Miten erota, jos poikaystävä rakastaa...

Ollaan siis oltu yhdessä puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Aluksi oli ihanaa ja minulla oli tunteita paljon. Nyt parin kk ajan en ole oikein enää tuntenut häntä kohtaan juuri mitään enkä jaksa viestitellä juuri yhtään. Poikaystäväni kuitenkin ilmoittaa jatkuvasti rakastavansa minua ja sanoo aina että olen parasta hänen elämässään. Lisäksi hän on uhrautunut suhteemme eteen ja mm. lopettanut yli 8 vuotta kestäneen tupakan polton. Hänellä on suht vaikeaa aikaa tällä hetkellä, joten haluaisin tukea häntä, mutta suhteessa pysyminen ei tunnu oikealta. Riitelemme lähen päivittäin pikku asioista. Asumme kaukana toisistamme ja näämme pari kertaa viikossa. Lisäksi jollain tavalla häpeän häntä enkä halua mainostaa olevani parisuhteessa, mutta poikaystäväni haluaa mainostaa joka paikassa että olen hänen tyttöystävänsä... Olen useat kerrat miettinyt että jättäisin hänet, mutta en ole ottanut asiaa puheeksi, sillä tiedän hänen romahtavan täysin. Pahinta tässä on se että olen viihtynyt paremmin muiden poikien seurassa ja haaveillut olevani sinkku
Auttakaa mitä voin tehdä

 

Ollaan siis oltu yhdessä puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Aluksi oli ihanaa ja minulla oli tunteita paljon. Nyt parin kk ajan en ole oikein enää tuntenut häntä kohtaan juuri mitään enkä jaksa viestitellä juuri yhtään. Poikaystäväni kuitenkin ilmoittaa jatkuvasti rakastavansa minua ja sanoo aina että olen parasta hänen elämässään. Lisäksi hän on uhrautunut suhteemme eteen ja mm. lopettanut yli 8 vuotta kestäneen tupakan polton. Hänellä on suht vaikeaa aikaa tällä hetkellä, joten haluaisin tukea häntä, mutta suhteessa pysyminen ei tunnu oikealta. Riitelemme lähen päivittäin pikku asioista. Asumme kaukana toisistamme ja näämme pari kertaa viikossa. Lisäksi jollain tavalla häpeän häntä enkä halua mainostaa olevani parisuhteessa, mutta poikaystäväni haluaa mainostaa joka paikassa että olen hänen tyttöystävänsä... Olen useat kerrat miettinyt että jättäisin hänet, mutta en ole ottanut asiaa puheeksi, sillä tiedän hänen romahtavan täysin. Pahinta tässä on se että olen viihtynyt paremmin muiden poikien seurassa ja haaveillut olevani sinkku
Auttakaa mitä voin tehdä

Olet ilmeisesti sen verran nuori, että puoli vuotta seurustelua antaa mielestäsi melkein vaimon velvoitteet.
Ei se niin mene.
Nuorena tavataan ja erotaan, opitaan uusia asioita toisesta - ja mikä tärkeintä - itsestä.
Tuo nyt on pateettista liioittelua, että toinen romahtaisi bänkseihin. Niitä osuu jokaisen nuoren ihmisen elämään useitakin, ennen kuin se oikea löytyy. Niin sinulle kuin hänelle. Paljon pahempaa on roikkua suhteessa säälistä ilman tunteita. Se alkaa olla suorastaan kyynistä menoa.

 

Ollaan siis oltu yhdessä puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Aluksi oli ihanaa ja minulla oli tunteita paljon. Nyt parin kk ajan en ole oikein enää tuntenut häntä kohtaan juuri mitään enkä jaksa viestitellä juuri yhtään. Poikaystäväni kuitenkin ilmoittaa jatkuvasti rakastavansa minua ja sanoo aina että olen parasta hänen elämässään. Lisäksi hän on uhrautunut suhteemme eteen ja mm. lopettanut yli 8 vuotta kestäneen tupakan polton. Hänellä on suht vaikeaa aikaa tällä hetkellä, joten haluaisin tukea häntä, mutta suhteessa pysyminen ei tunnu oikealta. Riitelemme lähen päivittäin pikku asioista. Asumme kaukana toisistamme ja näämme pari kertaa viikossa. Lisäksi jollain tavalla häpeän häntä enkä halua mainostaa olevani parisuhteessa, mutta poikaystäväni haluaa mainostaa joka paikassa että olen hänen tyttöystävänsä... Olen useat kerrat miettinyt että jättäisin hänet, mutta en ole ottanut asiaa puheeksi, sillä tiedän hänen romahtavan täysin. Pahinta tässä on se että olen viihtynyt paremmin muiden poikien seurassa ja haaveillut olevani sinkku
Auttakaa mitä voi
Parisuhde on tarkoitettu yhteiseksi parhaaksi. Tarkoitus on että siinä saa myös tukea silloin kun menee vähemmän hyvin. Oletko ajatellut, että nyt on tämä tilanne joka ei ehkä ole pysyvä? Kannattaa keskustella hänen kanssaan asiasta. Miehen rakkaus ei ole aina helppo saavuttaa ja sitä pitää ja kannattaa arvostaa reilusti. On melkoista rakkautta lopettaa mm tupakanpoltto. Olet siis saanut paljon hyvää aikaan ja siitä pitää olla onnellinen, sillä hän on sitoutunut suhteeseen. On mahdollista, että saat helpomman ihmissuhteen jostain muualta, mutta saatko tällaista rakkautta ja tahoa osaksesi, epäilen. Kannattaa odottaa, aika korkkaa kaiken. Ehkäpä et vielä ole huomannut kaikkea sitä rakkautta mikä sinussa on, olet vain epävarma. Ole nyt harkitsevainen ja musta keskustella. Keskustelu on tärkeää, molempien mielenterveyden ym näkökulmasta. Anna mahdollisuus korjata asioita. Lopuksi vielä, saat aina jotain hyvää ja jotain huonoa. Hyvää on halu sitoutua.

 

N. Säviä korosti, että on tärkeää haluta sitoutua.

Niin onkin sitten kun on varma asiastaan. Kun on ihkasen varma omasta sitoutumishalustaan. Ei ennen.
Minusta aloittaja ei nimenomaan ole varma itsestään, vaan haluaa vielä etsiä. Se hänelle suotakoon, koska jokainen ansaitsee juuri hänelle sopivan parin tai valitsee sinkkuuden. Ei sekään hullumpi vaihtoehto ole. Huonoin vaihtoehto on aina tyytyä toiseksi parhaimpaan.

 

Säviä korosti sitoutumishalukkuutta. Niin kuuluukin tehdä, kun on ehdottoman varma omasta halustaan.
Minusta aloittaja ni menomaan mainitsi olevansa epävarma. Silloin on väärin toista kohtaan esittää rakastuneempaa kuin onkaan. Jokaisen suhteen tulee perustua rehellisyyteen, vaikka se hetken tuntuisikin kipeältä.
Jokaisella on oikeus etsiä, kunnes löytää oikean parinsa. Eikä sinkkuuskaan hullummalta tunnu. Pahinta on tyytyä toiseksi parhaimpaan.

 

Ollaan siis oltu yhdessä puoli vuotta poikaystäväni kanssa. Aluksi oli ihanaa ja minulla oli tunteita paljon. Nyt parin kk ajan en ole oikein enää tuntenut häntä kohtaan juuri mitään enkä jaksa viestitellä juuri yhtään. Poikaystäväni kuitenkin ilmoittaa jatkuvasti rakastavansa minua ja sanoo aina että olen parasta hänen elämässään. Lisäksi hän on uhrautunut suhteemme eteen ja mm. lopettanut yli 8 vuotta kestäneen tupakan polton. Hänellä on suht vaikeaa aikaa tällä hetkellä, joten haluaisin tukea häntä, mutta suhteessa pysyminen ei tunnu oikealta. Riitelemme lähen päivittäin pikku asioista. Asumme kaukana toisistamme ja näämme pari kertaa viikossa. Lisäksi jollain tavalla häpeän häntä enkä halua mainostaa olevani parisuhteessa, mutta poikaystäväni haluaa mainostaa joka paikassa että olen hänen tyttöystävänsä... Olen useat kerrat miettinyt että jättäisin hänet, mutta en ole ottanut asiaa puheeksi, sillä tiedän hänen romahtavan täysin. Pahinta tässä on se että olen viihtynyt paremmin muiden poikien seurassa ja haaveillut olevani sinkku
Auttakaa mitä voin tehdä

Puhun kokemuksesta, joten suosittelen kuuntelemaan. Jos mielestäsi et enää rakasta poikaystävääsi, tai suhde ei tunnu toimivalta, hänen rakkautensa sinua kohtaan ei velvoita sinua jatkamaan suhdetta vaan päin vastoin, velvoittaa sinua lopettamaan sen selittäen mitä on tapahtunut. Jollet tee näin, satutat sekä itseäsi että häntä. Jos hänellä on rahtuakaan empatiaa, tietää hän jonkin olevan vialla.

Rehellisyys on toimivan suhteen avain aina, ja mikään ei jatku ikuisesti. Eli rohkeasti vain ota asia esille,ja keskustele hänen kanssaan, ja selvitä hänelle, ettei tämä ole hänen vikansa. Homma ei vaan enää toimi, eikä tunnu sinusta mukavalta. Voittehan te olla vielä ystäviä ilman seksiä, jos se kummallekin sopii.

Voit siis tukea häntä ystävänä, vaikket olisikaan hänen seurustelukumppaninsa.

 

Jatkossa kannattaa ottaa opikseen eikä rynnätä suin päin suhteeseen.
Puoli vuotta voi hyvin käyttää toiseen tutustumiseen, ja edetä harkiten
Ihmetyttää kun nykyisin mennään jopa yhteen asumaan, vaikka
on tunnettu ehkä muutama kuukausi. Järjen käyttö ihastumisissa ja
rakastumisissa on sallittua.

 

Olet ollut pelkästään ihastunut poikakaveriisi, et ole ollut rakastunut??????


Tulee tehdä ero ihastumisen ja rakastumisen välillä-
Ihastumiset tulevat ja menevät, rakastumisesta voi seurata jopa rakkaus.
ja silloin suhde kestää!

 

Tämä asiahan ei katso ikää. Ihmisiä tulee ja menee meidän elämässä. Itsekin jätin kumppanini, joka toivoi avioliittoa ja kihlausta ja ties mitä. Mutta kun ei tunnu hyvälle, pienetkin asiat ärsyttävät. Ei ole oikein ketään kohtaan pitää suhdetta toisen mieliksi. MInä aikuinen nainen, lapsetkin jo tehnyt, olen joskus sortunut siihen että olen toisen vuoksi ollut suhteessa kymmeniä vuosia. En enää. Lopulta ymmärsin erota. Ehkä olen sen luonteinenkin että en jaksa turhanpäiväistä hössötystä. Jotkut miehet ovat liian mustasukkaisia, liian omistavia, ja joskus ihan hölmöjäkin. Sama pätee tosin naisiin. Elämänkokemus ja koetut asiat muovaavat meitä. Me olemme elämämme tulosta.
Vaikka ero ei koskaan ole helppo, se on myöhemmin ehkä todettavissa oikeaksi ratkaisuksi. Meillä on vain yksi ja lyhyt elämä. Se on tehty nautittavaksi eikä taistelujen kentäksi. Esimerkiksi tämä mieheni jonka kanssa kuusi vuotta olin, alkoi lopulta vaateineen olla sitä luokkaa että katsoin parhaaksi jättää. Tavallaan katosin hänen periaatteiden alle. Kuitenkin puhumattomuus vaivasi häntä, en tiennyt viimeiseen puoleen vuoteen missä mennään suhteessamme. Kyllä hän auttoi. Oli hyväkin, muistoja on myönteisiä. Mutta tosiasia sekin että kun ihmisessä joku alkaa ärsyttää, se tekee niin. Esim miehen elintavat, lihominen, itsekkyys, ja narsismi. Jos jotain pyysit, se oli valittamista, ja hänen mielestään huonoa kohtelua. Mitään ei saisi sanoa, ei kysyä. Kaikkeen pitäisi vain naisen tyytyä. Hänen pilkkasanat, iva ja piilovinoilu oli karmeaa. SItten höhötti että vitsiä, mutta puolitotuuksia omasta päästään heitteli. Sai lukea rivien välistä.
Jatkuva keljuilu siitä miten hyväosainen olen, ja sitä miten lapsillani on kaikki hyvin. MIksi ? Mikä tekee kateutta omalle kumppanille, kun hän osansa sai kaikesta pyyteettä? Erikoista sinällään. Mutta elämä muuttuu ja me ihmiset sen mukana. Maailma on kuitenkin tehty meitä kaikkia varten.

 

Et pääse tunteitasi pakoon. Ne ei lopu, vaikka kuinka niin toivoisit ja haluaisit. Kerro hänelle, se on reiluinta teille molemmille. Kestät sen kyllä ja hänkin kestää.