Miten ihmeessä mä tulen selviämään..?

[ap]

aika pienestä heivasit miehes ulos!!??

Näin kun olen jälkeenpäin asiaa miettinyt, niin olen tavallaan kanssasi samaa mieltä. Mutta asiat vain menivät siihen pisteeseen, että en nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta.

Jälkiviisaus on paras viisaus. Olen kasvanut henkisesti aivan hirveästi eromme jälkeen. Jotkut periaatteet mitä minulla vielä talvella muka oli, eivät tunnukaan enää niin tärkeiltä.

Minulla oli kamalat paineet leikkiä täydellistä perhettä, näin jälkeenpäin ajateltuna. Siksi ehkä halusin muokata miehenkin sopimaan siihen muottiin. Kasvoimme erilleen ja minun elämässäni ei ollut mitään muuta kuin vauva ja täydellinenperhe-unelma.

Nyt tiedän, että sellaista ei ole olemassakaan kuin täydellinen perhe. Ehkä se oli jotain epävarmuutta itsestäni mikä sai minut käyttäytymään tuolla lailla.
En sysää kaikkea miehen niskoille, kai hänelläkin oli sitten tosiaan omat syynsä juoda viikonloppuisin.
Ääh. Kyllä se joskus satuttaa vilkaista peiliin, mutta tekee kyllä ihan hyvää.

Olen myös sitä mieltä, että lapset tarvitsevat isäänsä. Esikoinen on niin isänsä poika Sen takia huoli onkin niin suuri, koska haluan että lapsilla on isä mukana elämässään mahdollisimman paljon. On tavallaan paineita saada tämä minun ja miehen suhde toimimaan, ehkä se juuri tekeekin siitä niin vaikeaa kun yrittää liikaa??

Mutta jos otat miehen takaisin ja sama meno jatkuu ts. miehesi jatkaa vknloppujuomista, tuleeko juttu kuitenkaan toimimaan..? Pystytkö ja haluatko muuttaa niin paljon omaa arvo- ja ajtusmaailmaasi ettei se haittaisi? Ja vaikka joidenkin mielestä jokaviikonloppuinen juominen ei ole paha asia niin kyllä se vaikuttaa koko perheeseen. Onko se sitten miehen malli jonka haluat lastesi oppivan kunhan asioista ymmärtävät..? Vaikeita asioita nämä tällaiset.. Paljon tunnut asiaa pohtineen ja varmasti päädyt teille oikeaan ratkaisuun ennenpitkää! =)

Juuri sen takia toivoisinkin että mies vähentäisi sitä juomista, edes vaikka siihen että kävisi kerran kaksi kuukaudessa, kun en halua että lapseni oppivat että on ok juoda joka viikonloppu. Tai siis onhan se siis ihan ok, mutta ei mielestäni silloin kun on lapsia, varsinkin näin pieniä..

Tämä on kyllä niin vaikeaa. Tuntuu että minulla on niin suuri vastuu nyt tähän päätöksen tekoon. Haluan antaa lapsilleni tasapainoisen ja onnellisen perhe-elämän, mutta kun en vain ole varma kuuluuko siihen lasten isä vai ei. Toisaalta tekisi mieli kokeilla, koska sitten en ainakan jäisi syyllsyydentuskissa miettimään että riistinkö lapsilta mahdollisuuden kasvaa isänsä kanssa. Mutta toisaalta en sitten tiedä onko se lapsillekaan hyväksi jos se ei sitten toimikaan..

Minun koko sukuni toivoo etten ottaisi häntä takaisin. Sekin tuntuu tosi pahalta kun he kuvittelevat tietävänsä mikä minulle ja lapsille on parasta. Miten he voivat sen tietää kun en itsekään sitä vielä tiedä?
Tulee sellainen olo, että jos otan hänet takaisin niin ei ole sitten asiaa mennä enää pyytelemään häntä koipien välissä apua sukulaisilta jos suhde ei toimikaan.