siis nyyh!), mutta toivoisit, että avovaimoasi sätittäisiin siitä kuinka hän on kehdannut mennä pyöristymään vaikka SINÄ pidät hoikista ja urheilullisista tytöistä!
"mikäli edes vahingossa vihjaan että syömisen jälkeen saattaa vatsa hieman "pömpöttää", alkaa riita. " Ja mitä hittoa tämä lause tarkoittaa? Kait nyt jokaisella vatsa syönnin jälkeen pömpöttää pahvi!
Missä ihmeen laissa on sanottu, että puolisolla, tai kenelläkään, on oikeutta puuttua toisen ulkonäköön! Tällä palstalla on muitakin ketjuja aiheesta, jossa lähinnä miehet itkevät naistensa muuttunutta ulkonäköä. Ja on siis ihan hyväksyttyä kutsua naisia sotanorsuiksi, siidervalaiksi, lähiömursuiksi etc. Olen siis NIIN v*uuntunut aiheesta!
Ja kysymykseesi, että miten asioista voi puha, vastaan EI MITENKÄÄN! Suosittelen, että otat katseesi irti niistä Baywatch babeistä ja kasvat aikuiseksi, mikä kyllä tuntuu epätodennäköiseltä...

 

[no]

Hoh hoijaa, surkea provo

 

[Kukunor]

Kyllä sitä voi ihminen olla tyhmä! Tarkoitan siis itseäni, selvä provohan tuo on! Mutta totta toinen puoli, sillä niin se vaan on, että tuntuu siltä, että määräysvalta omaan kehoon ja miltä se näyttää, on mennyt ja kuka tahansa satunnainen ohikulkija voi sitä kommentoida. Tuntuu myös, että parisuhteessa ulkonäkö on keskeinen oa pakettia ja jos se muuttuu, niin se katsotaan "sopimus rikkomukseksi". Että toisaalta ihan hyvä provo tämäkin! Kyllähän minäkin katson mielelläni kauniita ja komeita miehiä, mutta parisuhteessa täytyy olla todellakin ihan jotain muuta, mies olkoon ruma kuin riihipiru, jos hänestä löytyy se kliseinen "se jokin" ja meiltä yhteinen kipinä.

 

[kaikki on suhteellista]

Jotta avioliitto toimisi, on puolisoiden pidettävä toisiaan edes suhteellisen puoleensa vetävänä.

Itse otin mieheni rakkaudesta hänen persoonaansa, eikä se sinänsä siitä muutu. Voisin kyllä kuvitella, että jos mieheni yhtäkkiä oikeasti saisi kymmeniä kiloja ylipainoa, ei hän enää vaikuttaisi seksuaalisesti vetoavalta. Ehkä oppisin olemaan välittämättä, jos lihominen tapahtuisi pikku hiljaa.

Toisaalta, jos mieheni lihoisi, hän ei olisi enää psyykkisestikään sama ihminen. Jos hän pysyy samanlaisena mieleltään, hän ei luonnostaan aktiivisena ihmisenä edes liho syömismassasta huolimatta.

Miesten etuna on, naiset yleensä kiihottuvat muista kuin visuaalisista ärsykkeistä.

 

[-Witchie]

"kaikki on suhteellista" kanssa olen samoilla linjoilla. Ja näin ollen myös aloittajan kanssa kans.

Lihominen ei ole edes pelkästään esteettinen ongelma, vaan ihan terveydellinenkin haitta.

Mieheni on jo ennen kuin olen häntä lähtenyt tapaamaan ilmoittanut, ettei ole Rubensin kanssa samaa mieltä naisvartaloihanteesta. Enkä minäkään pidä ihraista miestä kiihottavana enkä voi kuvitella, miltä tuntuu, jos kaljamahainen mies nai minua. Enkä halua kokea sitä. Kunnioitan mieheni toivetta ja yritän pysyä hoikkana (no, ookoo, olen lihonut viisi kiloa suhteemme aikana, mutta se häiritsee minua ja haluan niistä kiloista eroon ja tiedän, että miehenikin toivoo sitä) ja hänkin kunnioittaa minun toiveitani ulkonäön suhteen. Parrankin.

Tämä sivuaa aihettani "seksi pitää ansaita", sillä saan seksuaalisesti haluttavan miehen, kun itsekin panostan siihen, että olen mieheni mielestä seksuaalisesti haluttava. Niin, enkä halua olla sen miehen mielestä, joka haluaa pyöreän naisen, mielestä haluttava. Niitäkin on ja elämä on oikeudenmukaista vaihtokauppaa.

 

[jkn]

Olette vasta parikymppisiä ja olleet jo vuosia yhdessä?! Nuorempana hän oli hoikka?! Sori vaan, mutta juuri äskenhän hän oli teini. Yksi miljoonasta pysyy ehkä saman kokoisena kuin oli 18 vuotiaana. Ei sitä oikein voi mitenkään olla teinin kanssa lopun elämää tai sitten on, varmasti tiedät mikä.

Ne kaikki muut 999999 leviää aikanaan. Jotkut leviävät enemmän jo 20 paikkeilla, osa 30, osa 40 osa 50 ja niin päin pois. Näin on näreet.