Hae Anna.fi-sivustolta

Miten esitellä lapselle harrastuksia?

Viestiketju osiossa 'Harrastukset' , käynnistäjänä Riian ja Roosan äiti, 10.01.2007.

  1. Kaipaisin neuvoa fiksummilta: Miten teidän lapsenne ovat päätyneet jonkin tietyn harrastuksen pariin? Ovatko itse halunneet mennä vai ovatko vanhemmat valinneet harrastuksen?

    Minulla on kaksi tyttöä, 5 ja 7 v. Tähän mennessä tytöt eivät olet "harrastaneet" mitään muuta kuin kotona leikkimistä ja hyvä niin. Nyt kuitenkin selvästi ovat minusta jo sen ikäisiä (etenkin ekaluokkalainen ja pienempi tietenkin hänen vanavedessään), että voisivat ryhtyä harrastamaan jotakin. Mutta mitä?

    Toisaalta tuntuu, että jos minä päätän, että tytöt menevät esimerkiksi taitoluistelukouluun ja kuvataidekouluun (minun mielestäni hyviä ja kiinnostavia harrastuksia), niin mitäs jos lapsi ei ole yhtään samaa mieltä. Sehän on silloin minun harrastukseni, eikä suinkaan sitä, mitä lapsi ehkä mieluiten vapaa-ajalla tekisi. Ja toisaalta taas, tuon ikäisiltä ei voi tietenkään vaatia, että he itse selaisivat lehtiä ja nettiä, ottaisivat selvää eri lajeista, miettisivät harjoituspaikkoja ja -aikoja, hintoja jne. Eli äitihän sen päätöksen loppukädessä kuitenkin tekee. Tarjontaa on valtavasti.

    Miten siis valita se oikea harrastus, joka lastakin innostaa?
     
  2. [email protected] Vierailija

    Oletko huomannut lapsessa/lapsissa mitään erityisiä lahjakkuuksia tai kiinnostuksen kohteita? Esimerkiksi pitävätko laulamisesta/piirtämisestä/liikunnasta enemmän kuin muista asioista? Tai ovatko mielestäsi hyviä niissä? Tietenkään ei tarvitse olla erityisen liikunnallisesti lahjakas balettiin, mutta kompelo lapsi tuskin jaksaa jatkaa sitä kauan, ellei ole todella kiinnostunut. Sitten vain miettimään mitä vaihtoehtoja paikkakunnalla harrastaa sen tapaisia asioita, ja sitten sinä valitset helpoimman/edullisimman/kätevimmän tavan harrastaa tätä aihealuetta. Jos lapsesi pitää kovasti urheilusta, voithan kysyä varsinkin vanhemmalta haluaisiko tämä oppia paremmin luistelemaan tai uimaan (siis valiten pari, kolme vaihtoehtoa, jotka ovat mahdollisia ja lapselle tuttuja). Kyllä moni 7v jo osaa sanoa mielipiteensä esimerkiksi pitääko enemmän uinnista vai luistelusta, varsinkin jos on kokeillut molempia.
     
  3. Maisa** Vierailija

    Meidän neiti puhui jo 4-vuotiaana, että tahtoisi alkaa harrastamaan taitoluistelua. Silloisella asuinpaikkakunnallamme ei siihen ollut mahdollisuutta ja lähimpään kaupunkiin, jossa harrastus olisi ollut mahdollinen oli matkaa lähes 100km. Muutimme ja tyttö aloitti taitoluistelun 7-vuotiaana on nyt 10-vee ja harrastus on erittäin rakas, vaikka harrastaakin ihan omaksi ilokseen, ei kilpailupohjalta.

    Voisithan viedä tyttöjä ihan kokeeksi johonkin harrastukseen (esim. meidän seurassa saa käydä pari kertaa veloituksetta kokeilemassa luistelua ja päättää sitten jatkaako) ja katsoa innostuvatko, väkisin ei tietenkään kannata yrittää jos ovat vastahakoisia:) Meidän kuopus 6-vee ei taasen harrasta mitään, ollaan kokeiltu luistelukoulua pariin otteeseen, mutta ei hänen kohdallaan toimi: lapsi osaa kyllä itse ilmoittaa jos ei kiinnosta ja meidän pojasta sen kyllä näki sanomattakin:) Nyt kuopus haaveilee futiksen pelaamisesta, joten eiköhän me kokeilla kesällä sitten jalkapallokoulua. Kyllä se mieluinen harrastus varmasti löytyy pienellä ohjailulla tai sitten lapset keksivät ihan itse ajallaan mikä olisi kivaa.
     
  4. sheilaE Vierailija

    Hei,mulla muksut poika 7 tyttö 8 vuotias. Poika pelannut jääkiekkoa ns kiekkokoulussa jo 3 vuotiaasta. Oppi luistelemaan samaan aikaan suurinpiirtein kun kunnolla kävelemään ja kovin kiinnostunut ollut aina kiekkotouhusta niin eikun sinne. Eikä sitä sen enemmin tarvinnut esitellä. Sillä periaattella ollaan käyty että jos tykkää hyvä on jos ei halua lähteä ei lähdetä ja menty on. On kokeillut jalkapalloa ja sählyäkin välillä. muutei vaan tykännyt niin saivat jäädä. Olisi pitänyt karateen ja judoonkin päästä kokeilemaan mutta sanoin että antaas nyt olla jo - yksi saa riittää.

    Nyt hommattiin lumilauta ja alkeiskurri käyty - inota riittää. Lajin esittely toimi niin etät kyselin kiinnostuta jota löytyi roppakaupalla ja eikun rinteeseen.

    Tyttäreni harrastaa balettia nyt 3 vuosi alkamassa tai pikemminkin lasten tassia sekä kilepatanssia 1x vko molemmat. Tanssista on puhuttu ja perus tyttömäinen kun on innostui ja jatkaa näitä mielellään. Kerran esitykseen mentäessä sanoi silmät loistaen että tämä on tässä parasta. Tytöllekkin ostettiin sukset ja eikun mäkeen vaan. Yhdessä juttelimme että olisi kiva kun olisi näiden lasten omien harrastusten lisäksi jotakin yhteistä tekemistä ja rinteestähän sitä löytyy.

    tse olen sitä mieltä että näistä harrastuksista puhutaan yhdessä ja kaikkea voi kokeilla mahdollisuuksien mukaan ja ollaan yhdessä päätetty että aina kausi kerrallaan katostaan mitä harrastetaan ja näin on hvyin pärjätty.

    Useilla seuroilla on erilaisia esityksiä joita kannattaa käydä lasten kanssa katsomassa kipinä voi syntyä ihan siitäkin että tuonne haluan minäkin.

    Näin meillä :)
     
  5. Hannamanna Vierailija

    Meillä on kuusivuotiaat kaksoset, jotka vietiin äidin musiikkirakkaudesta kolmevuotiaana soittotunneille (viulu ja piano). Tykkäävät kovasti soittaa, erityisesti poika. Tyttö aloitti neljävuotiaana baletin kun näki telkkarissa Pähkinänsärkijän ja halusi opetella tanssimaan. Ratsastus taas meille on ihan elämäntapana ja sen vuoksi tyttö myöskin ratsastaa.

    Mies yritti viedä poikaa jalkapalloon ja jääkiekkoon, mutta hän kieltäytyi yhteistyöstä täysin. Puolisen vuotta hän kummassakin jaksoi käydä, mutta jalkapallo loppui siihen, että hän yksinkertaisesti ei suostunut poistumaan autosta. Jääkiekko jäi siihen, että hän piilotti puolet varusteista (ei ole näkynyt :p). Pianoa hän soittaa päivästä toiseen oikeastaan jatkuvasti ja jos ei itse soita niin kuuntelee. Tyttöä saa viulun ääreen toisinaan vähän patistellakin.

    Yksi hyvä keino tutustuttaa on urheiluseurojen järjestämät urheilukoulut kesäisin. Tosin meidän poika karkasi sieltä, mutta tyttö viihtyi. Pojan suhteen on nyt ymmärretty, että hän ei todellakaan halua tehdä mitään muuta kuin soittaa pianoa ja repiä nukeilta ruumiinosia. Tyttö taas luultavasti keksii itselleen lisää ja lisää harrastuksia ja vanhat jäävät. Saa nähdä mitä tulee ja mitkät jäävät taakse.
     
  6. on muuttunut Vierailija

    Onneksi silloin ei tarvinnut harrastaa, kun olin itse lapsi. Meidän pihapiiristämme kukaan ei harrastanut muuta kuin korkeintaan tyttökerhossa tai partiossa käymistä. Ei ollut stressiä harrastamisen valinnan suhteen tai sen, että jaksaako se lapsi vai kiinnostuuko se. Ei tarvinnut aikuisten brassailla toisilleen lastensa harrastuksilla.

    Aloitin varsinaisen harrastamisen vasta lukiossa, ihan omasta tahdosta.
     
  7. minä tekisin... Vierailija

    Mielestäni vanhempien velvollisuus on tarjota vaihtoehtoja ja lapsi sitten valitsee, mikä häntä kiinostaa ja mistä hän pitää. Voit viedä lapsen esim. sinne taitoluisteluharjoituksiin. Usein pari ensimmäistä kertaa saa tutustua ilmaiseksi. Jos lapsi haluaa jatkaa, hän jatkaa, jos ei, niin ei. Yleensä tuon ikäinen innostuu mistä vaan kivasta touhuamisesta, jos siellä on kavereita. Ja eihän sitä harrastusta tarvitse valita loppuelämäksi. tänä vuonna voi käydä luistelemassa, ensi vuonna pelaamassa koripalloa ja sitten mennä vaikka pitsin nypläykseen. Kyllä lapsi ilmoittaa, mitä harrastuksia hän haluaa jatkaa.
     
  8. Harrastefriikeille Vierailija

    Vanhemman velvollisuus ei ole roudata harrastuksiin, virikkeitä saa ihan pihaleikeissä, kaverien kanssa leikkien kotonakin, tarhassa jne. Liika harrastaminen stressaa lapsiakin. Ainakin pari iltaa pitäisi pyhittää ihan oleiluun kotona, tehdään ruokaa, jutellaan, leikitään ehkä jotain, vanhemmat voi touhuta kotitöitä ja lapsi on mukana, siinä helppo jutella, kuunnellaan musiikkia, käydään kaupassa, kylässä ym. Ihan tavallista elämää! Harrastaa ehtii kouluiässäkin, kun tietää jo vähän mitä haluaa.
     
  9. 1+1=3 Vierailija

    Erittäin järkevää edellämainittu.Kyllä lapset alkavat harrastaa jotainsitten kun he haluavat alkaa.Kotoa saatu malli on yksi tekijä ja jos vanhemmilla on harrastuksia kodin ulkopuolella,kyllä lapsetkin jossain vaiheessa alkavat haluta.Kyllä nykylapset tietävät kuinka paljon on erilaisia harrastusmahdollisuuksia kättentaidoista urheiluun ja kaikkea siltä väliltä.Tuputtamaan ei passaa käydä,lapsen pitää itse haluta tehdä sitä,olkoon se sitten vaikka vattastapuhumista.
     
  10. harrastelijja Vierailija

    Kannattaa nyt keväällä tutustuttaa lapsia eri lajeihin ja sitä ennen itse tutkia, että mitä vaihtoehtoja on tarjolla. Esimerkiksi jos itsellä on pitkät työpäivät eikä intoa kuskata iltaisin harrastuksiin, niin silloin paras vaihtoehto voisi olla vaikkapa koululla iltaisin/koulun jälkeen oleva jumppa, jotka yleensä ovat edullisia ja niihin voi lapset mennä itsekin.

    Esimerkiksi meidän kotikunnassa jäähallilla on pari kertaa viikossa vapaa yleisöluisteluaika, joten kannattaa käydä lasten kanssa kokeilemassa, että tykkäävätkö he luistelusta. Jos jo 2-3 kerran jälkeen kyllästyvät, niin ehkei ole heidän lajinsa.

    Noin nuorille hyviä lajeja ovat jumppa ja yleisurheilu, jossa treeniä saa monipuolisesti. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että esimerkiksi rytmitajua ei ole yhtään tai että juokseminen on ihan pakkopullaa, niin siitä saa vinkkiä siitä, mihin suuntaan harrastusta kannattaa kehittää. Yleensä seurassa saa käydä kokeilemassa 1-2 kertaa, joista ei tarvitse maksaa.

    Omilla lapsillani on perinteiset harrastukset: jalkapallo ja jumppa. Omalla ajalla pyrin kyllä opettamaan lapsia muihinkin lajeihin ja olemme kokeilleet esim. sulkapalloa ja laskettelua. Uimakoulussa kumpikin on myös käynyt pari kertaa, jotta uimataidosta tuli vankka.

    Vanhempani aikoinaan panostivat, että joku liikuntaharrastus pitää olla ja se on ollut hyvä päätös. Jos lapsi vain tuijottaa telkkaria tai pelaa koneella, eikä ole innokas edes ulkoilemaan, niin liikuntaharrastus on hyvä keino saada säännöllistä liikuntaa. Nykyäänhän valitettavasti lapsia jopa viedään kouluun, jolloin lapsi ei saa liikuntaa edes koulumatkoja kävelemällä, sillä lapsenhan tulisi liikkua päivässä vähintään 2 tuntia. Ainakin täällä Etelä-Suomessa talvetkin ovat niin surkeita, että lapsia kiinnostavat lumilinnojen teko, pulkkailu ja luistelu eivät onnistu enkä yhtään ihmettele, jos lapsia ei innosta ulkoilla pimeässä ja märässä pihassa.
     
  11. Frans K Vierailija

    Maailman suosituin harrastus on jalkapallo. Aasialaiset, Eurooppalaiset, Amerikkalaiset ja Afrikkalaiset lapset tunnetusti nauttivat tästä kiehtovasta lajista joten mikseivät suomalaiset muksutkin. Harrastus on halpa aloittaa, nappulakengät ja sukat kaupasta sekä liittymismaksu joukkueeseen. Lapsen ikäkään ei ole ongelma sillä seuroilta löytyy nappulaliigoja pienimmille pelaajille ja juniorijoukkueita hieman vanhemmille. Eteneminen lajissa on siis johdonmukaista ja jos taitoa löytyy niin matka maailman huipullekin on auki. Nykyään talvekkin jalkapallon harrastaminen on Suomessa mahdollista kiitos jalkapallohallien. Esikuviahan lapsille löytyy eri puolilta maailmaa ja se antaa vielä lisäpontta harrastukseen. Ehdottomasti suosittelen tätä hienoa, halpaa, suosittua lajia kaikille lapsille, niin tytöille kuin pojillekin.
     
  12. sohvis Vierailija

    Ole esimerkkinä lapsellesi.Anna lapsen nähdä mitä teet.Saat kiitollisen kaverin harrastuksiisi.Omat lapseni katselivat isukin touhuja ja ottivat niistä oppia.Heistä kasvoi omatoimisia tyyppejä.Ei mene ihan äkkiä nenänkaiveluksi.
     
  13. bionicwoman Vierailija

    itse omassa lapsuuteni sain elää vapaasti( kiitos siitä vanhemmilleni), eikä minua koskaan patistettu mihinkään harrastuksiin. ja ihan täyspäinen aikuinen minusta on varttunut. vasta sitten ylä- aste ikäisenä lähdin harrastamaan tanssimista, olen käunyt jumpalla jne.tuntuu pahalta, kun kuulee sellaisia juttuja, että lapsia patistetaa- suoranaisesti pakotetaan harrastamaan esim, viulunsoittoa, kun äiskä tai iskä tykkää siitä. siis mielestäni lasten pitäisi antaa kasvaa rauhassa, kunsitä virikettä ja hommaa riittää tarpeeksi siellä kotosallakin ja kavereiden parissa. näin on ainakin meillä.En nyt sitä pahana pietä jos lapselle haluaa harrastuksia esitellä, mutta kohtuus kaikessa. me tyttöjen kanssa tykätään pyöräillä, talvsin hiihdellään ja luistellaan, kotosalla sitten pelataan pelejä, askarrellaan ja leivotaan kun jaksetaan. on mukavaa kun elämä ei näin alle kouluikäisten kanssa pyöri aikataulujen ympärillä. HYVÄ KOMMENTTI harrastefriikiltä, olen täysin samaa mieltä.
     
  14. "huonoa" seuraa Vierailija

    Mitä, jos ns. hoitohenkilökunta antaa "vinkkejä" ja ikään kuin odottaa, että lapsen on pakko harrastaa jotain muuta kuin vanhemien kanssa olemista. Lapsi ei kuulemma opi yhdessäolemisen jaloa taitoa päiväkodissa ja koulussa, vaan tarvitsee kaveriporukassa touhuamista sen lisäksi, jotta kasvaisi "oikeanlaiseksi". Tätä olen kuullut nyt viimeaikoina, kun leikin lapseni kanssa kahden sulkapalloillen, jalkapalloillen, hiihtäen, pyöräillen, puutarhatöissä jne. Aikuisseura iltaisin ja viikonloppuisin päiväkoti-ikäiselle ei kuulemma ole hyväksi, koska siten lapsi viihtyy vain aikuisen seurassa, eikä opi toimimaan toisten lasten kanssa. Omasta mielestäni yhdeksän tuntia päiväkodissa arkisin pitäisi riittää lasten kanssa vuorovaikutussuhteisiin mainiosti ja illat saisimme olla yhdessä ilman syyllistämistä, että vain omaikäiset kaverit ovat niitä oikeita iltojen iloja. Tietysti kavereitakin nähdään synttäreillä, sukulaisissa jne., mutta miksi niitä pitäisi nähdä tai kutsua kylään viikottain tai monena iltana, sitä en ymmärrä.
     
  15. kunhan jotain Vierailija

    Minusta tärkeintä on, että lapsi tekee/harrastaa jotain. Sen ei tarvitse olla joka viikkoista tai tarkkaan rajattua, vaan riittää, että lapselle tulee siitä hyvä mieli. Se on ns. arjen extraa. Itse olen aina pitänyt musiikin kuuntelusta, tanssimisesta, uimisesta, pyöräilystä, kävelystä metsissä (sienestys, marjastus), piirtämisestä, käsitöistä, kokkauksesta, askartelusta, hölkkäämisestä, jumpasta, kuntosalista jne. eli olen tehnyt monia asioita mitä voi tehdä vaikka viitenä päivänä peräkkäin ja sitten tehnyt jotain muuta. Edellämainitut asiat voi hyvin tehdä silloin tällöin ja saada juuri se fiilis mitä kokee tyydytetyksi. Tiettynä aikana tietyssä paikassa -harrastukset eivät sovi kaikille ja siksi neuvonkin sinua "tyytymään" näihin perustekemisiin, kunnes lapsesi innostuvat selkeästi jostain ja pyytävät tutustumiskäyntejä harrastusmahdollisuuksiin.
     
  16. ronja=vieras Vierailija

    en oikeen tiedä minkä laisen harrastuksen antaisin lapselleni.;/ Kun hän haluaa kaiken maailman kalliita harrastuksia..
     
  17. ronja=vieras Vierailija

     
  18. Antakaa lasten olla Vierailija

    Kyllä itse kertovat jos haluavat johonkin ohjattuun harrastukseen. Eivät kaikki lapset tarvitse sellaista, jotkut viihtyvät vapaa-ajallaan ihan vapaamuotoisissa leikeissä ja jopa välillä yksin. Jos lapsi itse toivoo harrastusta, sitä voi sitten tarjota, jos tuntuu järkevältä, ainakin antaa kokeilla jos sellainen mahdollisuus on.
     
  19. Lasten harrastamisen vuoksi ei kannata liikaa stressiä vanhemman kasvattaa....

    Kahta nuorimmaistani kuljetin vauvamuskarissa tms. mutta ei se hullua hurskaammaksi minua tehnyt. Päin vastoin olin hermoraunio. Hieman viisastuneena olenkin todennut, että lapsesta näkee, kun hän alkaa tarvita harrastusta. Ja tämä on yleensä kouluiän jo koittaneena.

    Sinä vanhempana tiedät kyllä lapsesi taipumukset. Minun nuorimmaiseni lauloi ennen kuin puhui ja tätä nykyä musiikki (musiikkikerho, jossa lauletaan ja soittotunnit) ovat hänen rakkaimpia harrastuksiaan. Nuoremmat kaverit ovat sitten liikunnallisempia, vaikkaikin kaikkein nuorimmasta (5 -v.) ei ota vielä selvyyttä eli ei harrasta vielä mitään.

    Loppukaneettina siis sanoisin, että lapsi kyllä ilmaisee, kun harrastuksen tarvitsee. Se mihin vanhemmat sitte ohjaavat... Toivottavasti jokainen vanhempi osaa "lukea" lastaan niin, että tietää mitä harrastuksia lapselleen tarjoavat.
     
  20. liberty7480 Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.10.2009
    Viestejä:
    3
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hmm... sanoisin, että voisitte tehdä harrastusta yhdessä. Eiköhän se innostuta lastasi harrastamaan. Mutta älä missään nimessä LAHJO!!!
     
  21. Meillä lapset ovat aloittaneet "harrastamisen" noin 3 vuotiaana. Ensin "harrastaminen" oli muskaria ja liikuntaa äidin/isin kanssa. Itse koin sen yhdessä oloa ohjatusti. Tällöin lapsi sai vanhemmalta yksilöllistä huomioita.

    Meillä on valittu harrastuksia sen mukaan, mikä ei ole liian tavoitteellista pienestä pitäen. Liikunnassa perus jumppaa (liikuntaleikkikoulu) ja yleisurheilua, jonka pohjalta voi sitten myöhemmin valita sen oman mieluisen lajin. Musiikki muskarin muodossa (ei tiettyä soitinta) on aina myös perusjuttuja. Soitinta voi sitten miettiä myöhemmin, jos kiinnostusta riittää.

    Isommalle on jo kertynyt useita harrastuksia. Lapsi itse on kyllä aina päättänyt, että lähteekö mukaan vai ei. Olemme selittäneet, että sitten ainakin sykys/kevät käydään (ei varmaan pienenä sitä edes tajunnut, mutta oppii ajan myötä). Ja aina jouluna/keväällä kysytään haluaako jatkaa.

    Itse olen löytänyt oman harrastukseni vasta kuudennella luokalla ja monet kerrat harmitellut, etteivät vanhempani ole olleet aktiivisempia ehdottelemaan harrastuksia. Tosin nyt vanhempana ymmärrän miksi, ja näen siinä omat hyvät puolensakin, mutta haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden. Tosin meillä EI tarvitse olla harrastuksia, mutta kun vanhemmillakin on, niin lapsetkin haluavat niitä omia juttujaan.
     
  22. Shola Vierailija

    Meillä riitti n. kahdeksanvuotiaaksi asti pihaleikit harrastukseksi, mutta sitten alkoi kiinnostaa (koulukavereiden myötä) muukin. Eli nyt käydään kuvataidekoulua, tanssitaan ja pelataan jalkapalloa. Kaikki edellämainitut on aloitettu lasten omasta aloitteesta, mitään en ole itse "tuputtanut". Tytöillä tahtoo olla muuten niin että yksin ei jakseta innostua vaan kaverin kanssa :)
    Tanssi on lapsille tarkoitettu mix-dancea, ei mitään kilpatanssia ja järjestejänä on paikallinen naisvoimisteluyhdistys (vuosimaksu muistaakseni 30 e). Kuvataidekoulu on kansalaisopiston järjestämää (vuosimaksu 60 e) ja jaliska ihan normijunnujalkapalloa. Viimeinen on vielä sen verran uusi harrastus, että ollaan selvitty nappiksilla, mutta vuosilisenssi on kuulemma 100 euroa.
    Eli neuvoisin kansalaisopistosta/voimisteluseuroista kysymään, ainakin täällä pienemmällä paikkakunnalla toimii ja kivaa on! Ja vielä parempi, jos kaverin tai vaikka luokkakaverin saa mukaan myös, niin innostus säilyy (ja jos tarvii kuljetella, niin kimppakyyditys pelaa).
     
  23. lapsivielä Vierailija

    mua patistettiin pitkään viulunsoittoon ja soitin 5 vuotta kunnes sitten sain luojan kiitos lopettaa. mua harmittaa että en oo saanu aikaisemmin aloittaa tanssia tai jonkun tyyppistä voimistelua. No, nyt oon aloittanut kilpacheerleadingin ja rakastan sitä <3 paras harrastus ikinä :)
     
  24. Moips! Vierailija

    Minä suosittelen tanssia. Tyttäreni on tykännyt todella paljon kun pääsee purkamaan energiaa vielä lisää tanssimalla, sekä sieltä kuulemma on tullut paljon uusia kavereita! :)

    Todella laadukasta ja suht koht edullista opetusta löytää esim. Step Up Schoolista!
     
  25. Adalmiina Vierailija

    Ei sitä mielestäni voi mitään ns. suositella, lapset on niin erilaisia, toiselle toimii tanssi, toiselle jalkapallo, ja toiset ei halua mitään.
    Mutta onhan noita erilaisia liikuntajuttuja, jossa lapsi pääsee kokeilemaan montaa lajia, yksi per kerta, siitähän voi syntyä johonkin kipinä...
    Tanssia, sählyä, luistelua, voimistelua, sulkista, hiihtoa, laskettelua, jalkapalloa, jääkiekkoa, ringetteä, temppukoula, partiota, musiikkia, voi ja vaikka mitä vielä, voi vaikka viedä katsomaan lajin peliä, kilpailua tai mm. tanssin kevätnäytöksiä, ja kysyä lapselta, kiinnostako.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti