miten ihminen voi olla niin kade, tai kateutta kai sen täytyy olla

[isoäiti mölykylästä]

eilen kerroin, että mummon muru :heart: on alkanut konttaamaan, johon tää ystäväni, että joo, niinhän ne kehittyy. meidän se ja se puhu jo kahdeksan kuukauden ikäisenä, no muisti hieman väärin. vuoden iässä sillä oli joitakin sanoja.
tai kun kerron, että neiti kävi ratsastuskisoissa ja sai palkinnon, tää ihminen sanoo, että joo meidän neiti on kerännyt juoksu ja hiihtomitaleja jo niin ja niin paljon vaikka ikää ei ole kuin neljä vuotta
tai kun kerron, että tyttö sai ysin matikankokeessa, niin tää kertoo heti perään kuinka sen lapset on saaneet ysejä ja kymppejä koko ajan joka kokeesta
ja kaikki mitä sen lapset onnistuneesti tekee, niin laittaa viestissä heti, ja ottaa nokkiin, jos en onnittele roppakaupalla. mutta itse ei koskaan onnittele mua tai mun lapksi mun lasten menestyksestä.
no tyylinsä itse kullakin.

 

[neljä-ilman-viidettä]

Onko sun ystävä mun sisko?

 

[Valaja]

Ei se oo kateutta, vaan oman hännän nostoa. Mun mielestä. Jotku vaan on semmosia... Jos kertoo tämmöselle jyrääjälle vaikka sairaudestaan, niin eikö vaan jyrällä ole ollut sama vaiva kymmenen kertaa pahempana kolme vuotta sitten.

 

[aika yleistä]

Olen huomannut saman,siksi en puhu lapsieni osaamisista tai muista saavutuksista ettei minua leimata kehujaksi.Vastaan jos kysytään ja lisään vielä jotain hiukan kuin vähätellen koko asiaa sillä minuakin raivostuttaa juuri aloittajan tapaiset ystävät

 

[Emilyn]

Mun mielestä tuo on kuulumisten vaihtoa. Jos joku kertoo jotain vauvan konttaamisesta tms niin on mulla tapana kommentoida sitä toteamalla, miten meillä asia meni. Enemmänkin sinä kuulostat siltä, ettet kestä sitä kun toinen kertoo miten heillä menee, vaan haluaisit olla ylistämässä vain omia lapsiasi.

 

[Emilyn]

Ei se oo kateutta, vaan oman hännän nostoa. Mun mielestä. Jotku vaan on semmosia... Jos kertoo tämmöselle jyrääjälle vaikka sairaudestaan, niin eikö vaan jyrällä ole ollut sama vaiva kymmenen kertaa pahempana kolme vuotta sitten.

Ja tuon mä käsittäisin vertaustukena. Miten naiset saakin asioista väännettyä tällaisia outoja näkökantoja??

 

[:(]

Olen huomannut saman,siksi en puhu lapsieni osaamisista tai muista saavutuksista ettei minua leimata kehujaksi.Vastaan jos kysytään ja lisään vielä jotain hiukan kuin vähätellen koko asiaa sillä minuakin raivostuttaa juuri aloittajan tapaiset ystävät

Toivottavasti lapsesi eivät kuule tätä.

 

[mörö]

Mulla samanlainen tilanne, mutta toisena osapuolena on mummo!
En ymmärrä koko tilannetta....Jos kerron jostain lapseni kehityksestä innoissani, niin jo mummo kertoo samanlaisen tarinan toisesta lapsenlapsestaan. Pian en kerro mitään lapsestamme....

 

[vieras]

Kuulostaa toi sun kamus aika kilpailuhenkiseltä

 

[vieras]

Mun mielestä tuo on kuulumisten vaihtoa. Jos joku kertoo jotain vauvan konttaamisesta tms niin on mulla tapana kommentoida sitä toteamalla, miten meillä asia meni. Enemmänkin sinä kuulostat siltä, ettet kestä sitä kun toinen kertoo miten heillä menee, vaan haluaisit olla ylistämässä vain omia lapsiasi.

Peesaan.

 

[niinylpeeomistaan]

No joo.. JOskus on vaikea muistaa että jokaiselle se oma lapsi (ja sen tekemiset) on ne tärkeimmät! Tunnustan että tulee hehkutettua noitten omien saavutuksia eikä sitten muista kysellä & kehua ystävän lapsosta.. Oon kyllä yrittänyt huomioida toisen lapsia ja vähän jarrutella oman kehumista, mut joskus ryöpsähtää, on se oma NIIN ihana ja ihmeellinen. Mutta vähintään sillon asian muistaa kun tulee vastaan joku "ystävä" joka ei koskaan kysy tai kehu minun lapsestani mitään, kertoo vaan omansa saavutuksia tai käyttäytyy juuri kuten ap kirjoitti.

 

[Valaja]

Ei se oo kateutta, vaan oman hännän nostoa. Mun mielestä. Jotku vaan on semmosia... Jos kertoo tämmöselle jyrääjälle vaikka sairaudestaan, niin eikö vaan jyrällä ole ollut sama vaiva kymmenen kertaa pahempana kolme vuotta sitten.

Ja tuon mä käsittäisin vertaustukena. Miten naiset saakin asioista väännettyä tällaisia outoja näkökantoja??

Et taida tuntea yhtään tämmöstä jyrääjää? Tää ei ole outo näkökanta, vaan raivostuttava fakta. Ei tuo mun esimerkki ole vertaistukea, vaan toisen ongelman mitätöintiä tai toisen ilon latistamista.

 

[mörö]

Mulla samanlainen tilanne, mutta toisena osapuolena on mummo!
En ymmärrä koko tilannetta....Jos kerron jostain lapseni kehityksestä innoissani, niin jo mummo kertoo samanlaisen tarinan toisesta lapsenlapsestaan. Pian en kerro mitään lapsestamme....

Ja todellakin haluan kertoa innostuneena mummolle ensimmäisen lapsemme kehityksestä. En kuitenkaan mummolle ole ylpeilemässä ja kehuskelemassa, jonka mummo ilmeisesti niin käsittää....

 

[niinylpeeomistaan]

Mulla samanlainen tilanne, mutta toisena osapuolena on mummo!
En ymmärrä koko tilannetta....Jos kerron jostain lapseni kehityksestä innoissani, niin jo mummo kertoo samanlaisen tarinan toisesta lapsenlapsestaan. Pian en kerro mitään lapsestamme....

Hirveetä! Meil on likimain sama tilanne. Pistää nieleskelemään ja säälittää lasten puolesta.

 

[Emilyn]

Ei se oo kateutta, vaan oman hännän nostoa. Mun mielestä. Jotku vaan on semmosia... Jos kertoo tämmöselle jyrääjälle vaikka sairaudestaan, niin eikö vaan jyrällä ole ollut sama vaiva kymmenen kertaa pahempana kolme vuotta sitten.

Ja tuon mä käsittäisin vertaustukena. Miten naiset saakin asioista väännettyä tällaisia outoja näkökantoja??

Et taida tuntea yhtään tämmöstä jyrääjää? Tää ei ole outo näkökanta, vaan raivostuttava fakta. Ei tuo mun esimerkki ole vertaistukea, vaan toisen ongelman mitätöintiä tai toisen ilon latistamista.

No mä olen joittenki mielestä kuulemma tuollainen jyrä, että ihan siksi väitänkin ettei asia ole ainakaan aina niin kuin ap väittää. Eräs tuttu kilahti mulle siitä, kun oli mesessä otsikkona että vauva on kääntynyt 6vkon iässä. Ensin se ilmoitti, että eivät vauvat ala kääntyillä kuin vasta 5kk ikäisinä. Totesin siihen että hmm, esikoinen ryömi jo 5kk vanhana. Sitten sainkin seuraavaksi v*ttuilua siitä, miten minun lapseni ovat kuulemma ihmelapsia. On todellakin entinen tuttu nykyään..

Minun mielestä se on normaalia keskustelua, että jos toinen puhuu jotain lapsestaan, niin sitten toinenkin. Outoa, että siinä pitäisi vaan keskittyä kehumaan sitä toisen lasta ja omasta ei saisi puhua yhtään mitään, ilman että pidetään toisen ilon lyttääjänä.

Ja jos joku kertoisi mulle samasta sairaudesta mikä minulla on, kuuntelisin erittäin mielenkiinnolla miten se hänellä meni.

 

[aika yleistä]

Olen huomannut saman,siksi en puhu lapsieni osaamisista tai muista saavutuksista ettei minua leimata kehujaksi.Vastaan jos kysytään ja lisään vielä jotain hiukan kuin vähätellen koko asiaa sillä minuakin raivostuttaa juuri aloittajan tapaiset ystävät

Toivottavasti lapsesi eivät kuule tätä.

En mä haukkumalla hauku lapsiani vaan tosiaan sanon tyyliin jos kisoissa vaikka pärjäsi
'no katsotanahan nyt ja eihän aina voi voittaa'

Ja en todellakaan lasteni kuullen omiani vähättele,mutta minua ette tapaa siltä kentän laidalta lähinnä hekuttamassa kuinka täydellinen vain minun lapsi on ja kuinka vain minun lapseni osaa.
Ikävä kyllä näitä äitejä/ vanhempia on siellä paljon,ja jos ei voittoa tullut sillä kertaa mennään syyttämään tuomareita tai hakutaan vastustajia erittäin törkeästi.

 

[Kaisu]

Olen huomannut saman,siksi en puhu lapsieni osaamisista tai muista saavutuksista ettei minua leimata kehujaksi.Vastaan jos kysytään ja lisään vielä jotain hiukan kuin vähätellen koko asiaa sillä minuakin raivostuttaa juuri aloittajan tapaiset ystävät

Toivottavasti lapsesi eivät kuule tätä.

Samaa mieltä! Älä ikinä vähättele lapsiasi toisten kuullen muka esittäen vaatimatonta! Jos et halua kehua omiasi toisten kuullen niin sano vaikka kovaan ääneen miten he ovat rakkaita sinulle.

 

[Valaja]

Ei se oo kateutta, vaan oman hännän nostoa. Mun mielestä. Jotku vaan on semmosia... Jos kertoo tämmöselle jyrääjälle vaikka sairaudestaan, niin eikö vaan jyrällä ole ollut sama vaiva kymmenen kertaa pahempana kolme vuotta sitten.

Ja tuon mä käsittäisin vertaustukena. Miten naiset saakin asioista väännettyä tällaisia outoja näkökantoja??

Et taida tuntea yhtään tämmöstä jyrääjää? Tää ei ole outo näkökanta, vaan raivostuttava fakta. Ei tuo mun esimerkki ole vertaistukea, vaan toisen ongelman mitätöintiä tai toisen ilon latistamista.

No mä olen joittenki mielestä kuulemma tuollainen jyrä, että ihan siksi väitänkin ettei asia ole ainakaan aina niin kuin ap väittää. Eräs tuttu kilahti mulle siitä, kun oli mesessä otsikkona että vauva on kääntynyt 6vkon iässä. Ensin se ilmoitti, että eivät vauvat ala kääntyillä kuin vasta 5kk ikäisinä. Totesin siihen että hmm, esikoinen ryömi jo 5kk vanhana. Sitten sainkin seuraavaksi v*ttuilua siitä, miten minun lapseni ovat kuulemma ihmelapsia. On todellakin entinen tuttu nykyään..

Minun mielestä se on normaalia keskustelua, että jos toinen puhuu jotain lapsestaan, niin sitten toinenkin. Outoa, että siinä pitäisi vaan keskittyä kehumaan sitä toisen lasta ja omasta ei saisi puhua yhtään mitään, ilman että pidetään toisen ilon lyttääjänä.

Ja jos joku kertoisi mulle samasta sairaudesta mikä minulla on, kuuntelisin erittäin mielenkiinnolla miten se hänellä meni.

Juu. Tajusit. Niin se onkin normaalia keskustelua ja vuorovaikutusta, kun se on normaalia. Kun se on epänormaalia ja minäminäminä-keskeistä, se on niiiin raivostuttavaa, että huh. Siinä toinen antaa ja toinen vaan ottaa.

 

[very important baby]

On ikävää, jos hän sanoo sen kilpailuhenkisesti, koska lapsia ei saisi vertailla. Mutta jos sulla on oikeus kertoa lapsesi kehityksestä, niin miksei hänellä ole? Entä jos tilanne olisi mennyt toisinpäin? En usko että hän ilkeyttään tai kateuttaan noin tekee, tottakai hänelle tulee omat lapset mieleen kun sinä puhut omistasi.

 

[Emilyn]

On ikävää, jos hän sanoo sen kilpailuhenkisesti, koska lapsia ei saisi vertailla. Mutta jos sulla on oikeus kertoa lapsesi kehityksestä, niin miksei hänellä ole? Entä jos tilanne olisi mennyt toisinpäin? En usko että hän ilkeyttään tai kateuttaan noin tekee, tottakai hänelle tulee omat lapset mieleen kun sinä puhut omistasi.

Suurin osa tulkitsee kehuskeluksi tavallisen puhumisenkin. Mun mielestä kehuskelua on sellainen, että sanotaan ihan suoraan että "mä olen parempi kuin sinä tässä asiassa" ja mollaamista se, että sanottaisiin "olet tosi surkea". Kaikki muu onkin sitten ihmisten omaa rivien välistä tulkintaa ja en tiedä mistä se johtuu, huono itsetunto kenties?

 

[perhetuttu]

On sellaisia ihmisiä, jotka on kamalan kilpailuhenkisiä ja se on tosiaan hiukan sivuraiteilla normikäytöksestä tai -vuorovaikutuksesta. Ovat ainakin mun tuntemat tapaukset muutenkin aika vahvoja luonteita ja ehkä jopa pakonomaisesti kehutaan omia menestyksiä (ja keksitään loput) vähän väärissäkin yhteyksissä...ja kaikkea verrataan aina toiseen. Jos toisella menee hyvin tai huonosti, niin aina on kova se vertailun tarve Jos itellään menee päin prinkkalaa, niin se salataan ja sitä peitellään viimeiseen asti. Siihen tyyliin.

Aika harvinaista mun mielestä tuo pätemisentarve tossa määrin on, onneksi. Itsellä on sellainen vanhempi perhetuttu ja mielenkiintoista kyllä, hänen tyttärensä on aivan samanlainen. Kova sitten on vaan se pätemisen tarve. Olen tytön kanssa kaveri ja pärjää kyllä ihan hyvin. Täytyy vaan muistaa tuo ominaisuus ja ottaa se huomioon kanssakäymisessä. Myönnän, että läheisemmässä suhteessa se voisi olla raskasta, mutta itse suhtaudun kuin vähän höynähtäneeseen, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos

 

[vv]

ton takia en ikinä puhu lasteni onnistumisista.