Miten autan äitinä rakastata tyttöäni nyt?

[Minni-hiiri]

Hän eilen avautu mulle - mikä on tosi hyvä.

Hänellä on 6kk ikäinen vauva ja periaatteessa "ihan hyvä mies"... mutta...

Tyttöä itketti. Hän näyttää kaikille olevansa vahva, mutta niin ei olekaan. Oli eilen lähtenyt kotoaan (mun luokseni) ja jättänyt kirjeen miehelleen, että voimat on loppu. Viime viikonloppuna kaikki kaatui niskaan, kun veli perheineen tuli käymään ja huusholli oli kuulemma ollut aivan pommin jäljiltä ja käly(?) oli pyöritelly silmiään.

Mies on tytönkin mielestä hyvä, mutta äitinsä on hänet passannut aikuiseksi saakka (ja muutkin poikansa), eikä se osaa toisin toimia omassa perheessäänkään.

Tyttö hermostu niinkin pienestä asiasta kuin että mies kilahti ensin homeisista leivistä.

Oli kiljunut sille että, ota v**tu pakasteesta leipää sulamaan, kun hän ei ikinä tiedä millon sitä tullaan syömään (työajat miten sattuu).

Miten minä nyt autan? Ensinnäkin mennään viikon päästä isänsä kanssa sinne tekemään täsmäisku siivouksen merkeissä, mutta muuten; kuinka autan?

(Anteeksi otsikon virheet..)

 

[astrolabe]

Mie sanoisin, että anna nuorelle parille tilaa ja aikaa löytää omat ratkaisumallinsa ja älkää ottako puolia.

 

[minullakin ihana äiti]

Ihana että välität. Ensimmäisena olisi ihanaa jos veisit vauvan vaikka pitkälle kävelylle että äiti saisi levätä/nukkua tai käydä vaikka jumpassa. Yksin ihmisten ilmoilla! Minulle jumppa on henkireikä, josta saa taas paljon uutta puhtia kotonajaksamiseen.

Vie mukanasi kassillinen ruokaa yms. Ja siivoa. (Jos tyttäresi ei siitä pahastu.) Tai komenna isoisä vauvan kanssa ulos ja siivotkaa tyttäresi kanssa yhdessä.

 

[Minni-hiiri]

Mie sanoisin, että anna nuorelle parille tilaa ja aikaa löytää omat ratkaisumallinsa ja älkää ottako puolia.

Näin sanoin tytöllekin. Ne jutut pitää vaan selvitellä keskenään. Eilen tytön täällä olessa anoppinsä häsläs kuitenkin tekstareilla ihan koko ajan

 

[astrolabe]

Näin sanoin tytöllekin. Ne jutut pitää vaan selvitellä keskenään. Eilen tytön täällä olessa anoppinsä häsläs kuitenkin tekstareilla ihan koko ajan

Ettekös te vanhemmat naiset vois keskustella asiasta yhdessä? just oli tutkimus, että avioliitto todennäköisemmin epäonnistuu, jos nainen uskoutuu liikaa miehensä äidille kun taas avioliiton menestyksen puolesta puhuu, jos mies on hyvissä väleissä vaimonsa äidin kanssa.

 

[Minni-hiiri]

Ihana että välität. Ensimmäisena olisi ihanaa jos veisit vauvan vaikka pitkälle kävelylle että äiti saisi levätä/nukkua tai käydä vaikka jumpassa. Yksin ihmisten ilmoilla! Minulle jumppa on henkireikä, josta saa taas paljon uutta puhtia kotonajaksamiseen.

Vie mukanasi kassillinen ruokaa yms. Ja siivoa. (Jos tyttäresi ei siitä pahastu.) Tai komenna isoisä vauvan kanssa ulos ja siivotkaa tyttäresi kanssa yhdessä.

Tyttö on haalinut elämäänsä ihan liikaa toimintaa: 3 koulutettavaa koiraa, hevosia...
Toisaalta - hän ikävöi päästä rauhassa hoitamaan hevosia ja kouluttamaan koiria (sitä omaa aikaa).

Minä ole nyt hoitanut veljensä lasta vuoden ja 9 kk ja haluan auttaa myös tyttöä. Pitäskö tässä nyt vanhoilla päivillään uusia ajokorttinsa, että pääsee myös tyttöä auttamaan? (Helpommin sanottu kuin tehty!)

Vauva kun oli täällä viimeksi hoidossa niin miten menet kauppaan ja lenkille hänen kanssaan (mikä olis ihanaa): Vaunut pitäs jättää pihalle ja joku ne siitä kumminkin vie

Ruokaa olen monesti siellä tehnytkin ja isänsä kanssa eilenkin ostettiin vaippoja ja evästä.

 

[Minni-hiiri]

Olen muutenkin sitä mieltä, että lapsistaan pitää päästää jossain vaiheessa irti, eikä hyysätä niitä kotonaan aikuiseksi saakka.

Mulla tuli mitta täyteen pojan kanssa siinä vaiheessa, kun se eli hurjaa nuoruuttaan ja asui kotona.

Aina sai pelätä, missä kunnossa se tulee kotiin ja montako juoppolallia sillä on mukana.

Yhtenä yönä se toi tytön kotiin ja alkoivat "pelehtiä": Tää mamma kiskas huoneen oven auki ja kiljas, jotta NYT TUO HARAKKA PIHALLE ja sitten kun selviät niin aamulla keskustellaan.

Keskusteltiin. Sanoin pojalle, että on aika hommata oma asunto.

Se hommaskin ja melkein poltti sen

Joka tapauksessa siitä hunsvotista kehkeytyi kunnon työmies ja aivan ihana isä

 

[sikinsokin]

Se on toki rankkaa jos toiset arvostelee omaa kotia tms. Jokainen tekee huushollia omien voimien ja tapojensa mukaan. Kunpa tyttäresi jaksaisi olla välittämättä...käsitän, että aina se onnistu varsinkin vauva kainalossa...
Auttaisiko nuorta paria että kumpikin kirjoittaisi toiselle tyyliin "haluaisin", "toivoisin", "kaipaisin", "ilahtuisin" luettelon arkiasioista? Siten ei tarvitsisi ehkä saada kilareita ja ei tulisi kummallekaan ns. syyllinen olo vaan toiveet kuultaisiin ja siten arkea helpottamaan?
Voisihan listan lukea myös seuraavakin sukupolvi ?

 

[Minni-hiiri]

Auttaisiko nuorta paria että kumpikin kirjoittaisi toiselle tyyliin "haluaisin", "toivoisin", "kaipaisin", "ilahtuisin" luettelon arkiasioista? Siten ei tarvitsisi ehkä saada kilareita ja ei tulisi kummallekaan ns. syyllinen olo vaan toiveet kuultaisiin ja siten arkea helpottamaan?
Voisihan listan lukea myös seuraavakin sukupolvi ?

Tuo voiskin olla hyvä idea, jos "vävynjurrikan" sais syttymään asiasta.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Mun mielestä kuulostaa hyvältä se, että autat siinä tyttäresi jaksamisessa juuri hoitamalla vauvaa ja antamalla tyttären levätä. Ja siivousapu on varmasti mukava yllätys myös Jospa se herättäisi vävyäkin huomaamaan, että myös hänen pitäisi osallistua..

 

[Minni-hiiri]

Puhuin eilen just tytölle, että jos vauva vielä olis ollut semmonen koliikki-tapaus niin mitäs sitten?!

 

[Kepsis]

Mahdollisesti kannattaisi jutella mitä apua tyttö haluaisi.

Apu ei nimittäin välttämättä ole apu jos itse sen päättää mitä tekee toisen eteen kysymättä.

Eräs sukulaiseni nimittäin on aika jääräpäinen henkilö luonnostaan, mutta tietenkin välittää lapsistaan ja aikanaan kun toinen lapsensa oli teini ja aloitteli opettelemaan omaa elämäänsä tämä sukulainen "auttoi" oman mielensä mukaan, eli asetti ehtoja ja komenteli, kiristi ja sai sillä vaan pahaa aikaiseksi. Todennäköisesti ei vielä tänä päivänäkään ymmärrä tehneensä väärin, eikä huomaa apunsa olleen tuota mitä aiemmin luettelin.

Esimerkiksi rahalliseen apuun asetti ehdot, mitä niillä rahoilla kuuluu tehdä ja mitä asioita lapsensa kuuluu suorittaa elämässään jotta sitä apua voi saada ajoittain.

Eihän tuo kuulosta pahalta varmaan monen korvaan, mutta jos lapsi on kovin itsepäinen kuten äitinsä, niin ei siitä hyvää seuraa että jokaisessa avussa on reunaehdot, eli pyritään kontrolloimaan avun kautta.

Tavallaan siis kun toinen on selkä seinää vasten, annetaan houkutteleva helpotus sillä että toinen elää elämäänsä niinkuin avun tarjoaja haluaa, se synnyttää itsepäisten ihmisten kesken hyvin paljon jännitteitä ja luo lisää draamaa, koska ei ne ehdot koskaan sitten täyttyneet ja ongelmat paheni vain rahallisella puolella ja muutenkin elämässä tällä lapsella.

En nyt tarkoita että sinä olisit sellainen että lähtisit tieten tahtoen tämmöiseen, yritän vain varoittaa että ei satu missään kohti sellaista mitä joko lapsesi mies tai lapsi tulkitsee "velan ottamisena" omalle vanhemmalleen, tietyin velvoittein saatavaa apua siis.

Se tilanne saattaa syntyä siitä jos yrität neuvoa häntä asioissa ja samalla tarjoat apua. Vaikket tarkoittaisikaan sitä ehdollistetuksi avuksi.

Elämän opettelu ja yhteiselämän opettelu on joskus kovin vaikeaa ja aika varovainen saa olla jos haluaa pistää lusikkansa toisten elämään. Siinä kun on useampi ihminen joka voi pahoittaa mielensä, ei vain oma lapsi.

Mutta todella ihanaa ajatella että jotkut vanhemmat ihan vilpittömästi haluaa vain auttaa lastaan, ilman taka-ajatuksia.

Road to hell is paved with good intentions.

Tuo kirjoittamalla listat haluista ja toiveista on sinänsä ihan hyvä ajatus, siinä vaan pitää olla todella hyvä ilmapiiri sitten ettei siitä tule vääränlaista kuvaa kenellekkään.
Ihmiset kun ei aina ota asioita ihan niin kuin ne on aiottu.

Ja jos lapsellasi ja hänen miehellä on nyt keskinäinen suhde kriisissä, he eivät välttämättä heti kykene rakentavaan toimintaan sillä tavalla että jompi kumpi heistä tuo pöytään tämmöisen lista-ajatuksen, tilanne pitäisi rauhoittaa ja mahdollisesti molemmille puhua asiasta yhtäaikaa. Tosin se voi mennä aika rankaksi puuttumiseksi, tätä ei oikein voi tietää tuntematta tarkoin ko. henkilöitä.

Ole varovainen, parisuhteisiin puuttuminen ulkopuoliselta taholta on aina riski.

 

["vieras"]

Mahdollisesti kannattaisi jutella mitä apua tyttö haluaisi.

Apu ei nimittäin välttämättä ole apu jos itse sen päättää mitä tekee toisen eteen kysymättä.

Eräs sukulaiseni nimittäin on aika jääräpäinen henkilö luonnostaan, mutta tietenkin välittää lapsistaan ja aikanaan kun toinen lapsensa oli teini ja aloitteli opettelemaan omaa elämäänsä tämä sukulainen "auttoi" oman mielensä mukaan, eli asetti ehtoja ja komenteli, kiristi ja sai sillä vaan pahaa aikaiseksi. Todennäköisesti ei vielä tänä päivänäkään ymmärrä tehneensä väärin, eikä huomaa apunsa olleen tuota mitä aiemmin luettelin.

Esimerkiksi rahalliseen apuun asetti ehdot, mitä niillä rahoilla kuuluu tehdä ja mitä asioita lapsensa kuuluu suorittaa elämässään jotta sitä apua voi saada ajoittain.

Eihän tuo kuulosta pahalta varmaan monen korvaan, mutta jos lapsi on kovin itsepäinen kuten äitinsä, niin ei siitä hyvää seuraa että jokaisessa avussa on reunaehdot, eli pyritään kontrolloimaan avun kautta.

Tavallaan siis kun toinen on selkä seinää vasten, annetaan houkutteleva helpotus sillä että toinen elää elämäänsä niinkuin avun tarjoaja haluaa, se synnyttää itsepäisten ihmisten kesken hyvin paljon jännitteitä ja luo lisää draamaa, koska ei ne ehdot koskaan sitten täyttyneet ja ongelmat paheni vain rahallisella puolella ja muutenkin elämässä tällä lapsella.

En nyt tarkoita että sinä olisit sellainen että lähtisit tieten tahtoen tämmöiseen, yritän vain varoittaa että ei satu missään kohti sellaista mitä joko lapsesi mies tai lapsi tulkitsee "velan ottamisena" omalle vanhemmalleen, tietyin velvoittein saatavaa apua siis.

Se tilanne saattaa syntyä siitä jos yrität neuvoa häntä asioissa ja samalla tarjoat apua. Vaikket tarkoittaisikaan sitä ehdollistetuksi avuksi.

Elämän opettelu ja yhteiselämän opettelu on joskus kovin vaikeaa ja aika varovainen saa olla jos haluaa pistää lusikkansa toisten elämään. Siinä kun on useampi ihminen joka voi pahoittaa mielensä, ei vain oma lapsi.

Mutta todella ihanaa ajatella että jotkut vanhemmat ihan vilpittömästi haluaa vain auttaa lastaan, ilman taka-ajatuksia.

Road to hell is paved with good intentions.

Tuo kirjoittamalla listat haluista ja toiveista on sinänsä ihan hyvä ajatus, siinä vaan pitää olla todella hyvä ilmapiiri sitten ettei siitä tule vääränlaista kuvaa kenellekkään.
Ihmiset kun ei aina ota asioita ihan niin kuin ne on aiottu.

Ja jos lapsellasi ja hänen miehellä on nyt keskinäinen suhde kriisissä, he eivät välttämättä heti kykene rakentavaan toimintaan sillä tavalla että jompi kumpi heistä tuo pöytään tämmöisen lista-ajatuksen, tilanne pitäisi rauhoittaa ja mahdollisesti molemmille puhua asiasta yhtäaikaa. Tosin se voi mennä aika rankaksi puuttumiseksi, tätä ei oikein voi tietää tuntematta tarkoin ko. henkilöitä.

Ole varovainen, parisuhteisiin puuttuminen ulkopuoliselta taholta on aina riski.

Miten fiksua ja tarkkanäköistä tekstiä! Noin se menee.

Jättäkää se "täsmäisku" kotiin tekemättä, jos ei siitä ole molempien kanssa sovittu. Kaikkia apu mitä annatte on oltava neutraalia ja hienotunteista eli jos siivoatte, niin vaan siivoatte. Toisten kotiin päsmäröimään ja neuvomaan meneminen voi aiheuttaa huonot välit pitkäksi aikaa.

 

[Minni-hiiri]

Mahdollisesti kannattaisi jutella mitä apua tyttö haluaisi.

Apu ei nimittäin välttämättä ole apu jos itse sen päättää mitä tekee toisen eteen kysymättä.

Eräs sukulaiseni nimittäin on aika jääräpäinen henkilö luonnostaan, mutta tietenkin välittää lapsistaan ja aikanaan kun toinen lapsensa oli teini ja aloitteli opettelemaan omaa elämäänsä tämä sukulainen "auttoi" oman mielensä mukaan, eli asetti ehtoja ja komenteli, kiristi ja sai sillä vaan pahaa aikaiseksi. Todennäköisesti ei vielä tänä päivänäkään ymmärrä tehneensä väärin, eikä huomaa apunsa olleen tuota mitä aiemmin luettelin.

Esimerkiksi rahalliseen apuun asetti ehdot, mitä niillä rahoilla kuuluu tehdä ja mitä asioita lapsensa kuuluu suorittaa elämässään jotta sitä apua voi saada ajoittain.

Eihän tuo kuulosta pahalta varmaan monen korvaan, mutta jos lapsi on kovin itsepäinen kuten äitinsä, niin ei siitä hyvää seuraa että jokaisessa avussa on reunaehdot, eli pyritään kontrolloimaan avun kautta.

Tavallaan siis kun toinen on selkä seinää vasten, annetaan houkutteleva helpotus sillä että toinen elää elämäänsä niinkuin avun tarjoaja haluaa, se synnyttää itsepäisten ihmisten kesken hyvin paljon jännitteitä ja luo lisää draamaa, koska ei ne ehdot koskaan sitten täyttyneet ja ongelmat paheni vain rahallisella puolella ja muutenkin elämässä tällä lapsella.

En nyt tarkoita että sinä olisit sellainen että lähtisit tieten tahtoen tämmöiseen, yritän vain varoittaa että ei satu missään kohti sellaista mitä joko lapsesi mies tai lapsi tulkitsee "velan ottamisena" omalle vanhemmalleen, tietyin velvoittein saatavaa apua siis.

Se tilanne saattaa syntyä siitä jos yrität neuvoa häntä asioissa ja samalla tarjoat apua. Vaikket tarkoittaisikaan sitä ehdollistetuksi avuksi.

Elämän opettelu ja yhteiselämän opettelu on joskus kovin vaikeaa ja aika varovainen saa olla jos haluaa pistää lusikkansa toisten elämään. Siinä kun on useampi ihminen joka voi pahoittaa mielensä, ei vain oma lapsi.

Mutta todella ihanaa ajatella että jotkut vanhemmat ihan vilpittömästi haluaa vain auttaa lastaan, ilman taka-ajatuksia.

Road to hell is paved with good intentions.

Tuo kirjoittamalla listat haluista ja toiveista on sinänsä ihan hyvä ajatus, siinä vaan pitää olla todella hyvä ilmapiiri sitten ettei siitä tule vääränlaista kuvaa kenellekkään.
Ihmiset kun ei aina ota asioita ihan niin kuin ne on aiottu.

Ja jos lapsellasi ja hänen miehellä on nyt keskinäinen suhde kriisissä, he eivät välttämättä heti kykene rakentavaan toimintaan sillä tavalla että jompi kumpi heistä tuo pöytään tämmöisen lista-ajatuksen, tilanne pitäisi rauhoittaa ja mahdollisesti molemmille puhua asiasta yhtäaikaa. Tosin se voi mennä aika rankaksi puuttumiseksi, tätä ei oikein voi tietää tuntematta tarkoin ko. henkilöitä.

Ole varovainen, parisuhteisiin puuttuminen ulkopuoliselta taholta on aina riski.

Paljon asiaa on tuossa kirjoituksessasi. Minä nimenomaan en puutu lasteni asioihin, elleivät sitä itse pyydä.

Tytöltä on neuvolassa useaankin otteeseen kuulemma kysytty, kuinka hän voi. Ilmeisesti ammatti-ihmiset ovat jotain aavistaneet. Hän on kuitenkin aina reippaasti sanonut voivansa hyvin ja että kaikki ok.

Eilen sitten sain hänet lupaamaan, että seuraavalla kerralla sanoo suoraan olevansa masentunut ja jaksujen olevan vähissä.

Hän kuitenkin kertoi vauvan hyvinvoinnin olevan tärkeintä. Minä olen samaa mieltä - viis villakoirista nurkissa. Joka tapauksessa jos huusholli pääsee kaaokseen niin ei edes tajua, mistä kohdalta sitä alkaa selvittämään isossa talossa. Se apu hänelle nyt löytyy ens hätään meidän vanhempien taholta.

 

[Minni-hiiri]

[QUOTE="vieras";27624730]Miten fiksua ja tarkkanäköistä tekstiä! Noin se menee.

Jättäkää se "täsmäisku" kotiin tekemättä, jos ei siitä ole molempien kanssa sovittu. Kaikkia apu mitä annatte on oltava neutraalia ja hienotunteista eli jos siivoatte, niin vaan siivoatte. Toisten kotiin päsmäröimään ja neuvomaan meneminen voi aiheuttaa huonot välit pitkäksi aikaa.[/QUOTE]

Ei tosiaankaan ole mielessä mennä päsmäröimään vaan eilen tytön kanssa sovittiin siitä ja hän ilahtui. Vävy sitten saa vaan sopeutua asiaan

Tosin vävy on joskus sanonut käyntini jälkeen, että "vois tuo anoppi useimminkin käydä"...
Minä osaan olla hienotunteinen: En vaan ilmesty pihaan luuttujeni ja rättieni kanssa.

 

[Kepsis]

Ei tosiaankaan ole mielessä mennä päsmäröimään vaan eilen tytön kanssa sovittiin siitä ja hän ilahtui. Vävy sitten saa vaan sopeutua asiaan

Tosin vävy on joskus sanonut käyntini jälkeen, että "vois tuo anoppi useimminkin käydä"...
Minä osaan olla hienotunteinen: En vaan ilmesty pihaan luuttujeni ja rättieni kanssa.

Haistan ongelmia. Noh, toivottavasti ei ota sitten ikävällä tavalla tuota.

Itse yrittäisin sitä diplomatiaa ottamalla mieheen yhteyttä ja esittämällä mahdollisimman pehmeästi tämän ajatuksen, halu auttaa jne, kun lapsi on niin väsynyt jne.

 

[Minni-hiiri]

Haistan ongelmia. Noh, toivottavasti ei ota sitten ikävällä tavalla tuota.

Ei se tosiaankaan pahoita mieltään, jos/kun sinne mennään auttamaan. Harvoin kuitenkin käydään ja yleensä pyynnöstä (koirienhoitoapua yms.)

Kyllä hän saa edelleenkin olla "isäntä" talossa

 

[chef]

Ettekös te vanhemmat naiset vois keskustella asiasta yhdessä? just oli tutkimus, että avioliitto todennäköisemmin epäonnistuu, jos nainen uskoutuu liikaa miehensä äidille kun taas avioliiton menestyksen puolesta puhuu, jos mies on hyvissä väleissä vaimonsa äidin kanssa.

Nämä tällaiset on ihan höpönlöpön-tutkimuksia. Tarkoitan siis sitä, että en mä kyllä nyt tällaisen tutkimuksen perusteella aio olla uskoutumatta anopille jatkossa, vaikka aina ennen näin olenkin tehnyt.

Otan siis sen riskin, että avioliittomme epäonnistuu hieman todennäköisemmin tämän takia, sillä en ihan hirmuisen suurta painoarvoa laittaisi sen päälle, että anopille uskoutuminen tulisi olemaan liittomme kariutumisen syy edes välillisesti

Mutta mitä siihen ap:n tilanteeseen tulee, niin hyviä ehdotuksia olet saanut. Anna tilaa ja toisaalta auta, mikäli nuoripari ei laita sitä pahakseen.

 

[Kepsis]

Nämä tällaiset on ihan höpönlöpön-tutkimuksia. Tarkoitan siis sitä, että en mä kyllä nyt tällaisen tutkimuksen perusteella aio olla uskoutumatta anopille jatkossa, vaikka aina ennen näin olenkin tehnyt.

Otan siis sen riskin, että avioliittomme epäonnistuu hieman todennäköisemmin tämän takia, sillä en ihan hirmuisen suurta painoarvoa laittaisi sen päälle, että anopille uskoutuminen tulisi olemaan liittomme kariutumisen syy edes välillisesti

Mutta mitä siihen ap:n tilanteeseen tulee, niin hyviä ehdotuksia olet saanut. Anna tilaa ja toisaalta auta, mikäli nuoripari ei laita sitä pahakseen.

Ihmissuhde tutkimukset on aika harmaalla alueella monasti liikkumista. Se on monasti kiinni siitä että miten tilastoja tulkitaan. Tosin onhan se niin monasti muissakin tutkimuksissa, ihmissuhteissa vaan kun asiat ei ole aina loogisesti pääteltävissä, eikä syy ja seuraus ole niin selkeä asia mitä vaikkapa jossain tekniikan alan tutkimuksessa.

 

[Minni-hiiri]

Haistan ongelmia. Noh, toivottavasti ei ota sitten ikävällä tavalla tuota.

Itse yrittäisin sitä diplomatiaa ottamalla mieheen yhteyttä ja esittämällä mahdollisimman pehmeästi tämän ajatuksen, halu auttaa jne, kun lapsi on niin väsynyt jne.

Näin sovittiin myös. En kuitenkaan mene sanomaan yhtään mitään, ennen kuin keskustelen tytön kanssa. Nää on arkoja asioita...

 

[Corvisart]

Nykyajan vitsaus tuntuu olevan ylianalyyttisyys kaiken suhteen. Tyttäresi on ilmaissut tarvitsevansa apua, joten autat parhaan kykysi mukaan. Olet jo auttanutkin kuuntelemalla ja olemalla läsnä. Tyttäresi on juuri astunut yksin pärjäämisen kuplasta ja sanonut ääneen sen, minkä itse on tiennyt pidempään. Auttakaa lastanne.

 

[Minni:)]

En jaksanut koko ketjua lukea läpi nyt just. Olen samaa mieltä siinä että lapsistaan on osattava päästää irti ja antaa itse tehdä omat ratkaisunsa, mutta mikään ei estä silti auttamasta. Itsellä oli lapsi juuri 6kk kun tuli "romahdus" ja diagnosoitiin keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Miehestä ei ollut mitään apua ja itse olin siinä jamassa etten kertakaikkiaan kyennyt tekemään mitään muuta kuin itkemään. En tiedä olisinko selvinnyt ilman vanhempieni apua. Meillä tosin se ero, että vanhemmat asuivat suhteellisen lähellä ja ajavat autoa.

Itse ihan vaan kysyisin että tarviiko apua. Ottaisin vaikka koiria hoitoon tms. Menisin hoitamaan vauvaa, että tytär pääsisi koirien kanssa ulos tai ratsastamaan. Ihan mitä nyt välimatkojen rajoissa ois mahdollista tehdä. Avun tarjoaminen ei ole tuputtamista ja tungettelevaa.

 

[Minni:)]

Niin ja jos vastaus kysymykseen "Voinko auttaa jotenkin?" ois jotain "ei tarvii"- jne., niin sitten kysyisin konkreettisempia kysymyksiä "Voisin hoitaa vauvaa jos haluat mennä ratsastamaan, haluatko?" jne. Niihin on helpompi vastata. Ja tosiaan ihan se että saa purkaa sydäntään auttaa ja onneksi on puhelimet.

 

[Birgitte]

Jos kerran tyttäresi avautui sinulle ongelmistaan, ei hän silloin tarvitse omaa tilaa vaan KONKREETTISTA APUA. Käy siivousapuna, auta lasten- ja kohdinhoidossa. Ja kehoita tytärtäsi puhumaan miehensä kanssa siitä, ettei tyttösi yksin jaksa ja miehen on pakko ryhdistäytyä. Jos tämä ei auta, ei muuta kuin hakemaan ulkopuolista ammattiapua parisuhdeongelmiin. Koska parisuhdeongelma tuo on, jos toinen jättää puolisonsa nääntymään tuolla tavalla.

Muistat vaan, ettei kannata mennä änkäämään tyttäresi ja tämän miehen väliin. Kehoita tytärtäsi puhumaan miehelleen, älä sinä mene puhumaan miehelle mitään.

 

[Pesky Pixie harmaana]

Onkohan tuosta täsmäiskusta apua jos jatkossakin siivoaminen ym. on ylivoimaista masentuneelle äidille? Toivottavasti saat tytön päähän järkeä puhuttua, hänen on todella tärkeää saada prioriteetit kohdalleen. Mullakin oli aikanaan kaksi pientä lasta ja lisäksi hoidettavana suuri ja paljon liikuntaa kaipaava koira. Niinhän siinä kävi, ettei huushollia sitten ainakaan jaksanut hoitaa. Vaikka koira oli ilo ja onni, suuri rakkaus, enkä missään nimessä halunnut hänestä luopua, niin huomasihan sen sitten kun koira kuoli, että elämä helpottui sen sata prosenttia. Pieni apu voi olla kuitenkin suuri juttu, minulla se auttoi suuresti kun isäni kävi aina aamuisin ulkoiluttamassa koiran. Teidän tyttärelle se voi ehkä olla jotain muuta, mutta varmaan sen "täsmäiskun" lisäksi tarvitaan muutakin, ehkä hänelle voisi antaa joululahjaksi vaikka siivouspalvelun joka käy kahden viikon välein, käydä itse säännöllisesti auttamassa siivouksessa tai vauvan hoidossa jne? Sellaisestahan tässä on aikaisemmissakin viestissä toki puhuttu. Vaikka toisen parisuhteeseen puuttuminen on arka asia, niin olen ap:n kanssa samaa mieltä; jos on olemassa masentunut pienen vauvan äiti, ja puoliso, joka ei hänen jaksamattomuuttaan ymmärrä tai ei auta, niin hänen on sitten vaan sopeuduttava siihen, että siellä käy joku ulkopuolinen auttamassa.