Toggle sidebar

Miten h*lvetissä te raskitte?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huono omatunto
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Huono omatunto

Vieras
Nyt kun täällä on paljon puhuttu tästä kuuluisasta subjektiivisesta päivähoidosta hyvine ja huonoine puolineen, on ite pakko esittää asiaan liittyvä kysymys:

miten ihmeessä te kotona olevat äidit/isät raskitte laittaa lapsenne sinne päivähoitoon?! Itse itken sisäisesti edelleen joka aamu töihin mennessäni sitä, että piti taas viedä kohta 4-vuotias päiväkotiin. Joka ikinen sekunti joka on vapaata vietetään lapsen kanssa (ei puhettakaan että veisin lapsen lomalla tarhaan!) ja edes pikaista kauppareissua töiden jälkeen en malta tehdä. Millä te kotona olevat vaimennatte ikävänne lapsen ollessa hoidossa?
 
siten kun puheterapeutti suositteli päiväkotia ja poika pääsi erikoislasten ryhmään tällä lausunnolla. Mulla ei ole töitä ja opiskelemaan pääsyä odottelen kotona.
 
Esikoinen aloitti kuntouttavan päivähoidon 1v10kk iässä kun olin vauvan kanssa kotona. Alkuun olin tuota vastaan mutta jo harjoitteluviikkojen aikana huomasi kuinka mahtava tyyppi hoitajansa/avustajansa oli ja kuinka poika viihtyi. Ihan hyvin raaski jättää hänet tuonne kolmeksi tunniksi päivässä.

Kun päiväkoti oli esikoisen myötä jo tuttu oli helppo aloittaa kakkosen kanssa päivähoito hänen ollessaan 1,5v. Hyvin viihtyivät kumpikin. Vanhempien vuorotyöt/opiskelut takasivat kevyemmät hoitoviikot ja mukavasti vapaita.

Kun kolmonen syntyi isommat lapset olivat 4,5v ja 5,5v. Kummallakin kuntoutuksellisia tarpeita mutta ei noita muutenkaan olisi kotihoitoon enää otettu. Ei asuta Suomessa ja täällä kaikki lapset aloittavat päivähoidon 1-1,5v iässä ja jatkavat virikehoidossa nuorempien sisarusten syntyessä.

Tuo tämän hetkinen kuopus on ollut kohta 2v kotihoidossa ja alunperin oli tarkoitus jatkaa kotihoitoa nyt kun uusi vauva kohta syntyy. Kuitenkin olen tullut toisiin aatoksiin ja mikäli hänelle nyt tammikuussa myönnetään se hoitopaikka mitä ollaan haettu hän aloittaa virikehoidossa 2pv/vko. Voi alkuun tuntua oudolta, mutta toisaalta tiedän sen olevan hänelle hyväksi. Jos homma nyt menee niin että lapsi tuntuu heti viihtyvän niin tuskin siinä ihmeellisempiä raaskimisia tarvitaan.
 
en mä raaskinutkaan. sinnittelin kotona niin pitkään kuin se oli taloudellisesti mitenkään järkevää. tiedän todellisuuden, siksi näin. omat mukulat on muuten olleet perhepäivähoitajalla.
 
[QUOTE="Vieras";27478562]Kai mä olen jotenkin outo, mutta ei mun kyllä päivän aikana lasta ikävä tule.[/QUOTE]

Sama juttu.

Ei oo tainnut koskaan tulla.

Mutta lapseni eivät olekaan koskaan ns. asuneet päivähoidossa (eli aina ovat olleet vajaita päiviä ja vajaita viikkoja), yhteistä aikaa heidän kanssaan on siis riittänyt rutkasti. Enkä ole heistä mitenkään erityisen riippuvainen, ts. kykenen kyllä olemaan erossa heistä ilman että napanuora kiristäisi hullun lailla.
 
  • Tykkää
Reactions: vartooja
Erityslapsen tarpeen kuntouttavana toimintana ymmärrän täysin. Myönnän myös, että en ehkä ole "sen parempi" viedessäni lapsen hoitoon siksi, että voin käydä töissä ja maksaa laskut, mutta jotenkin minun moraaliini se on kuitenkin pienempi paha...

Tätäkin palstaa lukiessa osa vanhemmista myöntää avoimesti lasten olevan päivähoidossa kun itse hengaillaan kaupungilla/shoppaillaan tms. Eikö noita asioita olisi kuitenkin paljon mukavampi tehdä lapsen kanssa, jos kerta töihin ei ole pakko mennä tai on se tilanne, että töitä ei ole ja on kotona? Eikö ikävä lasta kohtaan kasva liian suureksi kun asiaa on koko päivä aikaa miettiä? Tai eikö omatunto soimaa ollenkaan?
 
Koska lapsi itse ikävöi kavereitaan ja HALUAA päiväkotiin. 1-2 kertaa viikossa käy ja aina kysyn lapselta haluaako sinne, saa olla myös kotona mun ja vauvan kanssa jos haluaa (yleensä valitsee päiväkodin). Pidetään hoitopäivät lyhyinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huono omatunto:
Erityslapsen tarpeen kuntouttavana toimintana ymmärrän täysin. Myönnän myös, että en ehkä ole "sen parempi" viedessäni lapsen hoitoon siksi, että voin käydä töissä ja maksaa laskut, mutta jotenkin minun moraaliini se on kuitenkin pienempi paha...

Tätäkin palstaa lukiessa osa vanhemmista myöntää avoimesti lasten olevan päivähoidossa kun itse hengaillaan kaupungilla/shoppaillaan tms. Eikö noita asioita olisi kuitenkin paljon mukavampi tehdä lapsen kanssa, jos kerta töihin ei ole pakko mennä tai on se tilanne, että töitä ei ole ja on kotona? Eikö ikävä lasta kohtaan kasva liian suureksi kun asiaa on koko päivä aikaa miettiä? Tai eikö omatunto soimaa ollenkaan?
Click to expand...
Ikävä? Parin tunnin erossaolon aikana, kun lapsi on jo vauvaiän ohittanut? Ei, ei kasva ainakaan mulla liian suureksi.

Eikö olisi paljon mukavampi hengailla kaupungilla & shoppailla lapsen kanssa? Hmmm, joskus joo. Joskus taas ei: mä ainakin tykkään kovasti myös shoppailla aikuisseurassa, tavata ystäviäni ilman lapsia, sen sellaista :). Vaihtelu virkistää.

Huono omatunto - miksi? Siksi, kun ei ole 24/7 kiinni lapsissaan? Ei ole tuttu tunne sekään.

Ja ei, en ole ollenkaan tunnevammainen tms. Mutta ehkä sinä olet lapsessasi (ainokainen?) hieman liian kovasti kiinni, jos ero hänestä tuottaa heti tuskaa?
 
  • Tykkää
Reactions: Oisku ja Madicken04
Mun 5-vuotias juuri tässä yksi ilta sanoi että olisi ihanaa jos hänen ei tarvitsisis koskaan mennä päivähoitoon.
Mun on vaikeaa uskoa, että alle vuoden ikäisestä pitkiä päiviä hoidossa viettäneet lapset todellakin viihtyvät siellä paremmin mitä kotona. Tai sitten heillä on todella välinpitämättömät vanhemmat, joiden seurassa lapsi ei viihdy.
 
Mä teen vallan sijaisuuksia, joten välillä on viikkoja jolloin töitä ei ole. Näinä viikkoina lapsi kuitenkin on hoidossa kolmena päivänä, 6h/pvä. Ja ei, mulla ei todellakaan omatunto soimaa näinä päivinä kun olen kotona. Ja ei, mun ei päivän aikana ehdi tulla ikävä lastani. En myöskään ajattele häntä taukoamatta. Kuvittelisin, että ihminen jonka ajatukset on lapsessaan aivan jatkuvasti on jotenkin, no outo!
Se on hyvä, että lastaan rakastaa ja haluaa tälle parasta, mutta jatkuva lapseen ripustautuminen on sairasta.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04 ja Anatolia
En voisi viedä omia lapsiani hoitoon ilman tunnontuskia koska olen kotona

JA aivan täyttä PUPPUA on tuo ettei lapsi saisi kotona VIRIKKEITÄ, kyllähän se niitä saa kun vanhempi järjestää.

Se on tekosyy että vien lapsen hoitoon, koska lapsi tarvitsee virikkeitä...joko tekosyy tai omaa laiskuutta!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huono omatunto:
Tätäkin palstaa lukiessa osa vanhemmista myöntää avoimesti lasten olevan päivähoidossa kun itse hengaillaan kaupungilla/shoppaillaan tms. Eikö noita asioita olisi kuitenkin paljon mukavampi tehdä lapsen kanssa, jos kerta töihin ei ole pakko mennä tai on se tilanne, että töitä ei ole ja on kotona? Eikö ikävä lasta kohtaan kasva liian suureksi kun asiaa on koko päivä aikaa miettiä? Tai eikö omatunto soimaa ollenkaan?
Click to expand...

Ei ole tullut huono omatunto kun isommat ovat olleet päivähoidossa. Heillä on ollut kuntoutukselliset syyt mutta ei varmasti olisi tullut vaikka olisivat olleetkin virikehoidossa. Ihan hyvillä mielin olen voinut kuopuksen kanssa touhuta, käydä shoppailemassa, uimassa, tavata kavereita tai ottaa vaan rennosti kotona. Sama juttu toteutunee myös nykyisen kuopuksen aloittaessa päivähoidon ja itse jäädessäni vauvan kanssa kotiin.

Ikävä noissa ei ole kerennyt tulemaan. Koskaan ei lasten ole tarvinut olla hoidossa 40h/vko tai jopa enempää. Mielelläni kerään noille päiville ne tekemiset mitä lasten kanssa on vaikea tai mahdoton tehdä, sen sijaan että istuisin itkeskelemässä ja miettimässä lasta joka kuitenkin parhaillaan viihtyy päiväkodissa.
 
En koe olevani jotenkin liiaksi ripustautunut lapseeni, joskin itsensä suhteen on toki välillä vaikea olla objektiivinen. Lähinnä tässä mietin sitä, että millä te kotona olevat vanhemmat oikeutatte itsellenne lapsen päivähoidossa olon, kun itse olette kotona? Koska työtähän se lapselle tavallaan on, päivähoidossa oleminen. Miksi lapsen pitää mennä "töihin"kun äiti tai isä jää kotiin?

Olenko jotenkin siis sairas läheisriippuvainen kun ajattelen, että lapsen paikka on kotona vanhemman kanssa, jos vanhempi ei syystä tai toisesta töissä/opiskelemassa?

Ja tätä lähinnä kysyn vanhemmilta joiden lapset on päiväkodissa täysiä päiviä.
 
Ja juu. En myöskään tunne huonoa omaatuntoa tai itkeä tihrusta ikävääni silloinkaan kun lapsi/lapset ovat isänsä kanssa. Myös tuolloin nautin omasta ajastani. Jos olisi mummoja, kummeja tms ketkä haluaisivat lapsia hoitoon/kylään niin sama juttu olisi.


Ja tuo on kyllä ikäsidonnaista. Jos vauvan syntyessä vanhat merkit pitää paikkansa niin ensimmäiset 6kk olen melkoisesti kiinni pienessä enkä halua jättää häntä muille kuin isälleen ja maksimissaan siksi imetysväliksi minkä aikana kerkeää jo tulla ikävä ja ahdistus. Tuollaisen vauvan jättäminen päiväkotiin 6h päiviksi, saati sitten pidemmiksi kyllä ahdistaisi todella ja varmasti päivän aikana ajatukset pyörisivät vauvassa. Mutta jos puhutaankä parivuotiaasta tai isommasta joka jo viihtyy päiväkodissa ja itse kaipaa sinne niin ei nuo tunnit enää samanlaista ahdistusta tuo.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Ja juu. En myöskään tunne huonoa omaatuntoa tai itkeä tihrusta ikävääni silloinkaan kun lapsi/lapset ovat isänsä kanssa. Myös tuolloin nautin omasta ajastani. Jos olisi mummoja, kummeja tms ketkä haluaisivat lapsia hoitoon/kylään niin sama juttu olisi.


Ja tuo on kyllä ikäsidonnaista. Jos vauvan syntyessä vanhat merkit pitää paikkansa niin ensimmäiset 6kk olen melkoisesti kiinni pienessä enkä halua jättää häntä muille kuin isälleen ja maksimissaan siksi imetysväliksi minkä aikana kerkeää jo tulla ikävä ja ahdistus. Tuollaisen vauvan jättäminen päiväkotiin 6h päiviksi, saati sitten pidemmiksi kyllä ahdistaisi todella ja varmasti päivän aikana ajatukset pyörisivät vauvassa. Mutta jos puhutaankä parivuotiaasta tai isommasta joka jo viihtyy päiväkodissa ja itse kaipaa sinne niin ei nuo tunnit enää samanlaista ahdistusta tuo.
Click to expand...
Tätä on hyvä peesata :)

Hieman mua ahdistaa se, että pian olen reilun vuorokauden erossa vauvasta (joka on tuolloin juuri 5 kk täyttänyt) :snotty:. Silloin tulee ikävä, ihan varmasti. Mutta enköhän mä silti nauti ihan täysin rinnoin (varmaan kirjaimellisestikin :D ) kylpylän altaissa lillumisesta... :)
Kotiin jäävää 8-vuotiasta ei varmaan tule ikävä ollenkaan, vaikka häntä tottakai kovasti rakastankin. Mutta kyse on vain reilusta vuorokaudesta.
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
tätä koko ajan?? Mitä se sinulle kuuluu, miksi sen niin kovasti haluat tietää, tehdä tikusta asiaa?? Monen monta vastausta jo olet saanut vaan ei riitä. Haluat vissiin vaan "nostaa omaa kissanhäntää" ja tuntea olosi ah niin hyväksi kun MINÄHÄN en lastani hoitoon laita jne jne.

Totuus on että lapset ne kasvaa ja kymmenen vuoden päästä toivon että te kaikki "kotiäidit" tykkäätte yhä olla sen teininne kanssa paljon ja ikäväkin saa tulla myös isompaa lasta! Ja toivottavasti teinilläkin on mukavaa teidän kanssanne sitten yhä.
Vanhemmuudessa täytyy osata katsoa myös vähäsen kauemmaksi kun just tähän päivään. Sitä paitsi meistä 70-luvun lapsista suuri osa oli päivähoidossa 3-kuisesta ja ihan täyspäisiä suurimmasta osasta tuli. Suhteellisuudentaju, tuo ah niin vaikea asia....
 
Minusta on itsekästä pitää lapsi kotona neljän seinän sisällä vaikka hänellä olisi mahdollisuus uusiin kokemuksiin ja ihmisiin, vain siksi että ÄITI ikävöi lastaan :(. Ajattelisit joskus lapsesikin kannalta, sinulle ehkä riittää yksi tai kaksi ihmistä, mutta ehkä lapsellesi ei.
 
Eiköhän tässä yksi yleinen vastaus liene että kun lapsi on vähän isompi ja viihtyy päiväkodissa, sanoo itsekin haluavansa sinne, kaipaa kavereiden luo lomilla jne, hoitoajat on sopivan lyhyitä niin että arki-iltaisinkin jää yhteistä vapaa-aikaa ja on vapaspäiviä viikoilla niin äidit eivät tunne tuosta huonoa omaatuntoa? Silloin voivat ihan vapaasti itsekin nauttia tuosta ajasta.

Jos taas hoitopäivät on pitkiä, lapsi reagoi niihin eikä muutenkaan halua mennä koko päiväkotiin niin varmaan samaiset äidit kokisivat tilanteen ahdistavana. Silloinkin kun kyse ei ole virikehoidosta vaan ihan hoitopaikasta työpäivän ajaksi.
 
Parahin 70-luvun lapsi, väitätkö olleesi hoidossa kun äitisi hengaili kotona? Eiköhän ne vanhemmat olleet sillon töissä, ei puhettakaan subjektiivisesta päivähoidosta.

Itse ajattelen, että minun on helpompi kertoa lapselle hänen olleensa päivähoidossa koska äiti oli töissä. Voiko lapselle sen sijaan sanoa, että olit päivähoidossa koska äiti ei keksi sulle virikkeitä tai kun alle 2-vuotiaana niin kovin itse sinne halusit?
 
[QUOTE="Vieras";27478562]Kai mä olen jotenkin outo, mutta ei mun kyllä päivän aikana lasta ikävä tule.[/QUOTE]

Sama vika, johtunee tuosta alati pahenevasta uhmaiästä. :D Kyllä mä oon joka kerta iloinen kun kävelen töistä päiväkodille hakemaan lastani, ja odotan meidän jälleennäkemistä, mutta jos väittäisin ikävöiväni häbtä koko työpäivän ajan, valehtelisin räikeästi. :D
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa