Tarinani kertoo veljeni perheestä, jossa on 2,5 vuotias esikoistyttö sekä kohta vuoden vanhat kaksoset. Itselläni on myöskin 2 lasta, 6 ja 8 vuotiaat tytöt, joten olen toki päässyt itsekin näkemään elämää lapsiperheessä jo hyvän tovin.
Ongelman muodostaa se, miten puututtaisiin vanhempien käyttäytymiseen tuota 2,5 vuotiasta kohtaan. Lapsella on jotensakin uskomaton kuri ja lapsi pyytelee koko ajan pieniäkin vahinkoja kovasti anteeksi. Mielestäni pienestä mehun kaatumisesta lapsen ei tarvitse pyytää hätäisesti anteeksi, koska hienomotoriikka ei toimi vielä kuten aikuisilla.
Seuraava ongelma on vanhempien vaatimukset lapselle. Vanhinta lasta pidetään niin vanhana, että häneltä jatkuvasti kysellään, mitä hän haluaa laittaa päälle ja pukeeko hän itse. Jos lapsi väsyneenä
alkaa itkeä ja temppuilla, äiti vain koventaa otettaan ja vaatimalla vaatii lasta päättämään, tekeekö hän asioita itse vai tekeekö joku muu. Ja hampaiden pesu! Sinä peset hampaat tai sinut nakataan ulos tai jätetään pimeään vessaan. Lisäksi uhataan näissä tilanteissa antaa vaatteet pikkusiskolle ja esim. jos et tottele, iltamaito pullosta kaadetaan viemäriin. Herranjumala! Ja sitten
lapsen uhmaa pidetään hankalana. Mielestäni lapsi on peili vanhempiensa käytökselle ja lapsi itkee paniikissa, koska luulee vanhempiensa rakkauden loppuvan koska on niin tuhma.
Lapsen on myös äärimmäisen hankala jäädä kenenkään hoitoon, koska heti kun vanhemmat häviävät näkyvistä, lapsi luultavasti luulee, että vanhemmat ovat hänet jättäneet ja hyljänneet.
Joten, miten tätä perhettä autetaan? Olen jutellut veljeni kanssa asiasta, mutta ei hän tätä asiaa näe mitenkään erikoisena. Minä melkein itkin kerran, kun pääsin näkemään tilanteen, jossa lapseen käytetiin tällaista henkistä väkivaltaa. Puutuin myös tilanteeseen ja sanoin lapsen olevan niin pieni, ettei pysty täyttämään heidän pyyntöjään eikä ymmärrä sitä, mitä häneltä vaaditaan. Minä pystyn samoja asioita vaatimaan 6 ja 8 vuotiailta tyttäriltäni, mutten 2,5 vuotiaalta taaperolta.
Tiedän vanhempien olevan hirveän väsyneitä ja jonkinlainen sokeus iskee siinä vaiheessa, kun talossa on noin paljon lapsia. Äiti on päivät yksin lasten kanssa, isä käy töissä kauempana kodin ulkopuolella. Miten tätä perhettä autetaan? Hirvittävän hankala asia ottaa puheeksi veljen avokin kanssa, että hei, lopeta tuo henkinen väkivalta kummityttöä kohtaan...
Ongelman muodostaa se, miten puututtaisiin vanhempien käyttäytymiseen tuota 2,5 vuotiasta kohtaan. Lapsella on jotensakin uskomaton kuri ja lapsi pyytelee koko ajan pieniäkin vahinkoja kovasti anteeksi. Mielestäni pienestä mehun kaatumisesta lapsen ei tarvitse pyytää hätäisesti anteeksi, koska hienomotoriikka ei toimi vielä kuten aikuisilla.
Seuraava ongelma on vanhempien vaatimukset lapselle. Vanhinta lasta pidetään niin vanhana, että häneltä jatkuvasti kysellään, mitä hän haluaa laittaa päälle ja pukeeko hän itse. Jos lapsi väsyneenä
alkaa itkeä ja temppuilla, äiti vain koventaa otettaan ja vaatimalla vaatii lasta päättämään, tekeekö hän asioita itse vai tekeekö joku muu. Ja hampaiden pesu! Sinä peset hampaat tai sinut nakataan ulos tai jätetään pimeään vessaan. Lisäksi uhataan näissä tilanteissa antaa vaatteet pikkusiskolle ja esim. jos et tottele, iltamaito pullosta kaadetaan viemäriin. Herranjumala! Ja sitten
lapsen uhmaa pidetään hankalana. Mielestäni lapsi on peili vanhempiensa käytökselle ja lapsi itkee paniikissa, koska luulee vanhempiensa rakkauden loppuvan koska on niin tuhma.
Lapsen on myös äärimmäisen hankala jäädä kenenkään hoitoon, koska heti kun vanhemmat häviävät näkyvistä, lapsi luultavasti luulee, että vanhemmat ovat hänet jättäneet ja hyljänneet.
Joten, miten tätä perhettä autetaan? Olen jutellut veljeni kanssa asiasta, mutta ei hän tätä asiaa näe mitenkään erikoisena. Minä melkein itkin kerran, kun pääsin näkemään tilanteen, jossa lapseen käytetiin tällaista henkistä väkivaltaa. Puutuin myös tilanteeseen ja sanoin lapsen olevan niin pieni, ettei pysty täyttämään heidän pyyntöjään eikä ymmärrä sitä, mitä häneltä vaaditaan. Minä pystyn samoja asioita vaatimaan 6 ja 8 vuotiailta tyttäriltäni, mutten 2,5 vuotiaalta taaperolta.
Tiedän vanhempien olevan hirveän väsyneitä ja jonkinlainen sokeus iskee siinä vaiheessa, kun talossa on noin paljon lapsia. Äiti on päivät yksin lasten kanssa, isä käy töissä kauempana kodin ulkopuolella. Miten tätä perhettä autetaan? Hirvittävän hankala asia ottaa puheeksi veljen avokin kanssa, että hei, lopeta tuo henkinen väkivalta kummityttöä kohtaan...
Mutta jos lapsta kohdellaan huonosti, käytetään henkistä väkivaltaa, niin siittä pitää tehdä lastensuojeluilmoitus tai keskustella asiasta neuvolassa, jos eivät kerran itse näe käytöksessään mitään pahaa.
