Miten enää ikinä uskallan luottaa mieheen?

[Taas iso pettymys]

olo on tosi surkea. Tapasin ihanalta vaikuttavan miehen. Hän oli mielestäni enemmän se aktiivinen osapuoli ja osoitti kiinnostuksensa. Pari päivää sitten pommina selvisi, että hän on palannut exän kanssa yhteen, jota oli haikaillut takaisin koko ajan.
Tosi hyväksikäytetty olo, ja samalla syytän itseäni-miksi menin tähän lankaan? Olen niin monta kertaa pettynyt niissä harvoissa suhteenaluissa mitä minulla on ollut.
En voi käsittää joidenkin ihmisten tapaa käyttää toisia vain pelinappuloina ja valhdella suoraan. Kysyin häneltä heti, mikä on tilanne, ja poikamies oli. Varmaan olikin, asunnosta päätellen, mutta tunteet olivat ihan jossain muualla.
Hirveetä itsesääliä, mutta ajattelin kirjoittaa jos täältä vaikka saisin jonkun hyvän vinkin päästä yli tästä itseinhosta ja toivottomuudesta, ehdin jo kunnolla ihastua ;(

 

["jep"]

Taisi käyttää sua vaan laastarina. Tuollasia valitettavasti löytyy. Ite koittanu sillä ehkästä tuollasen, että kysyy kauanko edellisestä suhteesta, olkoot se ollu millane tahansa. Viimeks itellä, ni tämä puhui 2v vanhasta suhteesta pelkästään, mutta sitten selvisiki että oli eronnu viime eksästään 1kk sitten. Ei oo helppoo tuo ihmisiin luottaminen..
Ite ihan kaveripohjalla oisin halunnut ollakkin, mut se sit vaan venähti siihen hetkeks. En itteeni tuossa mitenkään silleen satuttanu, koska en ollu ihastunu. Eikä loppujelopuks ollu minun tyyppiäkään
Tuli vaan mieleen tuosta sinun tapauksesta. Vaikeeta on luottaa, mut pitää vaan mennä eteenpäin.

 

["Joo"]

näin jälkikäteen ajatellen. En olisi missään nimessä alkanut koko juttuun mukaan, jos olisin tiennyt asian oikean laidan. kaceripohjalla meilläkin alkoi, mutta sitten hän selkeästi osoitti että haluaa mennä pitemmälle. Kyllä niin satutti, olen koko ajan koettanut olla varovainen ja suojella itteäni, nyt uskalsin mennä tunteeseen ja Taas kävi näin ;( harmittaa, mies oli todellakin minun "tyyppiäni" ja olen ollut häneen ihastunut jollain tavalla jo pitkään. En olisi koskaan uskonut tämn päättyvän näin rumasti, ja vielä kehtasi ehdottaa yhteydenpitoa jatkossa, koska olen kuulema iähana ihminen :=0
Uusivanha ex ei varmaan tiedä miehen pikkuseikkailusta sillä aikaa yhtään mitään, joten eipä heilläkään ala tämä rehelisellä pohjalla.

 

[sori virheet]

täällä kirjoitan.

 

["jep"]

Joo en ois minäkään ruennut millään tasolla mukaan siihen, jos oisin heti alkujaan tiennyt asian.
Tää vielä on sellanen että kun oltiin asia jo sovittu että ihan sujut ollaan, ni yritti mua tehä sitte mustasukkaseks. Teki sitä vielä toisen ihmisen kustannuksella, joten se kertoo jo ihmisesta tosi paljon. Joo samaa tääki mulle että haluu olla mun kaveri. No ite sille oon ihan ystävällisesti vastannu jos on laittanu jotain viestii, mut laittaa sit sellasen kylmän tunteen päälle. Esim vastaa pitkään viestiin tosi lyhyesti jne. Myös on ihan eri tunnelma mitä alkujaan oli kun oli ihan puhtaasti kaveripohjalla. Tää tapaus herätti mussa taas sen fiiliksen että kehenkään ei todellakaan voi luottaa, mut jospa joku sen joskus todistaa vääräks. Tää vielä sano että on ihastunu minuun, mut ite en ainakaan kohtelis ihmistä josta tykkään ni sillä tavoin.

 

[surullinen ap]

että olisin voinut kunnioittaa häntä paljon enemmän ihmisenä Jos hän olisi rehellisesti kertonut ja antanut minun itse päättää haluanko ottaa riskin.
Kyllähän minä en tajuan, ettei rakkaudelle mitään hänkään voi, jos tunteet exää kohtaan ovat noin pinnalla. itse vain peilasin omia tuntojani jos tunteeni olisivat olleet noin voimakkaat-en olisi voinut kuvitellakaan siihen ketään toista.
Mulla ei ole pelkoa, että hän ottaisi yhteyttä, uskon sen olleen vain fraasi. Täyttä höyryä eteenpäin jne..Toisaalta harmittaa, kun tykkäsin hänen seurastaan tosi paljon, kaveruuskin olisi ollut parempi kuin tämä lyhyt romanssi.

 

["jep"]

Nii mut eihä sille voi mitään enää, ja virheistä oppii. Ei ollu itellä eka kerta tälläne tilanne, mutta tästä sitä taas jollain tasolla viisastui. Luottamus varmaan vähenee vielä enemmän ihmisiin, mutta se on hyvä osata olla varovainen.
Nii eihän sille mitään voi jos on vielä tunteita, mut väärin se on kaikkia osapuolia kohtaan. Joo en minäkään vois ottaa viereen toista, jos ajatukset on 100% eksässä. Itelle tuo säätö tais olla aikalailla plus miinus nolla, ku ei siitä jääny ainakaan näiltä näkymin mitään kovin hyvää käteen.

 

[astrolabe]

Ajattele itsesi samaan tilanteeseen miehen saappaisiin ja voinet ymmärtää häntäkin.jokainensuhde on erilainen, joten ei kai tuosta vaaraa ole, että toistuisi?

 

[kesäromanssi from hell]

Täällä vähän samanlainen tilanne. Keväällä tapasin hyvänpäiväntutun vuosien takaa. Hän teki kaikki aloitteet ja halusi tutustua ja rueta seurustelemaan.
Olin ensin vastaan ja suojelin itteeni, koska olen kokenut TOSI paljon kökköö viime vuosina. No, pikkuhiljaa aloin luottaa ja avauduin elämästäni ja avasin myös sydämeni ihan täysillä.
Mies puhui rakastavansa, kehui ja esitteli myös lapsilleen (nuoria aikuisia).
Puhui, että yhdessä selvitään kaikesta ja nyt alkaa molempien elämä mennä parempaan suuntaan.
No, sit hänelle tuli pari viikkoo sitten huono olo, kun olin hänen luonaan, oli töykeä mua kohtaan yms. Sanoin, että voin mennä kotiin jos haluaa olla yksin ja sovittiin, että tulee sit mun luo, kun olo paranee. No, odotin ja odotin, mutta turhaan. Puhelimeen ei enää vastannut ja sain lopulta tietää, että oli häipynyt maisemista. Lopulta tuli viesti, että ei voi olla kenenkään kanssa ja ei halua edes keskustella mistään. Että näin! :O
Olo on ollut sen jälkeen niin satutettu, loukattu ja hämmentynyt kuin vaan voi olla.
Ihan kun mua ois pidetty pelkkänä pellenä.
Toivon vaan, että tää ihminen ei levittäis niitä asioita mistä hänelle avauduin. Se tästä vielä puuttuis.