Miten ihmeessä jaksan tätä kaikkea tuskaa:(

[vierailijana]

Vanhin lapsistamme osastojaksolla (9v.) kohta sekin loppuu, mutta eivät ole saaneet vieläkään diagnosoitua mikä pojalla?:/ Poika odottaa itsekin että jakso loppuisi. Nyt sitten oli puhetta , että haluisivat vielä jatkaa osatojaksoa.... Siihen hajoan sitten minä ja myös poika
Kaikenlisäksi miehellä todettiin sairaus johon joutuu syömään lopunelämänsä lääkkeitä, ja on huonossa kunnossa
Laskut kasautuu jne. Kaikki menee niinpäinhelvettiä kuin vain voi mennä!
Pitäisi jaksaa tässä kaiken keskellä käydä töissä ja hoitaa kotia ja 2 nuorimmaista lasta.
Huoli näistä kaikista on niin kova että tuntuu että pakahdun justiinsa.... Mietin miten jaksan, todella.....

 

[Non compos mentis]

voimia. siellä sairaalassa on varmaan sosiaalityöntekijä, joka voi ainakin neuvoa sen taloudellisen puolen kanssa ja kenties auttaa sen kotipuolen hommienkin selvittämisessä.

 

[-]

Mikä sairaus miehelläsi on?

entä mikä poikaasi vaivaa?

voimia kovasti!

 

["xxx"]

Kyllä mäkin neuvon pyytämään apua sosiaalityöntekijältä ja mahdollisesti lastensuojelusta. Voisivat auttaa talouden saannista kuntoon sekä sitten tarjota lastensuojelusta jotain käytännön apua lastenhoitoon yms. Puhu avoimesti myös läheisille ja pyydä heiltä apua. Varmasti teitä odottaa pian parempi aika ja saat nauttia elämästä

 

["vieras"]

Voimia!

 

[Kais]

Voimia paljon,puhu jaksamisestasi ja pyydä apua.:hug:

 

[Glorinha]

Ap, en edes tiedä mitä sanoisin. Kuitenkin haluan toivottaa sulle paljon voimia ja jaksamista! :heart:Toivottavasti saat purettua ajatuksiasi jollekin. :hug:

 

["aloittaja"]

Kiitos kaikille tsempeistä! Kyllä sitä muutkin (ammatti ihmiset) ovat ihmetelleet miten jaksan/jaksamme. Kun ei ns. tiedä muunlaisesta elämästä ja jo tottunut että oma elämä nyt on aina vaan tätä, sitä vissiin turtuu jo tunteisiinsa ja kaikkeen.
En mä täällä kokoaikaa vollota tms. Mutta kieltämättä aina joskus tulee vihattua tätä kaikkea ja tekis mieli vaan ottaa matkalaukku kainaloon ja häippästä.
Ja voin kyllä tunnustaa, että olen kateellinen tuttaville , joilla asiat hyvin.

En nyt viitsi alkaa enempää kertomaan miehen ja lapsen sairauksista täällä, kun joku niistä kyseli.

 

[IhanaValo]

:hug: Enpä miekään oikeen muuta osaa sanoa, ku kovasti voimia koko teijän perheelle!

 

["äiti"]

VOi,toivotan teille jaksamista ja voimia!! *halaus*

 

["vieras"]

Lämmin halaus

 

["sara"]

Voimia ja halauksia!
Kyllä ne ihmisen voimavarat ovat rajalliset ja jos tosiaan oma mieliala alkaa olla pohjamudissa, niin käy lääkärissä. Ja sosiaalityöntekijä osaa varmasti auttaa noissa raha-asioissa, ainakin meillä päin sairaalalaskut esim voi maksaa ihan pikkuerissä.
Ennaltaehkäisevästä perhetyöstä voi myös saada apua arkeen ihan ilmaiseksi, jos on tiukka paikka.

Itellä kans takana tosi rankka syksy, talvi ja kevät takana ja vasta nyt olen tajunnu, että mun voimat on loppu. Alakulo ja luovuttajafiilis on pikkuhiljaa hiipiny tuonne pääkoppaan, vaikka kuinka yrittää pyristellä vastaan. Ja kun tietäis, että pitäis jaksaa lasten vuoksi..
Huomenna lääkäriin hakemaan mielialalääkkeet ja lähetettä terapiaan. Myös isovanhemmat on nyt tarkoitus ottaa hyötykäyttöön, jotta saan levätä tämän väsymyksen ja uupumuksen pois. Yksin ei kannata jäädä, vaan hae sinäkin apua itellesi nyt, kun vielä olet järjissäsi etkä ihan loppu kokonaan. Ja se on kuule hyvä, että tiedostat sen, ettet enää jaksa. Siinä on hyvä alku alkaa hankkimaan apua kaikista mahdollisista suunnista ja ajattelemaan myös itseään. Meillä naisilla taitaa olla tapana tiukan paikan tullen unohtaa itsensä ja elää vain muille, jolloin se jossakin välissä kostautuu ja sitä uupuu. Tsemppiä sulle!