Miten auttaa vihaan ja katkeruuteen käpertynyttä ystävää?

[Keittiönoita]

Olipa oikeastaan aika surullinen ilta. Mulla on ollut jo kolmattakymmenettä vuotta ollut tapana pari kertaa vuodessa viettää ilta ihan kaikessa rauhassa erään ystäväni kanssa. Paljon on hänelle ehtinyt tapahtua sitten viime tapaamisen, mutta olin aika järkyttynyt muutoksesta. Ihminen, jonka kanssa illallista söin, ei ollut se sama ihminen,jonka olen tuntenut jo pienen ikuisuuden. Vihaansa ja katkeruuteensa hänellä on kyllä ihan syynsä, sitä en kiellä. Mutta surullista oli huomata, miten suuresti nämä tunteet olivat ystäväni mieltä myrkyttäneet ja miten paljon hän tilanteestaan kärsi :'(

Kun kävelin bussipysäkiltä kotiin, tuli mieleeni toinen ystäväni. Ystävä, jonka mieli myrkyttyi jo 10 vuotta sitten. En ole osannut häntä auttaa ja vielä 10 vuoden päästäkin hän tuhoaa omaa elämäänsä näillä katkerilla tunteilla. En haluaisi, että tämä toinen ystäväni kokisi saman kohtalon Sain mä tänään tästä ystävästäni esille muutaman kerran sen "vanhan ystäväni". Ihan sama ihminen hän edelleen on, mutta aivan mielettömän kivimuurin piikkilankoineen on rakentanut ympärilleen. Miten ihmeessä voisin auttaa ystävääni, jotta hän ei olisi samassa tilanteessa tai jopa pahemmassa 10 vuoden päästä?

 

[Minna]

Kun tietäisi.

Ehkä asian käsittely on ystävälläsi kesken, eikä asiasta ylitse pääseminen ole vielä toivotonta. Kuka tietää.

Koen olevani samanlainen, kai, kuin ystäväsi.

 

[äiti neljälle]

Itseluottamus taitaa olla vähissä ja kokemukset onnistumisista saattavat auttaa? Tieto, että hänellä on sinut ystävänä ja luotettavana sellaisena?
Ystäväsi tarvitsee paljon hyvää ympärilleen ja tunteen että voi itse omilla toimillaan vaikuttaa omaan elämäänsä eli muut eivät ohjaile sitä?
Mieti, mistä ystäväsi pitää ja mikä tekee hänet iloiseksi? Mitä hyvää sinä voit antaa/tehdä hänelle?

 

[Keittiönoita]

Itseluottamus taitaa olla vähissä ja kokemukset onnistumisista saattavat auttaa? Tieto, että hänellä on sinut ystävänä ja luotettavana sellaisena?
Ystäväsi tarvitsee paljon hyvää ympärilleen ja tunteen että voi itse omilla toimillaan vaikuttaa omaan elämäänsä eli muut eivät ohjaile sitä?
Mieti, mistä ystäväsi pitää ja mikä tekee hänet iloiseksi? Mitä hyvää sinä voit antaa/tehdä hänelle?

Tämä ystäväni on onnistunut koko elämänsä ajan lähes kaikessa, mitä tekee. Mikään kultalusikka suussa syntynyt hän ei ole, mutta on saanut nk elää onnellisten tähtien alla. Nyt vasta viisikymppisenä elämä kolhaisi ja kolhaisi melko lujaakin. Pariinkin otteeseen. Työkavereitaan lukuunottamatta mä taidan olla hänelle läheisin ihminen. Luulisin, että hän tuntee olevansa aika yksin maailmassa. Ei vanhempia eikä sisaruksia enää. Kaikki kuolleet. Ei puolisoa eikä lapsia. Siskopuolen lapset vain ja heidän kanssaan juuri napit vastakkain.

Täytyy varmaan pitää tiiviimpää yhteyttä häneen kuin viime aikoina. Jos ei muuten niin kirjoittelemalla vaikka yön hiljaisina tunteina sähköpostia.

 

[äiti neljälle]

Varmaan ne siskopuoli ja lapset tässä osa harmia? Ystäväsi voipi luulla menettäneensä heidät lopullisesti, mutta eihän asia niin ole? Aina voi antaa anteeksi ja sopia erimielisyydet, aina on uusi mahdollisuus toimia oikein.
Mutta on hänellä vielä sinut ja työkaverit?

 

[äimä]

buddhan opit tuovat mielenrauhaa. dalai lama kirjoittanut hyviä ymmärrettäviä kirjoja.

 

[Keittiönoita]

Varmaan ne siskopuoli ja lapset tässä osa harmia? Ystäväsi voipi luulla menettäneensä heidät lopullisesti, mutta eihän asia niin ole? Aina voi antaa anteeksi ja sopia erimielisyydet, aina on uusi mahdollisuus toimia oikein.
Mutta on hänellä vielä sinut ja työkaverit?

Nämä sukulaiset ovat tosiaan se hänelle harmia aiheuttava. Tosin siskopuoli on jo kuollut, mutta siis nämä siskopuolen lapset. Eikä ystäväni ole koskaan heidän kanssaan läheinen ollut eikä edes halua olla. Ja hänellä on kyllä ihan hyvät syyt olla haluamatta. Mutta joo, täytyy pitää tiiviimmin yhteyttä.

Tänään tajusin, miten arvokkaita noi omat muksut ovat. Että on kuitenkin heidät, vaikka vanhempani/siskoni kuolisivat. Luulen, että tämä ystäväni tuntee aivan musertavaa yksinäisyyttä nyt, kun ketään läheistä ei ole enää. Sivulauseessa tänään mainitsikin, että läheisin omainen on hänellä nyt viranomainen

 

[vieras]

En tiedä miten voi auttaa. Mulla on ollut itsellä joskus tuollainen vaihe mut jotenkin pääsin siitä ylitse. Rupsein yhtäkkiä tykkäämään itsestäni ja antamaan anteeksi, hyväksyin et kaikki ei oo täydellistä... vaikea selittää.

 

[vieras]

Tai no yksinäisyyteen auttais tietenkin se että olis edes yks ystävä jonka kanssa pitää tiiviimmin yhteyttä.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Mä oon viime aikoina joutunu pohtimaan aika paljon, mikä saa kunkin ihmisen asennoitumaan omaan elämäänsä omalla tavallaan.
En ihan samanlaisen ihmisen kanssa voi sanoa olleeni tekemisissä kuitenkaan. Mutta mikä saa ihmisen tuntemaan niin suurta vihaa/katkeruutta/kateutta, ettei siitä pääse eroon?
Mä ajattelen, että jokainen voi itse vaikuttaa siihen, minkälaisena elämän (ikävätkin ) tapahtumat itselle näyttäytyvät. Tuntuu vaan, että jotkut ihmiset eivät nää itsessään sitä hyvää, eivätkä silloin nää sitä missään muuallakaan.

Mun äiti (ja suuri idolini ) opiskelee tällä hetkellä logoterapiaa, ja tuntuu kyllä hemmetin mielenkiintoselta. Vähän, tavallaan, ehkä ohi aiheen, mutta (ehkä jonkun mielestä naivisti ) ajattelen, että jokainen itse tietoisilla valinnoilla päättää oman elämänsä suunnan, tapahtui mitä tapahtui.

 

[Miä]

Ei mitenkään. Katkeruus ja viha on loistavaa polttoainetta ihmiselle. Sen voimalla jaksaa eteenpäin. Se alkuperäinen syy on poistettava Kuuntele, sitä siä varmaan teet sanomattakin. Se on itse noustava tuosta suosta =) Mutta miua auttoi kun miulle jatkuvasti hoettiin että miussa on jotain hyvääkin, ei pelkkää pahaa.

 

[Borkku]

kyllä se viha ja katkeruus mun mielestä on vaan sen ihmisen itse saatava itsestään pois tavalla tai toisella. Vain näin voi saada rauhan itsensä kanssa.

 

[Keittiönoita]

Luultavasti se on just noin, että en paljon muuta voi tehdä kuin olla läsnä. Tän toisen ystäväni kohdalla se läsnäolokaan ei kuitenkaan auttanut

 

[Tallu -]

Täytyy varmaan pitää tiiviimpää yhteyttä häneen kuin viime aikoina. Jos ei muuten niin kirjoittelemalla vaikka yön hiljaisina tunteina sähköpostia.

Tätä just meinasin sanoa, että pari kertaa vuodessa ei ole riittävä määrä yhteyksiä, jos haluaa auttaa jotakuta.

 

[hei]

mutta sen voit tehdä, että jos et aidosti voi "ymmärtää tai hyväksyä" hänen elämäntapaansa niin älä pidä väkisin yhteyttä. Mua ainakin suututtaisi jos joku haluisi pitää säälistä muhun yhteyttä. Maailma ja elämä muokkaa. Ystävyys on vapaahetoista, ei taakka.

 

[vieras]

En usko, että voit mitenkään auttaa, jos ihminen ei halua eteenpäin kohti jotain positiivista, vaan haluaa rypeä katkeruudessaan. En ymmärrä, miten jotkut ajautuvat tuollaiseen, oisko jokin masennusoire.

 

[Hankey]

Itselläni auttaa pienempiin suruihin se, että saa muuta ajateltavaa. TS, tulee joku uusi murhe, joka saa vanhan unohtumaan. Koira on ainakin hyvä terapeutti, se kuuntele, se on aina onnellinen kun tulen kotiin ja siinä riittää puuhaa.

 

[Keittiönoita]

En usko, että voit mitenkään auttaa, jos ihminen ei halua eteenpäin kohti jotain positiivista, vaan haluaa rypeä katkeruudessaan. En ymmärrä, miten jotkut ajautuvat tuollaiseen, oisko jokin masennusoire.

Mä luultavasti masentuisin, jos jonain päivänä lähin omaiseni olisi viranomainen. Eli jos huomaisin, että mulla ei ole enää ketään rakasta elossa. Olisin se viimeinen, joka täällä vielä taapertaa.

Olen toisen ystäväni kohdalla huomannut, että jos haluaa rypeä katkeruu´dessaan, niin siihen ei paljon ystävät auta. Tämä ystäväni - josta siis olen nyt huolissani - on kuitenkin sellainen, että jos vaan jollain tavalla saan elämänilonpiikin työnnettyä hänen kylkiluidensa väliin, niin kyllä se siitä sitten. Mutta en vaan tiedä, miten sen elämänilon häneen saisin takaisin. Hän "kantoi mua käsivarsillaan" silloin, kun mulla oli vaikeaa. Ja haluaisin kantaa häntä nyt, kun hänellä on vaikeaa. Mutta mä en osaa Mä en löydä oikeita sanoja.

 

[NannaIhana]

Täytyy varmaan pitää tiiviimpää yhteyttä häneen kuin viime aikoina. Jos ei muuten niin kirjoittelemalla vaikka yön hiljaisina tunteina sähköpostia.

Tätä just meinasin sanoa, että pari kertaa vuodessa ei ole riittävä määrä yhteyksiä, jos haluaa auttaa jotakuta.

peesailen tätä. voimia keittis, tunnut olevan arvokkaampaakin arvokkaampi ystävä, jolla on sydän paikallaan :hug:

 

[Keittiönoita]

Tätä just meinasin sanoa, että pari kertaa vuodessa ei ole riittävä määrä yhteyksiä, jos haluaa auttaa jotakuta.

Joo ei olekaan. Toi pari kertaa vuodessa illallinen, teatteri, lätkämatsi, konsertti tai piknikki jossain keskellä ei mitään on ollut meillä sellanen vuosikymmenten perinne. Ei mikään avunantojuttu vaan aika, joka ollaan varattu vain ja ainoastaan toisillemme. Tai mä olen varannut...mulla kun noita "rajoitteita" eli lapsia on ollut =)

 

[NannaIhana]

Tätä just meinasin sanoa, että pari kertaa vuodessa ei ole riittävä määrä yhteyksiä, jos haluaa auttaa jotakuta.

Joo ei olekaan. Toi pari kertaa vuodessa illallinen, teatteri, lätkämatsi, konsertti tai piknikki jossain keskellä ei mitään on ollut meillä sellanen vuosikymmenten perinne. Ei mikään avunantojuttu vaan aika, joka ollaan varattu vain ja ainoastaan toisillemme. Tai mä olen varannut...mulla kun noita "rajoitteita" eli lapsia on ollut =)

Oisko sulla mahdollisuutta lähteä relaan ystäväsi kanssa viikonlopuks vaikka kylpylään tai laivalle?

 

[Keittiönoita]

Oisko sulla mahdollisuutta lähteä relaan ystäväsi kanssa viikonlopuks vaikka kylpylään tai laivalle?

Periaatteessa on. Mä kyllä pelkään laivamatkustamista vielä enemmän kuin lentämistä, mutta viikonloppureissu Tallinnaan voisi olla ihan jees. Tää ystäväni kyllä tarvitsisi rakkautta. Naisen, jonka kanssa olla onnellinen. Mä olen hänen ystävänsä, hänen edesmenneen parhaan ystävänsä silloinen avovaimo enkä pysty olemaan hänelle koskaan sellainen rakas kuin mitä naisen pitää olla miehelle. Eikä hän sellaista multa odotakaan. On vuosikymmenet pitänyt lupauksensa parhaalle ystävälleen. Lupauksen, jonka antoi ystävälleen sylissään, kun tästä ystävästä eli mun avomiehestäni aika jätti. Mä olen tälle ystävälleni vähän niinkuin pikkusisko. Joku, josta hän on tuntenut tarvetta pitää huolta. Ja erityisen hyvää huolta tää ystäväni on pitänyt mun likasta...toiminut kummisetänä loistavana miehen mallina, kun likalla ei omaa isää ole. En tunne olevani missään kiitollisuudenvelassa, mutta silti haluaisin nyt olla se, joka auttaa ja kantaa.

 

[NannaIhana]

Koitappa sitä Tallinnan reissua Saisitte olla ajan kanssa yhdessä, puhua ja pitää hauskaa Vois piristää molempia! :hug:

 

[Keittiönoita]

Koitappa sitä Tallinnan reissua Saisitte olla ajan kanssa yhdessä, puhua ja pitää hauskaa Vois piristää molempia! :hug:

Just pukkasin ystävälleni sähköpostia =) Tallinnan matka voisi kyllä olla hyvä idea. Voitais hakea jotain samaa, mitä meillä oli kauan sitten. Mutta mä en kyllä enää suostu tanssimaan yökerhon pöydällä

 

[NannaIhana]

Mutta mä en kyllä enää suostu tanssimaan yökerhon pöydällä