Miten erottaa rakastuminen tykkäämisestä?

mitä jos tuntuu ettei kukaan rakasta tai tykkää minusta mitä sitten tehdä?

Kyllä kaikille löytyy joku, vaikkei se ehkä nyt tunnu siltä. Täytyy olla avoin.

 

Haluamme tulla rakastetuksi siksi että olemme ainutlaatuisia, epätavanomaisia, korvaamattomia; ehdottomasti oman itsemme tähden.

mitä jos tuntuu ettei kukaan rakasta tai tykkää minusta mitä sitten tehdä?

Tavallisesti rakastua, sillä siinä mielentilassa syntyy rakastumisen kyky ja ihminen pystyy rakastumaan. Voi todellakin tuntua siltä ettei kukaan rakasta tai tykkää, mutta tämä tunne ei ole koko totuus, vaikka tunne onkin totta, todella olemassaolevan todellisuuden osatotuus. Silloin voi rakastua ja useimmiten rakastutaankin.

"Rakastumiseen meitä ohjaa halu tuntea itsemme päämääriksi sellaisen henkilön kautta jolla myös on aivan erityinen arvonsa ja joka myöskään ei ole vaihdettavissa kehenkään muuhun. Haluamme olla ainutlaatuisia, epätavanomaisia, välttämättömiä sille joka on ainutlaatuinen, epätavanomainen ja välttämätön. Rakastumisen ihme onkin, että saa osakseen vastarakkautta olennolta, joka on niin ihmeellinen. Arvostus jonka tunnemme saavamme rakastetulta saa meidät arvostamaan itseämme ja omaa minäämme." (Alberoni)

 

Jos toiselta ei kuule,minä rakastan sinua,silloin ilmeisesti kysymys ei ole rakkaudesta.

on niin kornia sanoa niin. se asia on niin paljon enemmän ku mitkään sanat.

 

Jos tykkää toisesta paljon, niin miten huomaa muutoksen rakkaudeksi?
Kai näin kuitenkin voi tapahtua ajan myötä?

Ihastuminen on sitä kun kuvittelee rakastavansa, rakastaminen on sitä kun rakastaa.

 

Ihastuminen on sitä kun kuvittelee rakastavansa, rakastaminen on sitä kun rakastaa.

Todella hyvin sanottu! Pointsit tästä.

 

Kyllä tuo ihastumisen ja rakastumisen raja on minullekin vähän hämärä.
Pitääkö olla fyysistä kosketusta, vai ei?
Voiko olla yksipuolista rakkautta?
Voiko rakastua suoraan ilman ihastusvaihetta?
Sanat tykkään sinusta ja rakastan sinua tarkoittavat mielestäni samaa asiaa, vai onko näin?

tapasin mieheni netin kautta hassun yhteensattuman kautta ja jäimme kirjoittelemaan. Ihastuin hänen ajatuksiinsa ja kauniiseen kielenkäyttöön.Ihastuessa ihailee toisessa olevia piirteitä ja asioita..se herättää mukavia tunteita ja ajatukset myös harhailevat hänen luokseen usein.Jossain vaiheessa minun oli pakko tavata hänet koska tajusin miten hienon ja arvokkaan tyypin olin tavannut.Järjestin itselleni aikaa ja matkustin tapaamaan häntä ihan platonisesti.Meillä ei koskaan ollut mitään flirttiä ja siksi uskalsin luottaa kun hän lupasi että nukumme eri kerroksissa kun tulen.Koska en halunnut ensi tapaamisella sänkyyn.meillä oli ihan uskomattoman hauskaa ja viimeisenä iltana jouduin jo pakenemaan yläkertaan kun halusin häntä niin.Kun läksin mietimme miksi voi tuntua pahalta vaikka tekee oikein ja pitää kiinni periaatteistaan.No se odottaminen kannatti ja kunnioitus kasvoi ja olemme nyt tavanneet lähes joka viikonloppu vaikka välimatkaa on liki 300 km.Suhde on syventynyt ja muuttunut rakkaudeksi ja se oli helppo sanoa.Hänessa on kaikki mitä olen aina toivonut mieheltä.ihastus tulee ja menee.Rakkaus on väkevää..kaipaus sattuu ja muistuttaa että minulla on joku tosi tärkeä ja rakas ihminen.Pystyn puhumaan ihan kaikesta hänelle ja voin luottaa ihan kaikessa häneen.Saan hellyyttä yllinkyllin ja seksi on taivaallista.rakkaudessa ei ole pelkoa.vasta 47 vuotiaana tiedän mitä haluan.

 

Ihastuminen on sitä kun kuvittelee rakastavansa, rakastaminen on sitä kun rakastaa.

Minä rakastan lähimmäistäni ja itseäni.En tahdo pahaa kellekkään.rakastan koiraani ja kissaani ja lapsiani yli kaiken.Isäni ja äitini ovat minulle äärimmäisen rakkaita.Itken takuulla jos heillä on paha olla.Ihastus on kevyempi tunne..Se saa sydämen laulamaan ja silmät loistamaan mutta se ei välttämättä ole molemminpuolista.Rakkaudessa on syvyyttää ja enemmän luottamusta.Toivoa tulevasta kun taas ihastus on enemmän haaveilua..jännittävää ja odotusta..se on enemmän ilmassa kuin rakkaus.rakkaudessa on luottamusta tulevaisuuteen.Siinä katsotaan yhdessä jo samaan suuntaan ja uskotaan ja suunitellaan elämää eteenpäin.Ihastus voi tulla ja mennä samana päivänä.Tai vaihtaa kohdetta.Mutta rakkaus on jo kahden ihmisen välillä olevaa elämää.Todellista.Fyysistä.Tekoja ja lupauksia.Suoruutta ja rehellisyyttä kipeissäkin asioissa.Läheisyys on luonnollista ja se johtaa helposti seksiin.Koska toiselle haluaa tehdä hyvää.
Ihastus voi johtaa vielä mielenmuutokseen kun toisen oppii tuntemaan.se ei välttämättä vastaakaan tunteisiin ja odotuksiin syvemmästä suhteesta.Sydäntä pitää varjella siinä vaiheessa ettei ajaudu liian pitkälle ennekuin on varmuus toisen kiintymyksestä.On tosi kipeää tajuta tulleensa hyväksikäytetyksi jos toinen antaa ymmärtää enemmän kuin oikeasti on tunteita.Todellinen rakkaus odottaa ..

 

Francesco Alberonin kirja Rakastuminen vuodelta 1984 valottaa paljon asiaa. Se ei suinkaan ole tylsää luettavaa. Rakastuminen on pienin massapsykoosi, kaksi ihmistä muuta maailmaa vastaan, sanotaan kirjassa muistaakseni (en nyt jaksa tarkistaa).

Rakastuminen

Ylläolevalta sivulta hieman siitä, mitä rakastuminen Alberonin ja kumppaneiden mielestä on.

Rakastuminen

2.1. Mitä rakastuminen on?

"Ja hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä." Näin sanoo luomiskertomus. Rakastumisessa ihminen tempaa leimuavan miekan enkelin kädestä ja astuu Eedenin puutarhaan. Pian ihminen kuitenkin huomaa, ettei voi jäädä sinne, eikä liioin tehdä siitä kotiaan ja maataan. (Alberoni 1984)

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: romanssi, intohimo, rakkaussuhde, uusi ihastus, hullaannus. Rakastumisella tarkoitetaan yleensä rakastumisen tunnetta, joka tuottaa hyvin voimakkaita positiivisiä emootioita, kuten mielihyvää ja onnea, mutta joka on ohimenevää. Nämä kiihkeät tunteet saattavat kestää viikosta vuosiin. (Lenne-Axelson ym. 1980) Paitsi että tämä emotionaalinen mullistus, jota kutsumme rakastumiseksi saattaa tuottaa suurta mielihyvän tunnetta, se voi myös loukata syvimmin ja tuottaa tuskaa ja usein myös muuttaa rakastuneen ihmisen luonnetta. Juuri näistä rakastumisen eri aspekteista johtuen se on aivan erityislaatuinen muihin emootioihimme verrattuna. (Wilson ja Nias 1979)

Francesco Alberoni määrittelee rakastumisen kahden ihmisen muodostaman joukkoliikkeen syntyvaiheeksi. Tätä hän perustelee sillä, että rakastuminen täyttää kaikki joukkoliikkeelle asetetut kriteerit. Ainoa ero on siinä, että rakastuminen, vaikka onkin joukkoliike, käsittää vain kaksi ihmistä. (Alberoni 1984)

Edelleen Alberonin mukaan rakastuminen rakentuu todellisuuden jatkuvasti ylittävistä ikuisuushetkistä. Rakastuminen on myös uskomista, luottamista ja toiselle luottavaisesti antautumista. Kokemuksena rakastuminen on aito, selkeä ja tosi. Rakastuneet saattavat viettää jopa tuntikausia kertomalla yksityiskohtaisesti elämästään, nykyisyydestään ja menneisyydestään, johon he haluavat myös toisen osallistuvan. Toinen kuuntelee lumoutuneena toisen menneisyyttä ja saattaa jopa kadehtia niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet olla rakastetun menneisyydessä mukana, hänen itsensä ollessa ulkopuolella. Rakastunut kokee menettäneensä arvokasta onnen aikaa etsiessään vasta omaansa. (ibid)

Rakastuminen pyrkii yhteensulautumiseen, kahden erilaisen ihmisen yhteensulautuneeseen fuusioon. Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. Rakastettu kiinnostaa siksi että hän on erilainen kuin kukaan muu. Tämä ominaislaatu, tämä ainutlaatuisuus, vain korostuu rakastumisen aikana. Myös me itse haluamme tulla rakastetuksi siksi että olemme ainutlaatuisia, epätavanomaisia, korvaamattomia; ehdottomasti oman itsemme tähden. Rakastumiseen meitä ohjaa halu tuntea itsemme päämääriksi sellaisen henkilön kautta jolla myös on aivan erityinen arvonsa ja joka myöskään ei ole vaihdettavissa kehenkään muuhun. Haluamme olla ainutlaatuisia, epätavanomaisia, välttämättömiä sille joka on ainutlaatuinen, epätavanomainen ja välttämätön. (ibid)

Rakastuminen on siis monogaamista. Se vaatii yksinoikeutta: se joka on epätavanomainen tahtoo tulla valituksi ja hyväksytyksi ja haluaa antautua kokonaan sille ainoalle joka voi suoda nautinnon, ilon ja elämän. Jokainen yksityiskohta, kaikki pikku piirteet hänen äänessään, eleissään ja olemuksessaan symbolisoivat tätä ainutlaatuisuutta. Rakkauden ihme onkin, että saa osakseen vastarakkautta tuolta olennolta, joka on niin ihmeellinen. Arvostus jonka tunnemme saavamme rakastetulta saa meidät arvostamaan itseämme ja omaa minäämme. Tämä on yksilöllistymistä. Rakastuminen siis johtaa samanaikaisesti sekä yksilöllistymiseen että yhteensulautumiseen. (ibid)

Rakastuminen voidaan ajatella myös tauottomaksi signaalien vaihdoksi. Rakkaus luo oman pyhän maantieteensä. Tietty paikka muuttuu rakastuneelle pyhäksi, tietty puu, jonka alla ensi suudelmat annettiin, pyhäksi symboliksi. Pyhiä niistä tulee siksi, että ne ovat olleet rakkauden ikuisuushetken tai ennusmerkin tyyssijana. Samoin kuin pyhitetään tila, pyhitetään myös aika. Tietyt päivät vuodessa ovat tärkeitä ja arvokkaita merkkipaaluja, ainakin rakkauden alku aikoina. Joskus rakastuneet, jotka ovat olleet erossa jo vuosia ehkä vuosikymmeniäkin, eivät voi olla tuntematta yhä uudelleen ja uudelleen mielenliikutusta vuoden tiettyinä päivinä eivätkä voi palata tietyille paikoille tuntematta nostalgiaa. Alberoni katsookin, että vain uusi rakastuminen voi pyyhkiä ne pois luomalla uuden tilan ja ajan. (ibid)

2.2. Kuka rakastuu ja milloin?

Jos emme ota huomioon lapsen rakkautta vanhempiaan kohtaan, voimme sanoa, että rakastumisien sarja alkaa murrosiässä. Parsons ja Goode tähdentävät, että ennen kaikkea juuri romanttinen rakkaus liittyy seksuaaliseen viehätysvoimaan ja merkitsee oikeastaan ylimenovaihetta lapsi-vanhemmat -rakkaudesta kypsyneempään rakkauden muotoon. Lapsen, joka on tullut murrosikään olisi paljon vaikeampi katkoa siteitään vanhempiinsa, jos ei intohimorakkautta olisi olemassa. Romanttisen rakkauden voidaankin katsoa täten toimivan jonkinlaisena syöttinä tässä irrottautumisprosessissa. (ref. Lenne-Axelson ym. 1980)

Rakastumisen ensimmäinen ikä vaihtelee (ks. esim. Lenneer-Axelson ym. 1980). Usein rakastuminen tapahtuu elämän kriisivaiheissa (Juntumaa 1989). Nuoruuskin on kriisi ja nuorena on helppo rakastua. Monien mielestä rakastuminen alkaa kunnolla kymmenvuotiaana. Tytöt mainitsevat tavallisesti alemman iän kuin pojat, joiden vastauksissa esiintyy useimmiten 12-13 vuotiaiden ikä. (Lenneer-Axelson ym. 1980) Kephart on todennut, että aina 20. ikävuoteen asti tytöt rakastuvat varhemmin ja useammin. Sen jälkeen ilmiö on päinvastainen: pojat kokevat useampia rakastumisia.(ref. Lenneer-Axelson ym. 1980)

Mielenkiintoinen tutkimustulos on myöskin se, että suhteellisen kehittyneet ja itsenäiset murrosikäiset rakastuvat harvemmin ja vähemmän kiihkeästi kuin ne nuoret, jotka kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista (ks. esim. Wilson & Nias 1979) Tästä herääkin kysymys, käyttävätkö psyykkisesti ongelmaiset nuoret rakastumista pakotienä ikävästä koti- tai elämäntilanteesta ja omasta itsestä? Tätä olettamusta tukee myös tutkimustulos, jonka mukaan ne teini-ikäiset, jotka löytävät tyydyttävän identiteetin oman perheensä piiristä ja opinnoistaan, eivät pidä niin kiirettä vanhemmistaan irtautumisella ja nuoruuden rakkaussuhteiden kehittämisellä (ibid).

Alberonin mukaan kukaan ei rakastu, jos hän on jotenkuten tyytyväinen siihen mitä hänellä on ja mikä hän on. Rakastuminen kumpuaa depressiivisestä ylikuormituksesta, toisin sanoen siitä että on mahdotonta löytää arkipäivästä mitään arvokasta. Rakastumiseen valmiuden merkki ei ole tietoinen rakastumisen halu, intensiivinen pyrkimys olemassaolon rikastuttamiseen, vaan syvä tunne siitä että ei ole eikä omista mitään millä olisi arvoa ja häpeä siitä että näin on. Tämä on ensimmäinen merkki rakastumiseen valmistautumisesta: mitättömyyden tunne ja siitä johtuva häpeä. Varmuus siitä ettei ole mitään menetettävää.(Alberoni 1984)

Joskus kaikki alkaa sillä että olemme syvästi ja perusteellisesti pettyneitä itseemme ja siihen mitä olemme rakastaneet. Se voi johtua vakavasta sairaudesta, siitä että on tuntenut pitkään olevansa laiminlyöty tai monen pettymyksen summasta, joita emme ole näkevinämme. Reagoimme silloin olemalla pahantuulisia, sulkeutumalla itseemme. Tällöin katsomme ympärillemme ja huomaamme, että toiset ovat onnellisia. Alttius tai taipumus rakastumiseen ei siis näyttäydy haluna rakastua, vaan siten että havaitsemme ympäröivän maailman kiihkeän elinvoiman ja onnen ja samalla tunnemme, että meidät itse on suljettu sen ulkopuolelle, ja kadehdimme tuota onnea.(ibid)

2.3. Rakastumisprosessi

Rakastunut henkilö tuntee riippuvuuttaan rakastetustaan. Tämä saattaa tuottaa myös pelkoa, koska rakastettu voisi tällöin halutessaan käyttää myös sitä valtaa, mikä hänellä on häneen rakastuneeseen henkilöön. Toisaalta myös läheisyys voi pelottaa, sillä juuri se saa rakastuneen tuntemaan konkreettisesti tämän riippuvuussuhteen olemassaolon. Rakkauden regressio voi tuoda mukanaan jopa hajoamisen pelkoa, sillä regressio ilmenee tunne-elämän muutoksina. Liikaläheisyyden ja pelkojen torjumiseksi ilmaantuu ajoittain kielteisiä tunteita ja erilaisia suojautumiskeinoja. Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Tunteet virittävät oman toivon onnesta ja toisessa nähdään lupaus tämän onnen saavuttamisesta.(Juntumaa & Juntumaa 1984)

Rakastumisen ja rakkauden tunnetta luovat psyykkiset prosessit voisi jopa tiivistää transferenssiin, regressioon, samastumiseen ja projektioon. Transferenssissä eli tunteensiirrossa aikaisempien ihmissuhteiden tunnekokemuksia halutaan toistaa uuden ihmisen, rakkauden ja kohteen kautta. Regressiossa eli taantumassa varhaiset tunnetilat toistuvat ja järkiajattelu horjuu. Tunnekohdetta ihannoidaan ja pidetään salaperäisenä, mystisenä, jopa paratiisin tarjoavana onnentuojana. Regressiotilassa oma passiivisuus voimistuu. Samastuminen taas kohdistuu johonkin rakkauskohteen piirteeseen, tapaan tai taipumukseen. Syntyy yhteisyyden tunnetta. Omien tunteiden, tarpeiden ja ihanteiden näkeminen toisessa eli projektio mahdollistaa ihannoinnin- sitä enemmän mitä enemmän omassa itsearvostuksessa on puutetta. Toinen on mahdollista nähdä oman minän jatkeena, vain itseä varten olemassa olevana. (ibid)

Kaikki edellä mainitut ilmiöt, jotka ovat tiedostamattomia psyykkisiä prosesseja, luovat yhdessä kiintymyksen, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteet sitä helpommin ja kiihkeämmin, mitä suuremmaksi henkisen ja fyysisen läheisyyden tarve on tullut. Ehtona rakastumisen synnylle on toive tai kokemus jostakin paremmasta toisen avulla. Oma minuus tai elämäntilanne tuntuu puutteelliselta. Rakkauden avulla se näyttäisi täydentyvän. Paratiisin kokeminen mahdollistuu, jos osapuolilla on vastavuoroisesti kykyä regression symbioottisiin muotoihin. Tasapainoisessa persoonallisuudessa regression osuus ei kuitenkaan ole alati hallitseva. Rakkaussuhteessa tapahtuu monipuolistumista ja kehitystä, kuten persoonallisuudessa yleensäkin. Rakkaussuhde on yksi keskeinen persoonallisuuden kehityksen paikka ja mahdollisuus.(ibid)

Rakastumisprosessissa muutumme kuin lapsiksi jälleen. Rakastavaiset haluavat olla lähellä toista. Tämä on samaa kaipuuta, jota pieni lapsi tuntee vanhempaansa kohtaan. Tärkeää on myös kosketuskontakti. Tämä kaikki ilmenee siinä, että rakastavaiset kulkevat käsi kädessä, istuvat niin lähekkäin kuin mahdollista, haluavat tuntea toistensa jalat pöydän alla ja makaavat yhteenkietoutuneina. Rakastuneesta ihmisestä tuntuu, ettei hän koskaan saa kylliksi toisesta. Tässä vaiheessa myös seksuaaliset tunteet muuttuvat hyvin voimakkaiksi. (Lenneer-Axelson ym. 1980)

Rakastunut ihminen tiedostaa oman kehonsa hyvin voimakkaasti ja tuntee suurta nautintoa rakastettunsa kehon tutkimisesta. Suhteen kestäessä pidempään rakastavaisten olo alkaa tuntua turvalliselta, eikä heidän enää tarvitse olla koko aikaa lähekkäin, vaan he alkavat jälleen kaivata ympärilleen liikkumatilaa. Tarve saada jatkuvasti koskettaa toista saattaisi johtua siitä, että rakastavaiset eivät tahdo uskoa todeksi sitä, mitä heille on tapahtunut. Kosketuksen avulla he voivat vakuuttua, että toinen tosiaan on siinä konkreettisena todistuksena siitä, että kaikki kaunis on totta. Toisaalta kosketuskontakti auttaa myös uuteen rooliin sopeutumisessa ja uuden identiteetin omaksumisessa. (ibid)

Toinen rakastavaisille tyypillinen ilmiö on kauan kestävä katsekontakti. Vajotaan tuijottamaan toista syvälle silmiin. Tämän yhdeksi tulemisen vaiheen jälkeen rakastavaisilla herää tarve ja pyrkimys tulla mahdollisimman paljon rakastettunsa kaltaiseksi. Samastumisen ja sitoutumisen tarve on erittäin voimakas. Erityisesti tämä kaikki pätee murrosikäisten kohdalla. Rakastavaiset haluavat tällöin olla samanlaisia jopa pukeutumiseen asti. Ulkonäöltään he haluaisivat olla kuin kaksoset. (ibid) Birgitta ja Raimo Juntumaa jo kuvasivat rakkausprosessin regressiivisiä piirteitä (Juntumaa & Juntumaa 1984). Myös Lenneer- Axelson katsoo rakastumisprosessin jonkinlaiseksi positiiviseksi regressioksi. Rakastavaiset käyttävät pikkulasten kieltä ja lepertelyä puhuessaan toisilleen ja nimittävät toisiaan hellittelynimin. Samoin rakastavaisilla on samanlaisia turvallisuussymboleja kuin pikkulapsilla, jotka tuovat turvallisuudentunnetta silloin kun rakastavaiset joutuvat olemaan erossa toisistaan. Tällaisia turvallisuussymboleja ovat esimerkiksi toiselta saatu valokuva, sormus tai maskotti. (Lenneer-Axelson ym. 1980)

 

narsismia

 

Olipa hyvä linkki.

 

narsismia, jee

 

sille kemialliselle reaktiolle ei vaan voinut mitään. tämä on totta!

Kerran viikossa tyttö käy töissä samassa työpaikassa ja vain puoli päivää.
Tätä on jatkunut puolisentoista vuotta eikä siinä pitänyt olla sen ihmeellisempää,

kunnes:

tyttö tulikin vähän aikaisemmin koska hänellä oli lisää töitä toisaalta.
Hänen kanssaan alettiin ratkoa ongelmia ja katsottiin välillä juutupea,
alkoi olla hauskempaa kerta kerralta muutei siinäkään ollut vielä mitään.

Katsoin sattumalta yksin kotona elokuvan Falling In Love -joten minulla oli
elokuvan tapaus mielessä kun tyttö seuraaavalla kerralla kysyi: "Arvaa, paljonko minä
painan?"
Osasin heti kysyä: "Tyhmä kysymys, mutta saako Sinua nostaa?"
tyttö kääntyi ja ohjasi käteni Hänen kainaloidensa alle, nostin, etumukseni tuntui kasvavan Hänen ihanuutensa ansiosta - tuntui kuin pyörtyisin...

Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan, seuraavalla kerralla sain halata jne.
Kuljin koko pääsiäisen metsässä ajatellen Häntä
mietin
mitä tapahtuu...
olen ollut jo melkein 30 v ilman tätä tunnetta (ja aviossa)
Kemiaa: TTH:n sivuilla se on!

 

Milloinko tietää rakastuneensa????
Kun maailma ei tunnu miltään ilman toista ihmistä. Aamut, illat, ylipäätään koko oleminen. Se ketä todella rakastat, sen kanssa haluaa viettää kaiken mahdollisen ajan. Arjen, lomat, juhlat, surut ja kaiken mahdollisen. Kun rakastat sellaista, ketä et voi saada, nämä asiat selkiintyvät liiankin helposti. Keneen mielenkiintosi kulminoituu, ketä ajattelet ja kenen vuoksi teet asioita? Ei sen monimutkaisempia analysointeja vaadita.
Todella kurjia fiilisksiä tuo rakastuminen ilman mahdollisuuksia. Maailman suurimman energianlähteen kuristamista tuhannesosaan, jossa se konvertoituu kurjuudeksi ja kiduttavaksi ahdistukseks. Mikä pahinta, mitä enemmän rakastat, sitä pahemmin konversio kurjuuttasi edistää.
Jos joku todella miettii ihastuksen ja rakastumisen eroavaisuutta, ei ole koskaan kunnolla rakastunut. Se vie jalat alta, yöunet ja pahimmillaan fyysisen hyvinvoinnin kokonaisudessaan. Vastaavasti onnentunteet asioiden kääntyessä parhain päin ovat verrannollisia negatiivisiin vastavaikuttajiinsa. Ei tarvitse miettiä kunnolla rakastuneena haluaako valittuansa ja mitä kaikkea haluaa. Sitä haluaa kaiken, ei yhtään vähempää. Sitä on rakkaus.

 

Kuulin radiosta uutisen nykyrunoudesta. Nykyään runoissa ei enää rakasteta henkilöä vaan kaikkea muuta maailmassa mitä liittyy mm. luontoon. Jutun lopussa sanottiin, että nykyrunoudessa on Tommy Tabermannin menevä aukko. Minusta se oli hyvin ja osuvasti sanottu.

Tänään on hääpäiväni. Olen lähipäivinä miettinyt miten viisasti valitsimme hääpäivämme.
Eilen oli talvipäivän seisaus ja tänään päivä on jo hieman pidempi.

Olen osallistunut tähän viestiketjuun elokuussa 2008. En minä lörppönä ole muuksi muuttunut.
Luen jatkuvasti enkä pysy erossa tietokoneen näppäimistöltä.

Täyttymätön rakkaus on varmasti raskas osa. Onneksi en ole saanut kokea sitä osaa.
Mutta ei liian rakkauden kohteenakaan ole helppoa elää.

Tärkeintä on oppia rakastamaan itseään. Pitää itsestään hyvää huolta. Levätä ja vain olla ja elää.
Olla kiitollinen tästä hetkestä.

 

Mun mielestä rakastaminen on jollain tavalla ehdotonta. Tykkääminen taas on enemmänkin hetkestä ja mielialasta riippuvaa, menevää ja tulevaa. Toista voi rakastaa vaikkei siitä tykkää. Ja toisesta voi tykätä vaikkei rakasta. Silloin tuo suhde yleensä kaatuu siihen, kun se tykkääminen loppuu. Ja vaikkei enää tykkää niin silti voi vielä rakastaa. Ja jos samaan aikaan rakastaa ja tykkää, niin silloin suhde toimii ja kemiat on paikallaan.

 

Täyttymätön rakkaus on varmasti raskas osa. Onneksi en ole saanut kokea sitä osaa.
.

Kyllä, se on pieni helvetti. Rakastua johonkin, jota ei saa koskettaa, pitää lähellään, hengittää.

 

Hienoa että löysin tämän ketjun, olen itse pohtinut viime aikoina ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen eroa. Mietin asiaa nyt parisuhteen kannalta.

Parisuhde alkaa usein ihastumisella, jonka kohde voi olla ennestään tuntematon tai sitten vanha tuttu, jonka näkee yhtäkkiä uusin silmin. Ihastumiseen voi mielestäni liittyä flirttailua, mutta se voi olla myös salaista ihailua ja toisen positiivista huomioimista.

Ihastuminen voi johtaa rakastumiseen, kun toinen tunnetaan jo hieman paremmin. Useimmiten rakastumisvaihe menee jossain vaiheessa ohi, mutta jotkut pariskunnat onnistuvat olemaan rakastuneita vielä vuosien yhteiselon jälkeenkin. Rakastunut ihminen haluaa olla mahdollisimman paljon rakkaansa lähellä ja tehdä kaikkensa tämän eteen.

Rakastumisen jälkeen, kun huuma alkaa laantua, seuraa rakastaminen. Mielestäni rakastaminen on halua jakaa elämänsä toisen kanssa ja kykyä sietää myös arkea. Rakastamisvaiheessa voidaan ottaa välillä myös fyysistä etäisyyttä, ja silti rakkaus on ja pysyy. Rakastaminen on näistä kolmesta ehkä vaikein laji!

Itse ajattelisin niin, että ihastuminen ja rakastaminen voivat esiintyä myös yksinään, mutta rakastuminen vaatii aina edeltäjäkseen tai seuraajakseen jomman kumman muun tunteen.

 

Olin tykästynyt tiettyyn ihmiseen kolme vuotta. En koskaan osannut sanoa rakastinko häntä vai en. Välitin kyllä hänestä ja nautin seurasta mutta tunsin että jotain oleellista puuttui. Henkilö ei ehkä ollut tarpeeksi sitoutunut suhteeseen. Sitten samaan aikaan kun suhde oli vielä menossa ihastuin toiseen ihmiseen, joka oli opiskelijakaverini. Ihastuminen tuntui väärältä ja yritin sulkea sitä pois. Tämä tietty henkilä oli aina auttamassa minua, jos olin juonut liikaa tai muuten vain huonossa kunnossa. Ja aina pelkästään tämän henkiön läsnäolo sai oloni paremmaksi. Pari vuotta jatkui parisuhteeni ja tämä ihastus, jonka yritin sulkea elämästäni parisuhteeni takia. Lopulta päätin vetää etäisyyttä ihastukseeni, koska pelkäsin sen vaikuttavan nykyiseen suhteeseeni. Mutta lopulta en kuitenkaan pystynyt muista syistä pitämään nykyistä suhdetta kasassa. Lopetin suhteen vaikka se oli rankkaa, koska ihminen ei ollut huono ja oli kuitenkin tietyllä tasolla tärkeä.
Liian nopeaa eron jälkeen aloin nähdä tätä vanhaa ihastusta. Vaikka melkein vuosi oli mennyt tauon jälkeen tunteet olivat yhtä vahvat tähän henkilöön. Jokaisen tapaamisen jälkeen tunteet vahvistuivat kunnes olin täysin rakastunut. Olin onnellinen kun sain kokea rakastumisen ja silloin tiesin etten aiemmassa suhteessa ollut rakastunut. Välitin henkilöstä, josta olin eronut ja välitän vieläkin mutta en koskaan rakastanut häntä.
Nyt olen vuoden ollut ihastukseni kanssa ja rakatan ja kunnioitan häntä päivä päivältä aina vain enemmän.
Nykyään olen omasta puolestani sitä mieltä että rakastuminen tarkoittaa sitä että välittää ja kunnioittaa toista ihmistä siinä määrin että haluaa tehdä kaikkensa että toinen tuntee samoin myös toista kohtaan ja kumpikin haluaa pitää tätä molemminpuolista suhdetta yllä, koska tuntevat toistensa ansaitsevan sen.

 

mietittekö perhettänne ja ystäviänne kokoajan? minä en vaikka heitä rakastankin. en sano (ainakaan usein) että rakastaisin ystäviäni ja perhettäni eikä he sano sitä minulle mutta tiedämme sen silti

 

Kuulin radiosta uutisen nykyrunoudesta. Nykyään runoissa ei enää rakasteta henkilöä vaan kaikkea muuta maailmassa mitä liittyy mm. luontoon. Jutun lopussa sanottiin, että nykyrunoudessa on Tommy Tabermannin menevä aukko. Minusta se oli hyvin ja osuvasti sanottu.

Tänään on hääpäiväni. Olen lähipäivinä miettinyt miten viisasti valitsimme hääpäivämme.
Eilen oli talvipäivän seisaus ja tänään päivä on jo hieman pidempi.

Olen osallistunut tähän viestiketjuun elokuussa 2008. En minä lörppönä ole muuksi muuttunut.
Luen jatkuvasti enkä pysy erossa tietokoneen näppäimistöltä.

Täyttymätön rakkaus on varmasti raskas osa. Onneksi en ole saanut kokea sitä osaa.
Mutta ei liian rakkauden kohteenakaan ole helppoa elää.

Tärkeintä on oppia rakastamaan itseään. Pitää itsestään hyvää huolta. Levätä ja vain olla ja elää.
Olla kiitollinen tästä hetkestä.

Kävin eilen kampaajalla ja juttelimme niitä näitä. Sitten puhe kääntyi exääni. Kampaaja kertoi lähiomaisestaan erittäin karun tarinan.

Nostan hattua ko. ammattikunnalle. Tuli tunne kuin olisin saanut elämäni parasta terapiaa.
Olin erittäin hyvällä tuulella ja olen edelleen hyvin nukutun yön jälkeen.

Ei rakkaus minnekään häviä. Sen totesin puheistani. Rakkaus on ikuista.
Kampaaja ihmetteli miten olen niin sinut itseni kanssa. Monet asiakkaat kuulema vain valittavat osaansa. Eivät ole mihinkään tyytyväisiä.

En jää miettimään asiaa. Jos ei tajua elää tässä ja nyt ja kiittää elämästä niin voi harmi.

Ulkona on kuulema sumua kuulin radiosta. Sitten laitoin radion kiinni ja nautin hiljaisuudesta.

 

Kävin eilen kampaajalla ja juttelimme niitä näitä. Sitten puhe kääntyi exääni. Kampaaja kertoi lähiomaisestaan erittäin karun tarinan.

Nostan hattua ko. ammattikunnalle. Tuli tunne kuin olisin saanut elämäni parasta terapiaa.
Olin erittäin hyvällä tuulella ja olen edelleen hyvin nukutun yön jälkeen.

Ei rakkaus minnekään häviä. Sen totesin puheistani. Rakkaus on ikuista.
Kampaaja ihmetteli miten olen niin sinut itseni kanssa. Monet asiakkaat kuulema vain valittavat osaansa. Eivät ole mihinkään tyytyväisiä.

En jää miettimään asiaa. Jos ei tajua elää tässä ja nyt ja kiittää elämästä niin voi harmi.

Ulkona on kuulema sumua kuulin radiosta. Sitten laitoin radion kiinni ja nautin hiljaisuudesta.

Hermuostuneena pukeuduin tummaan pukuun ja valmistauduin viemään kauniin morsiameni kampaajalle. Oli ensimäinen hääpäivämme, pienimuotoinen tilaisuus, vain muutama tuttu ja sukulainen.
Esikoisemme potkiskeli nykyisen vaimoni vatsassa syntyäkseen lokakuun alkupuolella.
Eksää minulla ei ole, mutta silti olen suht tyytyväinen elämääni. Kolme aikuista lasta, jotka jo maailmaalla omine perheineen. Vaimoni menee suoraan töistä kuntosalille, noudan hänet sieltä, juomme leivoskahvit ja kenties juomme päälle lasin pari kuohuvaa...

 

Aamu on jo vierähtänyt iltaan. Aurinko paistaa ja on hyvä mieli. Vihdoinkin loma alkoi.

Minunkin pitäisi käydä kuntosalilla. Sain aamulla tekstiviestin ja vastasin siihen kiireellä.
Nyt laitoin kännykän lataukseen ja tarkistin virkatodistuksesta laitoinko sisarelleni oikean tiedon.
Sisarentyttäreni tekee jotain ja tarvitsee siihen edesmenneiden isovanhempieni nimet.

Kirjekuoresta huomasin, että olin harrastanut sukututkimusta vuosina 1991-98.
Sitten se jäi avioeron takia. Nyt kummityttöni on suurinpiirtein samanikäinen kuin minä tuohon aikaan.

Niin se aika menee siivillä. En pidä ex-sanasta. En käytä sitä sanaa puheissani.

 

[QUOTE="tänä aamuna";11444935]Aamu on jo vierähtänyt iltaan. Aurinko paistaa ja on hyvä mieli. Vihdoinkin loma alkoi.

Minunkin pitäisi käydä kuntosalilla. Sain aamulla tekstiviestin ja vastasin siihen kiireellä.
Nyt laitoin kännykän lataukseen ja tarkistin virkatodistuksesta laitoinko sisarelleni oikean tiedon.
Sisarentyttäreni tekee jotain ja tarvitsee siihen edesmenneiden isovanhempieni nimet.

Kirjekuoresta huomasin, että olin harrastanut sukututkimusta vuosina 1991-98.
Sitten se jäi avioeron takia. Nyt kummityttöni on suurinpiirtein samanikäinen kuin minä tuohon aikaan.

Niin se aika menee siivillä. En pidä ex-sanasta. En käytä sitä sanaa puheissani.[/QUOTE]

Laitoit kännykän lataukseen? Sinun elämässäsi tapahtuu hienoja asioita, joita saamme aina kanssasi jakaa.

 

Kirjoittelen tavallisista arjen asioista. Ehkä on typerää jaaritella kännykän lataukseen laittamisesta.
Olisi kai ollut parempi jättää asia mainitsematta.

Rakkaus on ihme pakkaus. Sitä tuskin myydän Hulluilla päivillä. Lupaan olla enää kommentoimatta tässä ketjussa.

 

[QUOTE="hienoja asioita";11445953]Kirjoittelen tavallisista arjen asioista. Ehkä on typerää jaaritella kännykän lataukseen laittamisesta.
Olisi kai ollut parempi jättää asia mainitsematta.

Rakkaus on ihme pakkaus. Sitä tuskin myydän Hulluilla päivillä. Lupaan olla enää kommentoimatta tässä ketjussa.[/QUOTE]
elämä. Vinkiksi:elämä ei ole = netti.