K
kunhan murehdin
Vieras
Tilanne on tällainen;
Minulla on alle kouluikäinen poika ja ystävälläni myös hiukan vanhempi alle kouluikäinen poika. Olimme reisussa yhdessä reilun vuorokauden ajan.
Tämä ystäväni poika on erittäin vilkas tapaus. Eikä ystäväni pidä oikein minläälaista kuria, tai yrittää, mutta kaikki menee kuuroille korville.
No, reissu meni muuten ihan niin kuin pitikin, tämä toinen poika vain käyttäytyi koko matkan kuin mikälin pikku hirviö. Hän pilasi kirjaimellisesti minun ja oman poikani matkan, olimmekin suurimmaksi osaksi kahdestaan, sillä oma poikani ei halunnut olla pojan kanssa. Ja ymmärrän täysin, tämä poika kiroili (v***u ja ei kuulu alle kouluikäisen pojan suuhun!! ) haukkui äitiään, potki, löi, kiukutteli ja oli tyytymätön kaikkeen, valehteli ja vedättää äitiään täysin 10-0! Äitinsä ensin kiletää, ja sitten kuitenkin kakara saa sen mitä ensin on kielletty. Tämä toistui matkanmme aikana useamman kerran -aina kun ensin oli jotain kielletty. Ei minkäänlaisia rangaistuksia ja hän todella veti kaiken huomion itseensä jatkuvalla natinalla ja tyytymättömyydellään.
Ja tämä oli siis koko aikaista. Lisäksi hän laittoi kaikki minun poikani syyksi, vaikka itse olikin teoista vastuussa.
No, minä en anna kenenkään pikkunilkin hyppiä silmilleni ja tein sen selväksi. Minun seurassa tämä poika sitten olikin täysin hiljaa. Mutta ei puhu eikä vastaa jos kysytään.
No, tilanne kärjistyi lopuksi siihen, että olin oman poikani kanssa kahdestaan. Tämä vieras poika nimittäin haukkui äidilleen minut p****ksi ja äiti ei tehnyt yhtään mitään asialle! Ei sanonut muuta kuin: "noin ei puhuta". Siinä se, ei anteeksipyyntö käskyä ei keskutelua minun kanssani ei mitään. Oltiin koko loppumatka vain yhtä hymyilevää ja ns normaalisti.
MInulla keitti yli.
MIten nyt hoitaisin asian tahdikkaasti, niin että saisin tuolle äidille selväksi (kun ei sitä tuntunut tuon reissumme aikana tajuavan jo muutoin ) etten hyväksy tuollaista käytöstä, enkä todellakaan halua hänen poikaansa lähellekään omaa lastani enää! Totta kai, kyllähän sen hänelle aijon sanoa, mutta en haluaisi menettää tätä äitiä, mutta en halua nähdä hänen kuritonta kakaraansa enää. Olen aika suora sanomaan asioita, ja pelkään, että sanon vähän liiankin suoraan jos vain ilmoitan asian hänelle.
Minulla on alle kouluikäinen poika ja ystävälläni myös hiukan vanhempi alle kouluikäinen poika. Olimme reisussa yhdessä reilun vuorokauden ajan.
Tämä ystäväni poika on erittäin vilkas tapaus. Eikä ystäväni pidä oikein minläälaista kuria, tai yrittää, mutta kaikki menee kuuroille korville.
No, reissu meni muuten ihan niin kuin pitikin, tämä toinen poika vain käyttäytyi koko matkan kuin mikälin pikku hirviö. Hän pilasi kirjaimellisesti minun ja oman poikani matkan, olimmekin suurimmaksi osaksi kahdestaan, sillä oma poikani ei halunnut olla pojan kanssa. Ja ymmärrän täysin, tämä poika kiroili (v***u ja ei kuulu alle kouluikäisen pojan suuhun!! ) haukkui äitiään, potki, löi, kiukutteli ja oli tyytymätön kaikkeen, valehteli ja vedättää äitiään täysin 10-0! Äitinsä ensin kiletää, ja sitten kuitenkin kakara saa sen mitä ensin on kielletty. Tämä toistui matkanmme aikana useamman kerran -aina kun ensin oli jotain kielletty. Ei minkäänlaisia rangaistuksia ja hän todella veti kaiken huomion itseensä jatkuvalla natinalla ja tyytymättömyydellään.
Ja tämä oli siis koko aikaista. Lisäksi hän laittoi kaikki minun poikani syyksi, vaikka itse olikin teoista vastuussa.
No, minä en anna kenenkään pikkunilkin hyppiä silmilleni ja tein sen selväksi. Minun seurassa tämä poika sitten olikin täysin hiljaa. Mutta ei puhu eikä vastaa jos kysytään.
No, tilanne kärjistyi lopuksi siihen, että olin oman poikani kanssa kahdestaan. Tämä vieras poika nimittäin haukkui äidilleen minut p****ksi ja äiti ei tehnyt yhtään mitään asialle! Ei sanonut muuta kuin: "noin ei puhuta". Siinä se, ei anteeksipyyntö käskyä ei keskutelua minun kanssani ei mitään. Oltiin koko loppumatka vain yhtä hymyilevää ja ns normaalisti.
MInulla keitti yli.
MIten nyt hoitaisin asian tahdikkaasti, niin että saisin tuolle äidille selväksi (kun ei sitä tuntunut tuon reissumme aikana tajuavan jo muutoin ) etten hyväksy tuollaista käytöstä, enkä todellakaan halua hänen poikaansa lähellekään omaa lastani enää! Totta kai, kyllähän sen hänelle aijon sanoa, mutta en haluaisi menettää tätä äitiä, mutta en halua nähdä hänen kuritonta kakaraansa enää. Olen aika suora sanomaan asioita, ja pelkään, että sanon vähän liiankin suoraan jos vain ilmoitan asian hänelle.
Ja nyt tosiaan tämä matka avasi silmäni, kun tämä poika näytti todellakin todellisen luontonsa. Äiti sanoo aina vain, että pojat on poikia. Eikä tosiaan ymmärrä, että hänen poikansa on kuriton riiviö! 