Miten ihmeessä te pärjäätte uhmaikäisen kanssa?? Olen ihan loppu. :(

["uupunut"]

Rupeaa olemaan ihan neuvoton olo. Lapsen uhma pahenee pahenemistaan. Joka asiaan vastaus on ei. Itkua pitää vääntää aivan koko ajan. Mitään ei suostu tekemään, ei pesemään käsiä, ei pukemaan, ei syömään, ei kylpemään. Jos yritän leikkiä hänen kanssaan, repii lelut minulta pois, en saa piirtää tai yhtään mitään. Jos en leiki hänen kanssaan, hän vinkuu vieressä minua leikkimään. Itkee ihan nonstoppina ja tekee kaikkea mahdollista kiellettyä, vaatii koko ajan jotakin ja jos ei saa, huutaa suoraa huutoa. En oikeasti tajua, mitä pitäisi tehdä. Antakaa jotakin vinkkejä miten tästä oikeen selviää.

 

[Moraalinvartija]

Ei siihen mitään poppakonstia valitettavasti ole
Jämäkkänä on pakko pysyä, ja odottaa ajan kulumista. Kunnes koittaa seuraava hankala vaihe. Mutta kyllä siitä selviää, tsemppiä!

 

[Moraalinvartija]

Huomasin, että kaipasit vinkkejäkin...ei muuta kuin olet ystävällinen mutta jämäkkä. Minulla on sellainen tyyli, että sanon kerran, ja toisen, ja kolmannella kerralla otan lapsen kainaloon ja menemme pesemään ne kädet. Tai mitä nyt ollaan tekemässä.

Jos alkaa lapsen pillin mukaan hyppiä, tulee lapselle turvaton olo ja tilanne vain pahenee. Huutamiseen ym. ei kannata alkaa, koska se ei auta mutta kuluttaa sinun voimiasi.

Vaikea neuvoa kummemmin, koska en tiedä mitä kaikkea olet jo kokeillut?

 

[voimia]

minulla on ollut erittäin haastava uhmaikäinen. selkeiden rajojen puolesta liputtasin minäkin. esim sano: ny pestään kädet (ei esim tulisitko pesemään kädet) ja sitten ne kädet pestään vaikka kuinka huutaisi. myös noihin leikkeihin rajat, lapselle on opetettava leikin säännöt, ei voi omia eikä repiä kädestä edes äidiltä. varoitat että lopetat leikin ja leikki laitetaan pois jos ei ole nätisti ja sitten toteutat sen mitä sanot. sinä päätät milloin syödään, lähdetään asioille, mennään nukkumaan. kuulostaa aika julmalta mutta mikää muu ei meillä toiminut.tietysti vaikuttaa myös se minkä ikäinen lapsi on. voimia, tiedän että tuo on raskasta.

 

["a.p"]

Huomasin, että kaipasit vinkkejäkin...ei muuta kuin olet ystävällinen mutta jämäkkä. Minulla on sellainen tyyli, että sanon kerran, ja toisen, ja kolmannella kerralla otan lapsen kainaloon ja menemme pesemään ne kädet. Tai mitä nyt ollaan tekemässä.

Jos alkaa lapsen pillin mukaan hyppiä, tulee lapselle turvaton olo ja tilanne vain pahenee. Huutamiseen ym. ei kannata alkaa, koska se ei auta mutta kuluttaa sinun voimiasi.

Vaikea neuvoa kummemmin, koska en tiedä mitä kaikkea olet jo kokeillut?

Yleensä yritän useita kertoja pyytää nätisti, että lapsi tulisi pesemään kädet. En huuda hänelle koskaan.
Varsinkin iltaa kohden olen niin uupunut, että ei meinaa riittää voimat enää lapsen "raahaamiseen" kun jotakin olisi tehtävä. Siis ihan fyysisesti voimat vaan loppuvat. Esim. eilen illalla en vaan enää jaksanut taistella, lapsi ei suostunut hampaiden pesulle, joten annoin periksi ja mentiin suoraan sänkyyn. Joskus en vain jaksa komentaa lasta, vaan annan repiä vaikka sitä talouspaperia rauhassa silpuksi, kuhan ei tarvitse kuunnella sitä raivoa, mikä seuraisi talouspaperin pois ottamisesta. Tarvitsisin ehkä pienen hermoloman.

 

["a.p"]

minulla on ollut erittäin haastava uhmaikäinen. selkeiden rajojen puolesta liputtasin minäkin. esim sano: ny pestään kädet (ei esim tulisitko pesemään kädet) ja sitten ne kädet pestään vaikka kuinka huutaisi. myös noihin leikkeihin rajat, lapselle on opetettava leikin säännöt, ei voi omia eikä repiä kädestä edes äidiltä. varoitat että lopetat leikin ja leikki laitetaan pois jos ei ole nätisti ja sitten toteutat sen mitä sanot. sinä päätät milloin syödään, lähdetään asioille, mennään nukkumaan. kuulostaa aika julmalta mutta mikää muu ei meillä toiminut.tietysti vaikuttaa myös se minkä ikäinen lapsi on. voimia, tiedän että tuo on raskasta.

Lapseni on nyt 2v3kk.

Lähden aina leikistä pois, kun lapsi alkaa "kiusaamaan" minua. Lapseni osaa muiden lasten kanssa leikkiä aika nätisti, eli uskoo, kun sanon ettei toisten kädestä saa ottaa. Minua lapsi selvästi tahtoo koetella, muille ihmisille on kovin kiltti ja ystävällinen.

Pitäisikö nyt ruveta toimimaan jämptisti niin, että sanon kaksi kertaa mitä pitää tehdä, jos ei suostu, niin teen väkisin? Vai miten kannattaisi ruveta toimimaan?

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="a.p";25475435]Yleensä yritän useita kertoja pyytää nätisti, että lapsi tulisi pesemään kädet. En huuda hänelle koskaan.
Varsinkin iltaa kohden olen niin uupunut, että ei meinaa riittää voimat enää lapsen "raahaamiseen" kun jotakin olisi tehtävä. Siis ihan fyysisesti voimat vaan loppuvat. Esim. eilen illalla en vaan enää jaksanut taistella, lapsi ei suostunut hampaiden pesulle, joten annoin periksi ja mentiin suoraan sänkyyn. Joskus en vain jaksa komentaa lasta, vaan annan repiä vaikka sitä talouspaperia rauhassa silpuksi, kuhan ei tarvitse kuunnella sitä raivoa, mikä seuraisi talouspaperin pois ottamisesta. Tarvitsisin ehkä pienen hermoloman.[/QUOTE]

olet lepsu. Minulla on ollut varsinkin tuo meidän tyttö ( 5v ) todella, todella vaikea uhmaikäinen. Minä en antanut mitöään vaihtoehtoja enkä pyydellyt/anellut. Kun muutaman sanomisen jälkeen ei mene homma perille niin sitten tehtiin ne vaikka väkisin ja huudon kanssa. En todellakaan kysynyt pestäänkö hampaat? vaan, koska lapsi tietää, että ne pestään joka päivä kahdesti niin ne mentiin pesemään kahdesti.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="a.p";25475435]Yleensä yritän useita kertoja pyytää nätisti, että lapsi tulisi pesemään kädet. En huuda hänelle koskaan.
Varsinkin iltaa kohden olen niin uupunut, että ei meinaa riittää voimat enää lapsen "raahaamiseen" kun jotakin olisi tehtävä. Siis ihan fyysisesti voimat vaan loppuvat. Esim. eilen illalla en vaan enää jaksanut taistella, lapsi ei suostunut hampaiden pesulle, joten annoin periksi ja mentiin suoraan sänkyyn. Joskus en vain jaksa komentaa lasta, vaan annan repiä vaikka sitä talouspaperia rauhassa silpuksi, kuhan ei tarvitse kuunnella sitä raivoa, mikä seuraisi talouspaperin pois ottamisesta. Tarvitsisin ehkä pienen hermoloman.[/QUOTE]

uhmaikäiseltä ei pyydetä mitään, eikä kysytä mielipidettä sellaiseen asiaan josta hän ei voi päättää. Ymmärrän täysin väsymyksesi, ja suosittelen tosiaan pikku lomaa jos vain mahdollista!

Lapsi kokeilee rajoja ja turvallisuutta. Jos raja ei ole selvä, hänen pitää testata sitä kunnes selviää. Pääsette molemmat vähemmällä, jos nyt kestät sitä huutoa (eihän se ketään vahingoita) ja teet rajat selviksi. Jos lapsi huomaa, että pelkäät hänen reaktioitaan, hänelle tulee turvaton olo.

Kun päätät etukäteen esim. tuon kolmen kerran säännön,pääset itsekin vähemmällä ja jaksat toivottavasti illat paremmin! Tottakai lapsi protestoi, mutta jos toimit johdonmukaisesti takaan että tulosta syntyy...kyllä meilläkin lapset (3 kpl) kokeilee aina silloin tällöin rajoja, mutta toisen sanomisen jälkeen nostavat usein jo kädet ylös ja ovat tulossa syliin (käyttävät siis lierot kantajana mua

 

[Big Bang Theory]

ja kyllä välillä saa huutaa ja karjuakin! Ei se lapsi siitä traumoja saa. Myös äiti ja isä on ihmisiä joilla menee hermot ja joilla on huonojakin päiviä. Inhimillistä.

 

["vieras"]

samaa mielta monen edellisen kanssa, olen huomannut etta meillakin asiat tapahtuu paremmin jos sanoo etta "nyt mennaan pesemaan kadet/pukemaan/tekemaan mita milloinkin", kun ennen aina kysyin etta mennaankos jo tai mentaisiinkos - koska periaatteesta lapsi aina vastasi ei, ja homma paattyi lopulta itkuun ja hermostumiseen. Tsemppia!

 

[Moraalinvartija]

ja kyllä välillä saa huutaa ja karjuakin! Ei se lapsi siitä traumoja saa. Myös äiti ja isä on ihmisiä joilla menee hermot ja joilla on huonojakin päiviä. Inhimillistä.

Juu tottakai välillä menee hermot, tarkoitin lähinnä että jos tilanteet menee jatkuvasti siihen että palaa pinna, kannattaa jo ihan oman jaksamisen takia etsiä muita ratkaisuja

Siis kun tuosta huutamisesta ensiksi laitoin, mutta en älynnyt tarkentaa mitä tarkoitin...en edes huomannut että sen voi käsittää niinkin ettei saisi huutaa koskaan :ashamed:

 

["a.p"]

Yritin väkisin pestä kyllä lapsen hampaat eilen, mutta kun sillä oli enemmän voimia kun mulla niin ei vaan onnistunut. Lasta olisi myös sattunut, jos olisin väkisin tunkenut harjaa suuhun, niin paljon heilui ja pisti vastaan.

Ja tosiaan en anna todellakaan joka asian kanssa periksi, lapsi on minuutin välein jotakin vailla, johon joudun sanomaan ei. Eli huutoa kuuntelen kyllä jatkuvasti.

Nyt tosiaan tämä uhma on selvästi pahentunut viime päivien aikana, joten nyt pitää vaan tosiaan olla tiukkana tämän asian kanssa. Kokeilen nyt siis sitä, että kahdesti sanon ja sen jälkeen saa huutaa rauhassa/asiat tehdään väkisin.

 

[moekoe]

Mun kolmivuotias on ihan kamala toisinaan. Kaikesta tehdään hankalaa ja vaikeimman kautta mennään monesti. Otan suurimman osan vastaan tyynenä ja ajattelen kaikkea muuta kiukkupussia tien yli kantaessani, mutta kyllä mulla palaa käämi toisinaan. Ja silloin korotan ääntäni, olen huutanutkin muutaman kerran. Ei äidin tarvii olla mikään kone ja aina hyvällä tuulella. Olen myös pyytänyt muksulta anteeksi ja selittänyt, että välillä vaan väsyttää ja aikuisetkin tekee virheitä yms. Mutta koskaan en pyydä anteeksi sitä, että pestiin kädet väkisin tai vietiin autotien yli tms.

 

[Moraalinvartija]

Ai niin, yksi vinkki vielä! Meillä ei tosiaan kysellä haluaako lapsi pestä kädet tms, vaan sanotaan että nyt mennään. Olen huomannut, että kun välillä sanon "nyt sinä saat mennä pesemään kädet", lapset voivat joskus oikeasti jopa luulla että he haluavat tehdä niin

 

[Big Bang Theory]

[QUOTE="a.p";25475604]Yritin väkisin pestä kyllä lapsen hampaat eilen, mutta kun sillä oli enemmän voimia kun mulla niin ei vaan onnistunut. Lasta olisi myös sattunut, jos olisin väkisin tunkenut harjaa suuhun, niin paljon heilui ja pisti vastaan.

Ja tosiaan en anna todellakaan joka asian kanssa periksi, lapsi on minuutin välein jotakin vailla, johon joudun sanomaan ei. Eli huutoa kuuntelen kyllä jatkuvasti.

Nyt tosiaan tämä uhma on selvästi pahentunut viime päivien aikana, joten nyt pitää vaan tosiaan olla tiukkana tämän asian kanssa. Kokeilen nyt siis sitä, että kahdesti sanon ja sen jälkeen saa huutaa rauhassa/asiat tehdään väkisin.[/QUOTE]

minkä ikäisestä kysymys?

 

["a.p"]

Ja kyllä munkin mielestä saa huutaa joskus, itse en vaan jotenkin osaa. Kai mä oon sen verran lopussa, että ei riitä voimat huutamaan. Toki jos näen lapsen tekevän jotakin "vaarallista" korotan kyllä ääntäni ihan automaattisesti.

 

[pisteeee]

toisest korvast vaan sisään ja toisest ulos..nuo kitinät.. meillä kans tyttö 2v 9kk ja jatkuvasti joku on huonosti,on lisääntynyt kiukuttelut nyt lähiakoina. Teette vaan asiat mitä oot päättänyt lapsihan ei päätä esim peseekö hampaansa...tai pukeeko paidan päälleen,toki voi antaa vaihtoehdon pukeeko itse vai äiti..

 

["a.p"]

minkä ikäisestä kysymys?

2v3kk

 

[as if]

Älä lähde siihen mukaan.
Ja niistä asioista joista ei neuvotella ei kannata kyselläkään mitään vaan käskeä (siis esim. lähdettäiskö nyt kotiin, sanot että nyt lähdetään ja ellei sana tehoa niin muksu kainaloon)
Vähän täytyy saada uhmatakin ja mua naurattaa kun pikkuihminen on niin täynnä kiukkua ja omaa tahtoa hetkittäin.

Voin kertoa että ei tää uhma mitään, odota murrosikää...
Meillä on yksi uhmis ja kaksi teiniä talossa ja meininki sen mukaista

 

["a.p"]

Älä lähde siihen mukaan.
Ja niistä asioista joista ei neuvotella ei kannata kyselläkään mitään vaan käskeä (siis esim. lähdettäiskö nyt kotiin, sanot että nyt lähdetään ja ellei sana tehoa niin muksu kainaloon)
Vähän täytyy saada uhmatakin ja mua naurattaa kun pikkuihminen on niin täynnä kiukkua ja omaa tahtoa hetkittäin.

Voin kertoa että ei tää uhma mitään, odota murrosikää...
Meillä on yksi uhmis ja kaksi teiniä talossa ja meininki sen mukaista

Juu, pitää ruveta käskemään. Aikaisemmin lapsi on totellut hyvin ja mun mielestä on ollut kiva, kun ei ole tarvinut varsinaisesti käskeä, vaan ystävällisesti vaan pyytää lapsi käsien pesulle. Nyt selvästi ei ystävälliset pyytelyt enää tehoa.

Voimia vaan sulle, ei ole taatusti helppoa teidänkään kodissa.