Miten ihmiset jaksaa töissä jos on lapsi laitettu pienenä hoitoon?

[Rva Ilkeä Harmaa]

Välillä, kun on näitä öitä jotka menee valvoessa niin en voisi kuvitelakkaan herääväni 5.30 töihin. Toivottavasti nämä katastrooffi yöt loppuisivat ennen syksyä.
Miten te jaksatte jotka laitatte vauvan hoitoon vai onko muilla hyvin nukkuvat lapset?

 

["sommarcat"]

Mulla on kaksi lasta, joista nuoremman laitoin hoitoon, kun oli 1,5v. Voin sanoa, että onhan tämä rankkaa. Meillä on molemmilla ollut töihin lähtiessäni yövaipay, paljon pissavahinkoja, nuoremman sairastelua jne. Olen ollut töissä parin tunnin yöunilla monet kerrat. Niin, miten sitä jaksaa. Se on asennekysymys. Itse lähden töihin lepäämään, siellä pääsee toteuttamaan itseään väsymyksestä huolimatta. Otan päikkäreitä pikkukakkosen aikaan ja viikonloppuisin. Nyt olen ollut töissä 1,5 vuotta ja hommat sujuu rutiinilla. Lisäksi iltavuorot ja viikonlopputyöt tuovat vapaita arkeen, jolloin saatan viedä lapset hoitoon ja vetää hirsiä.

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Voisin kuvitella, että jos tekee työtä mikä vaatii tarkkuutta niin vois virheitä tulla. Mulla on lapsi 1v. 7kk kun menee hoitoon et veikkaan ettei vielä ihan täydellisesti öisin nukuta mutta varmasti paremmin tai mistä sitä tietää.

 

[pikku yllätys]

Oma 11kk, kohta 1v on ollut 10kk lähtien hoidossa ja hyvin jaksan töissä. Ei meidän lapsi valvota yöllä ellei ole jotain vikaa ja sekin jää yksittäiseen yöhön. Asennekysymys, jos joka asiasta marisee ja narisee niin taatusti ei jaksa. Kun ottaa sen asenteen, että tämä on vain ohimenevä vaihe eikä kestä ikuisesti niin pääsee monen ongelman kanssa jo paljon helpommalla Lapsi ei ole erityisemmin oireillut tarhan aloituksesta, ekana päivänä ei oikein suostunut siellä syömään kuin pikkuisen mutta seuraavana päivänä sekin sujui. Ihmeen helpolla päästiin itse, mutta tuo muksu onkin aika sosiaalista sorttia. Kun on muita lapsia niin menee heti seuraamaan mitä muut tekee ja leikkii siinä sivussa toisten touhua tarkkaillen

 

[Rva Ilkeä Harmaa]

Emmä väsymystä pitäisi asennekysymyksenä, sehän on tila joka ei ole asenteesta kiinni.

 

[kaalimaan vartija]

Emmä väsymystä pitäisi asennekysymyksenä, sehän on tila joka ei ole asenteesta kiinni.

Samaa mietin. Ja tosiasia on, että toiset lapset vaan ovat huonoja nukkujia, valvottavat yöt yms yms... ja toiset nukkuvat vauvasta asti koko yön, heräämättä ja hyvin. Lisäksi toisille se uni on tärkeämpää. Tarkoitan, että tarvitsevat enemmän unta kuin toiset. Esim meillä mies vain tarvitsee enemmän unta. Mä selviän paljon vähemmällä unella.

 

[leijona76]

Emmä väsymystä pitäisi asennekysymyksenä, sehän on tila joka ei ole asenteesta kiinni.

Näin on. Asenne auttoi kyllä jaksamaan pahimman univajeen mutta ei sitä silti ollu iskussa. Yhtälailla meinasi nukahtaa seisaalleen vaikka kuin asennoitui siihen että tää on vaihe nyt joka on mentävä läpi.

 

[Ei pieniä]

Eihän Suomessa pieniä lapsia laiteta hoitoon. Pieni on kaksikuukautinen. Olen mielessäni ihmetellyt miten Länsi-Euroopassa olevat jaksavat, koska siellä edelleen lapset menvät hoitoon kaksi-kolmekuukautisena. Millaisia mahtavat hoitopaikat olla, jotta lapset voi viedä sinne hyvillä mielin. Mitä olen puhunut vanhempien kanssa, niin he ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä. Kun itse on tottunut pitempiin vapaisiin, niin tuntuu vaikealta ajatukselta. Mutta samoinhan meilläkin omi vielä 1960-luvulla.

 

[leijona76]

Eihän Suomessa pieniä lapsia laiteta hoitoon. Pieni on kaksikuukautinen. Olen mielessäni ihmetellyt miten Länsi-Euroopassa olevat jaksavat, koska siellä edelleen lapset menvät hoitoon kaksi-kolmekuukautisena. Millaisia mahtavat hoitopaikat olla, jotta lapset voi viedä sinne hyvillä mielin. Mitä olen puhunut vanhempien kanssa, niin he ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä. Kun itse on tottunut pitempiin vapaisiin, niin tuntuu vaikealta ajatukselta. Mutta samoinhan meilläkin omi vielä 1960-luvulla.

Sekin 1 tai 2v voi myös nukkua edelleen huonosti kuten sekin 9kk joka pannaan hoitoon ja on vielä vauva. Omani valvotti edelleen 2v kun menin töihin. Sellanenkin 1v on pieni vielä kuitenkin menemään hoitoon. Meillä sisaruksilla oli luksusta aikanaan kun ensin isä hoiti kotona ja kukaan meistä ei joutunu alle 2v päivähoitoon. Siihen aikaan oli vielä seimiosastot tarhoissa.

 

[Meill]

Lapsi meni päiväkotiin kun oli 1v2kk. Vasta 3,5v iässä alkoi nukkua täysiä öitä. Olin kyllä väsynyt mutta työ on antoisaa ja pelkkä kotonaolo meinasi tehdä minusta mökkihöperön. Väsymyksestä huolimatta nautin töissäolosta ja suorastaan virkistyin töissä ollessani. Että siinä mielessä minun kohdallani oli kyllä vähän kyse asenteestakin, halusin olla töissä ja siksi jaksoin.

 

["poikia3"]

Olihan se välillä raskasta. Jaksamisen vuoksi meillä lapset ovst nukkuneet meidän aikuisten vieressä lähes 3-vuotisiksi kaikki. Sillä tavalla on saatu nukkua vähän pidempään. Lapset ovat nukkuneet siinä paremmin ja lohduttelut on hoidettu nopeammin.

Pitäähän huonosti nukkuvien lasten kanssa jaksaa kotonakin. Ja oman työni haasteet ovat kyllä pitäneet minut töissä hereillä ja virkeänä.

 

["henni"]

Ihminen joka pitää lapsen kanssa valittuja öitä ja väsymystä asenneongelmana - ei ole itse ikinä joutunut valvomaan ja kokenut väsymystä kuukaudesta toiseen.
Samoin kuin raskauspahoinvointi "joo syöt vaan, niin kyllä se helpottaa"...

Ite oon miettiny ihan samaa jaksamista.. oma työ ei todellakaan ole mitään lepoa... ja vuoden ikäinen heräillyt pahimmillaa monta kymmentä kertaa yössä. Lisäks joudun viettää usein viikkoja "yh:na" miehen reissujen takia... ei hyvänen aika... onneksi on vielä rahat antanu myöten olla kotona.

 

[Madicken04]

Meillä nuorin päivähoidon aloittaja oli 1,5v. Joskus harvoin hoitopäivä alkoi 6.45, toisinaan 7.00 mutta yleensä aikavälillä 7.30-9.00. Molemmat lapset nukahtivat tuolloin kl 20 nukkuen aamuun asti eli ei aiheuttanut sen enempää väsymystä.

 

["vieras."]

Meillä arkea helpottaa ihan vain se, että minä olen töissä paikassa missä oikeasti viihdyn. Tykkään työstäni todella paljon ja joka aamu on ihanaa päästä töihin "lepäämään". Työ ei ole pakkopuurtamista, vaikka hommia kyllä riittää. Vaihdoin työpaikkaa, kun lapsi aloitti päiväkodin. Vanhassa työssäni en olisi viihtynyt yhtään ja uskon että arki olisi ollut paljon vaikeampaa.

Lapsi aloitti hoidon 1v9kk ikäsisenä ja alusta asti on mennyt tosi hyvin. Yöllä heräillään pari kertaa, mutta paremmin jaksan väsyneenä töissä kuin väsyneenä lapsen kanssa kotona. Aamut meillä on helppoja ja lapsi mielellään aina hoitoon lähtee. Herätys on 6.30.

Että ei se työ-päiväkotiarki aina kamalaa ole, meille kävi hyvä tuuri.

 

[vieras-]

Oma 11kk, kohta 1v on ollut 10kk lähtien hoidossa ja hyvin jaksan töissä. Ei meidän lapsi valvota yöllä ellei ole jotain vikaa ja sekin jää yksittäiseen yöhön. Asennekysymys, jos joka asiasta marisee ja narisee niin taatusti ei jaksa. Kun ottaa sen asenteen, että tämä on vain ohimenevä vaihe eikä kestä ikuisesti niin pääsee monen ongelman kanssa jo paljon helpommalla Lapsi ei ole erityisemmin oireillut tarhan aloituksesta, ekana päivänä ei oikein suostunut siellä syömään kuin pikkuisen mutta seuraavana päivänä sekin sujui. Ihmeen helpolla päästiin itse, mutta tuo muksu onkin aika sosiaalista sorttia. Kun on muita lapsia niin menee heti seuraamaan mitä muut tekee ja leikkii siinä sivussa toisten touhua tarkkaillen

Tää nauratti Jos teillä olisi sellainen lapsi, joka vielä 3 vuotiaaksi heräilee joka yö 5-10 kertaa, et olisi sitä mieltä, että on asenne kysymys. Helppoahan "helpon" lapsen vanhemman sanoa, että asennekysymys.

 

["vieras."]

[QUOTE="vieras.";29495071]Meillä arkea helpottaa ihan vain se, että minä olen töissä paikassa missä oikeasti viihdyn. Tykkään työstäni todella paljon ja joka aamu on ihanaa päästä töihin "lepäämään". Työ ei ole pakkopuurtamista, vaikka hommia kyllä riittää. Vaihdoin työpaikkaa, kun lapsi aloitti päiväkodin. Vanhassa työssäni en olisi viihtynyt yhtään ja uskon että arki olisi ollut paljon vaikeampaa.

Lapsi aloitti hoidon 1v9kk ikäsisenä ja alusta asti on mennyt tosi hyvin. Yöllä heräillään pari kertaa, mutta paremmin jaksan väsyneenä töissä kuin väsyneenä lapsen kanssa kotona. Aamut meillä on helppoja ja lapsi mielellään aina hoitoon lähtee. Herätys on 6.30.

Että ei se työ-päiväkotiarki aina kamalaa ole, meille kävi hyvä tuuri.[/QUOTE]

Pitää vielä sanoa,että tietenkin meillä olisi ollut vaikeampaa, jos lapsi olisi mennyt hoitoon alle 1,5v iässä. Silloin vielä heräili tunnin välein öisin. Mutta ajoissa vain unikoulut niin saattaa helpottaa.

 

["mom"]

Ihan hyvin jaksan kun on töitä. Kotona voisin paljon huonommin, joskin myöntää täytyy että kun kuopus nyt vielä 2-vuotiaankin heräilee öisin niin pari kertaa olen joutunut jäämään kotiin nukkumaan univelkoja pois kun mies on roudannut lapsen päiväksi tarhaan.

 

["henni"]

[QUOTE="mom";29495114]Ihan hyvin jaksan kun on töitä. Kotona voisin paljon huonommin, joskin myöntää täytyy että kun kuopus nyt vielä 2-vuotiaankin heräilee öisin niin pari kertaa olen joutunut jäämään kotiin nukkumaan univelkoja pois kun mies on roudannut lapsen päiväksi tarhaan.[/QUOTE]

Mikä työ on tollanen, tai työnantaja, että on mahdollista jäädä vaa nukkumaan. Mäkin tahdon

 

[LIEN]

Oli pakko jaksaa. Raskasta aikaa se oli. Nyt nukun huonosti muista syistä.

 

["huh"]

Niille, jotka hoitelee sitä työtään "rutiinilla" ja "toteuttaa itseään" muutaman tunnin yöunilla, niin tekisi kyllä mieli esittää kysymys, että mitä helkkaria te oikein työksenne teette. Mulla on vaativa työ, josta olen jatkuvasti ja näkyvästi vastuussa. Totta kai siihenkin tulee rutiini, mutta jos teen virheitä, niin kyllä se näkyy eikä kunnian kukko laula. Jos takana on muutaman tunnin yöunet, olen tosi vaikeuksissa, koska tarkkuus todellakin kärsii ja kaikenlainen ajattelutoiminta hidastuu. Onhan yksilöllinen unentarvekin eri ihmisillä erilainen, mutta minusta ei nyt pitäisi sillä "jaksamisellakaan" ylpeillä.

 

[qwertti]

Oma ipana oli 1,6 v hoitoon mennessään, nukkunut jo pitkään hyvin ja täysiä öitä ilman pissavahinkoja. Paremmin jaksoin, että lapsi hoidossa ja itse töissä, kun se että olisin hengannut ipanan kanssa kotona vuosia.

 

["poikia3"]

Mä oon mennyt töihin jokaisesta kolmesta lapsesta niin, että lapsi on ollut pieni. Esikoinen oli 10-kuinen. Hänen isänsä oli joka toisen viikon töissä.

minä väitän, että jaksoin jopa paremmin kuin kävin töissä. Päiviin tuli rytmi, oli pakko nousta ylös. Joskus olin tosi väsynyt. Talvella oli päiviä kun sain tehdä puoli tuntia lumitöitä että sain auton edes pihaan.

minä teen työkseni it- hommia ja niissä on pakko olla skarppi.

ja olen minäkin tainnut kerran ilmoittaa lapsen olleen sairas yöllä ja valvoneeni yön ja jääneeni kotiin.

 

[hgy]

Ihan kamalaahan se on. En arvannut että lapsi valvottaa vielä kolmevuotiaanakin, töihin oli palattava kun oli 1v3kk. Suurimmasta osasta aikaa en edes muista mitään, en tiedä miten jaksoi pahimman yli. Toinen lapsi syntyy kohta, esikoinen on pian 5v ja onneksi rahatilanne on nyt parempi jotta kotona olo on mahdollista pidempään.

 

[Vier]

Todennäköisesti ovat siistissä sisätyössä jossa saa torkkua tietokoneen ääressä ja siemailla kahvia... Ihana tuo poikia3:n kirjoitus, on mukava että Suomessakin on äitejä jotka vie lapsen (hyvään) hoitoon pienenä ja isiä jotka kantaa vastuunsa. Ettei kotiäitiys ole sittenkään ainut tapa täälläkään, hyvä niin.

 

[Oikein hyvin]

Meillä lapset on menneet hoitoon 1v 3 kk ja 1v6kk ikäisinä. Kumpikin on kyllä ollut aina hyvä nukkumaan niin sen suhteen ei ole tarvinnut stressata.