Miten eskarissa saa uusia kavereita?

[ilman nikkiä]

Mun poikani on ollut aina todella yksinäinen. Viimeisen vuoden aikana hänestä on myös tullut kova tekemään kiusaa

Äsken pojan kanssa juteltiin, ja hän suri sitä, kun eskarissa ei aina ole kaveria vaan joutuu leikkimään yksin. Ryhmässä on kymmenen lasta, ja poika on tutustunut heistä vain kolmeen.

Yhdessä mietittiin, miten toisiin lapsiin parhaiten tutustuisi. Poika sanoi, että hän käy usein kysymässä joiltakin lapsilta, voisiko tämä leikkiä hänen kanssaan, mutta vastaus on usein ei (pojan juttujen perusteella siellä leikitään "vapaan leikin" aikana lähinnä kaksin, ei isompina ryhminä). Tiedän, että poikani haluaisi leikkiä kaverin kanssa just omia leikkejään, joten ehdotin, että hän huomenna esittäisi kysymyksen suunnilleen seuraavasti: "Leikittäiskö yhdessä? Saat sä tällä kertaa päättää, mitä leikitään." Ajattelin, että toisella olisi pienempi kynnys ruveta leikkimään, kun leikki olisi hänen keksimänsä. Oonko ihan hakoteillä? Ja toki puhuttiin siitäkin, että on tärkeää olla tekemättä muille kiusaa, ja että kiusanteko tuntuu toisista lapsista ihan yhtä kurjalta kuin pojastanikin silloin, kun häntä joku kiusaa... (Tästä kiusantekojutusta tietenkin puhutaan useinkin, mutta kun ei tunnu menevän perille; en tiedä miksi.)

On itselläkin tosi paha mieli näitä asioita ajatellessa. Tunnen olevani huono äiti ja ihan ulalla.

 

[vieras]

Nuo on vaikeita juttuja. Omanikin on aina ollut eskarissa hiukan ulkopuolelle jääjä, vaikka periaatteessa on ihan reipas ja osallistuva tenava. Onneksi meidän eskarissa pojat leikkivät paljolti yhdessä, isommissa porukoissa. Joskus kyllä on tullut itku silmään, kun ei löydy ihan sellaista kaveri kaveria.

Usko pois pojilla vaihtelee olotila päivittäin, toisena päivänä kaikki hyvin toisena ei. Yhtenä päivänä toinen kelpaa leikkikaveriksi ja toisena ei. Olet ihan järkevän kuuloisesti opastanut lastasi, eiköhän hän löydä keinot saada leikkiseuraa.

Meillä kun ei ole kuin tämä ainokainen, niin on ehkä hiukan hankalaa tuo muiden lasten kanssa leikkiminen muutenkin. On niin palon tottunut olemaan aikuisempien ihmisten seurassa, kun ei välittömässä lähipiirissäkään lapsia ole.

 

[vieras]

Hyvä keino on tietysti koittaa kutsua, esim lähellä asuvia eskarikavereita käymään kotona joskus leikkimässä. Ja ihan normaalia on, että lapsi purkaa ykisnjäämisesta seuraavaa kiukkuaan esim. juuri kiusaamalla. Huomio haetaan tavalla tai toisella, koitat vaan puhua, että ainakaan tällä tavoin ei tule saamaan pysyviä kavereita ja miltä kiusaaminen tuntuu.