Hae Anna.fi-sivustolta

Miten isä mukaan vauvan hoitoon

Viestiketju osiossa 'Vauvan hoito' , käynnistäjänä jrhfkdiiff, 29.03.2011.

  1. jrhfkdiiff Vierailija

    Epäilemättä tästä aiheesta on aloitettu keskusteluja ties kuinka monta jo aiemmin, mutta otanpa asian taas esille.

    Olen kiukkuinen, surullinen, väsynyt ja huolissanikin parisuhteeni tilasta ja isän ja vauvan suhteesta.

    Tilanne on tämä: Olen kotona 10 kk ikäisen vauvan kanssa. Lapsen isä on töissä. Isä ei osallistu vauvan hoitamiseen juuri mitenkään tai hyvin vähän. Hän saattaa vaihtaa vaipan kerran tai pari viikossa, syöttää kerran tai pari viikossa, ja silloinkin joudun aina erikseen pyytämään ja tehtävä useimmiten vaikuttaa olevan isälle jotenkin vastenmielinen. Oma-aloitteisesti hän ei tartu mihinkään. Isä ei ole pyynnöistäni ja vihjailustani huolimatta kertaakaan esimerkiksi kylvettänyt poikaa tai ollut hänen kanssaan ulkona kahdestaan vaunuttelemassa. Mies on koko kymmenen kuukauden aikana herännyt pojan kanssa yhden kerran aamulla niin, että minä olen saanut nukkua ja yhden kerran ottanut "yövuoron" syöttöjen kanssa (en imetä enää, mutta poika syö pulloa yöllä), vaikka olen joskus itse ollut tosi väsynyt ja itkuinenkin yövalvomisen yms takia ja mies sen tietää. Kun olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mies ärsyyntyy silmin nähden, kokee minun pyyntöni komenteluksi, sanoo ettei saa painostaa jne. Mies ei ikään kuin ota vastuuta lapsesta, sen huomaa monista pienistä asioista. Minä esimerkiksi olen vastannut kaikista isoista hankinnoista: vaunuista, turvaistuimesta, syöttötuolista jne, eikä isää ole käytännössä kiinnostanut yhtään, mitä tuotteita on tarjolla ja millaisen olen ostanut. Olen useaan otteeseen pyytänyt miestä mukaan myös muskariin ja sanonut, että siellä käy myös isiä vauvojen kanssa kahdestaan ja pariskuntia yhdessä silloin tällöiln, mutta ei, ei hän halua, eikä kiinnosta.


    Kertokaa konkreettisia neuvoja ja antakaa hyviä vinkkejä, miten saisin isän mukaan lapsenhoitoon. Meidän perheessä on kotityöt hoidettu aina tasa-arvoisesti ja tasa-arvo on muutenkin ollut aina tärkeä arvo meille. Sanon ihan suoraan, että on yksi elämäni suurimmista pettymyksistä, että mies ei haluakaan osallistua vauvan hoitoon ja ottaa täyttä vastuuta lapsestaan. Tekis mieli itkeä.
     
  2. voi sentään Vierailija

    No meillä tuo ei olisi käynyt lainkaan... Eikö sinulla ole koskaan sellaista menoa, mihin lasta ei voi ottaa mukaan? Etkö koskaan käy esim. kampaajalla, ostoksilla, kahvilla tai jumpassa? Tai etkö vain koskaan tarvitse hermolepoa, kävisit vaikka yksin kävelylenkillä...

    Ehkä lapsenne on päivisin suht tyytyväinen tapaus, jos yksin olet jaksanut. Mutta eihän isällä ole lapseen minkäänlaista suhdetta, jos ei koskaan häntä hoida tai leiki hänen kanssaan. Pitääkö isä lasta sylissä, jutteleeko, huomioiko?

    Suosittelisin, että alat käydä asioilla ihan itseksesi edes kerran viikossa niin, että isä jää lapsen kanssa kahdestaan tunniksi-pariksi. Ei se ole edes neuvottelukysymys, hänellähän näyttää olevan ns. omaa aikaa ja vapautta 24/7, ja molempien lapsihan tässä on kyseessä! Ehkä hän kokee, ettei hänelle ole jäänyt tilaa ottaa vastuuta ja osallistua - ehkä hän pärjäisi hyvinkin, jos et olisi "painostamassa" vieressä. Joka tapauksessa jotain olisi tehtävä.

    Konkreettisesti meillä tehtiin minun äitiysvapaalla ollessani niin, että kävin melkein päivittäin yksikseni edes puolen tunnin lenkillä koiran kanssa, että pääsin hetkeksi vauvan luota pois. Meillä mies osallistui myös koko ajan yöheräilyihin, koska niitä oli pahimmillaan tunnin välein enkä todellakaan olisi yksin jaksanut. Meillä jaetaan edelleen (lapsi 1 v 8 kk) viikonloppuisin lapsenhoitovuoroja, eli kummallakin voi olla oma meno, jonka ajan lapsi on toisen kanssa. Usein on myös viisainta toisen ulkoiluttaa lasta kun toinen siivoaa, koska muuten hommasta ei oikein tule mitään. Kannattaa alkaa vain antaa miehelle enemmän sitä lapsenhoitoa tehtäväksi, tyyliin "käypä nyt syöttämässä lapsi sillä aikaa kun minä imuroin", eikä itse marttyyrina suorittaa kaikkea. Miten ehdit tehdä puolet kaikista kotitöistä (jos tämä on teidän työnjakonne), jos lapsi on mukanasi koko ajan?? Meidän tyytymättömän tapauksen kanssa se ainakaan ei olisi onnistunut.

    Mutta se, miten näistä asioista sovitaan vastahakoisen miehen kanssa, ei taida olla minun alaani. Meillä isä osallistuu aktiivisesti ja viettää mieluusti lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa. Ajattele tilannetta myös siihen asti, että kun palaat töihin, teetkö silloinkin työpäivän jälkeen kaiken lapsenhoitoon ja seurusteluun liittyvän sekä puolet kotitöistä, ja mies tekee vain oman puolensa kotitöistä? Eihän se niin voi mennä, eihän sinulla riitä vuorokaudessa tunnit!
     
  3. Tuttua... Vierailija

    Kuulostaa valitettavan tutulta. Meillä tilanne ei ehkä ollut ihan noin kärjistynyt (kävin esim. kerran viikossa jumpassa ja mies hoiti lapsen sinä aikana) esikoisen aikaan, mutta hyvin samantapainen. Olin aivan hirvittävän pettynyt ja vihainen. En voinut mitenkään käsittää, kuinka aiemmin tasa-arvoinen suhteemme oli aivan täysin muuttunut lapsen myötä! Lapsen kasvaessa tilanne alkoi vähitellen helpottaa. Menin töihin lapsen ollessa vajaa kaksivuotias ja meidän suhteellemme se teki hyvää. Olin tuossa vaiheessa sitten jo uudelleen raskaanakin (juu, kaikesta huolimatta halusin lapsellemme sisaruksen) ja mies tuntui heräävän vastuunottoon ihan uudella tavalla.

    Nyt toisen vauvan kanssa olen edelleen joutunut hoitamaan lähes kaikki vaipan vaihdot ja syöttämiset ja kylvettämiset ja yövalvomiset, mutta mies on touhunnut aika paljon esikoisen kanssa. Ja vaikka melkein hävettää myöntää, olen jo jotenkin alistunut tilanteeseen eikä se enää ota ollenkaan niin pahasti päähän kuin esikoisen aikaan. Toisaalta mies kyllä nykyään ymmärtää paremmin kantaa kortensa kekoon silloin, kun näkee minun olevan todella väsynyt ja tauon tarpeessa.

    Olen todella paljon miettinyt sitä, mistä ongelmamme johtuu, miksi mies toimii niin kuin toimii, mutta en ole vieläkään varma. Luultavasti juontuu osin hänen kotioloistaan, joissa äiti on ollut kotiäitinä ja hoitanut aina kodin ja lapset. Ilmeisesti mies alitajuisesti alkoi toistaa kotoa opittua mallia, kun jäin äitiyslomalle…
     
  4. ap. Vierailija

    Sen verran tarkennusta alkuperäiseen viestiini, että kyllä, isä hoitaa vauvan silloin, kun minä käyn jumpassa, elokuvissa, kaupungilla tms, noin kerran tai pari viikossa. Suht hyvin tuntuvat pärjäävän kaksistaan, tosin usein isä odottaa minua kotiin ja minä laitan vauvan nukkumaan. Mutta silloin, kun minä olen kotona isä ei hoida lasta käytännössä yhtään, välillä sylittelee tms, mutta ei muuta.
     
  5. joanna123 Vierailija

    jospa isälle isäkk, tms vain isälle annettava perhevapaa.Mene itse töihin tms ja anna isän olla lapsen kanssa kotona ihan ominpäin. Sitten oppisi olemaan :))
     
  6. Sudenmarja Uusi jäsen

    liittynyt:
    06.11.2006
    Viestejä:
    325
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kyllä varmaan monessa perheessä tilanne on tuonkaltainen, että mies ei syystä tai toisesta ole tasavertainen vanhempi vaan pikemminkin "auttaa äitiä" lastenhoidossa tarvittaessa/pakosta. Monella malli varmaan tulee kotoa, sekä isälle että äidille. Äiti ei joko osaa vaatia miestä osallistumaan tai ei anna tilaa, ja mies joko pitää itsestäänselvänä että äitihän ne lapset hoitaa tai ei ota itselleen tilaa vaikka ehkä haluaisikin.

    Ei kai tuossa muuta voi kuin "pakottaa" isä lapsenhoitoon kuten moni jo ehdotti. Ilmoitat, että "minä lähden sitten illalla jumppaan/shoppailemaan/leffaan Kaisan kanssa". Sitten lähdet sovittuun aikaan ja jätät miehen hoitamaan lasta. Tai jos mies huomaa että on aika vaihtaa vaippa tms niin sanot, että "no senkun vaihdat, mikä vaipanvaihtokone minä olen?" ja jatkat tyynesti telkkarin katsomista. Jos yöheräämisiä on paljon niin mielestäni voi ihan hyvin vaatia työssäkäyvääkin miestä nousemaan vaikka kerran yössä. Tyrkit vaan miehen hereille ja sanot "nyt on sun vuoro, ala mennä". Jos mies näyttää nyrpeää naamaa niin sanot vaan että "se on kuule sun lapsi yhtä paljon kuin mun ja minä hoidan sitä koko päivän kun sinä olet töissä".

    Voin hyvin kuvitella, että exäni kanssa tilanne olisi ollut juuri tuollainen, hänen kanssaan oli jatkuva vääntö jo kotitöistä vaikkei ollut edes lapsia.

    Minä odotan esikoistamme syntyväksi hetkenä minä hyvänsä. Todellakin aion tyrkätä vauvan miehelle heti alusta asti vähän väliä, niin vastuunotto tulee alusta asti luonnostaan. Aluksi varmaan menee paljon aikaa imettämiseen jota isä ei voi tehdä, mutta kaiken muun hän kyllä voi hoitaa ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Sitten kun mies menee töihin ja minä olen kotona niin täytyy kiinnittää erityistä huomiota siihen, että mies hoitaa oman osansa kotona ollessaan että minäkin voin tehdä omia juttuja. Mutta uskon kyllä mieheni osallistuvan vauvan hoitoon ihan hyvin, hän on onneksi ihan eri maata kuin exä...
     
  7. ----neito------- Vierailija

    En oikein tiedä miten auttaa, vaikka meidän tilanne on lähes päinvastainen. Meillä mies on ollut tosi innokas olemaan poikamme kanssa ja oli puoli vuotta pojan kanssa hoitovapaalla. Nyt poika päälle kahden ja isä on hänelle jopa tärkeämpi kuin äiti. Meillä poika oppi sanomaan isä aikaisemmin kuin äiti... Aamulla kun poika herää ensimmäinen sana on useimmiten "isä". Meillä mies on halunnut olla paljon pojan kanssa ja minä olen myös antanut hänen tehdä asiat omalla tavallaan. Monesti meillä myös poika kolhiessaan itseään haluaa nimenomaan isän lohduttavan itseään.

    Jotenkin pitäisi saada miehet innostumaan olemaan lapsensa kanssa. Meillä ainakin on poika "palkinnut" isänsä suurella innostuksella isästään, ja sillä että poika haluaa nimenomaan isänsä leikkimään yms. Ehkä miehet aristelevat ottaa vastuuta ja heitä pitää vähän tökkiä asiaan ja saada positiivisia kokemuksia lapsen hoidosta. Pieni vauvahan on aika kiinni äidissään ja siinä vaiheessa isä saattaa arkuuttaan vetäytyä hoidosta.
     
  8. Dite Uusi jäsen

    liittynyt:
    15.07.2009
    Viestejä:
    22
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meille on tulossa ensimmäinen lapsi, ja olen kyllä jo ennen raskaaksi tuloani puhunut mieheni kanssa siitä, että miten vastuut jaetaan, jos/kun saamme lapsen.
    Olemme aina olleet yksimielisiä siitä, että vastuu lapsesta kuuluu kummallekin vanhemmalle yhtä paljon, ja isän tulee osallistua hoitoon ihan yhtä paljon kuin äidinkin.

    Tämän linjan aion todellakin pitää, kun lapsi syntyy. Mies vaan heti hoitamaan vauvaa siinä missä minäkin. En minäkään vauvaa osaa hoitaa sen paremmin (näin alussa) kuin hänkään. Tekemällä ja kokemalla kumpikin "joutuu" oppimaan.

    Olen pohtinut sitä, miksi joissain perheissä ajaudutaan siihen, että lapsen hoito jää lähes kokonaan äidin kontolle, ja mies vaan tekee kaikki itselleen mieluisat jutut - jos niitäkään..
    Minun veikkaukseni on, että asiasta/pelisäännöistä ei joko puhuta tarpeeksi ennen vauvan tuloa tai sitten äiti omii vauvan itselleen ja vahtii vieressä haukkana, kun mies yrittää tehdä oman osuutensa. Vähemmästäkin sitä mies lannistuu.

    Mielestäni asia (hoitovastuut yms) ei ole mikään neuvottelukysymys - niin kauan, kun lapsi on yhdessä haluttu tähän maailmaan saattaa.
    Toki asiaa voi olla jälkikäteen vaikeaa korjata, jos isä ei ole osallistunut vauvan hoitoon jo heti alkuunsa.
     
  9. öh? Vierailija

    Miten niin? Mieshän käy töissä, ei se mitään omaa aikaa ole.
     
  10. voi sentään Vierailija


    Tarkoitin tällä heitolla velvollisuuksia perheelleen, eli sain ap:n kirjoituksesta käsityksen, että työnteon lisäksi mies ei kanna millään muulla tavalla vastuuta perheestään. Standardi nyt on perheettömällekin, että käy työssä, ja luokitellaan vapaaksi. Työnteko kuuluu ihan itsenäiseenkin olemiseen ja itsensä elättämiseen, en osaa laskea sitä attribuutiksi kun puhutaan perheen elatuksesta ja perheestä huolehtimisesta. Se on minusta selviö.

    Totta kai mies käy töissä, ja äitiysvapaalla nainen hoitaa lasta miehen työajan aikana. Tämäkin on selviö. Naisellakin siis on se "työ" siellä kotona. Loppuaikana minusta sekä lapsenhoito että kotitytöt pitäisi hoitaa yhdessä - olenko tässä nyt sitten aivan väärässä?

    Vaikkei työnteko nyt mitään omaa aikaa olekaan, on kuitenkin oma valinta, mitä työkseen tekee jne. Siinä mielessä lasken omankin työntekoni enemmän "omaksi ajaksi" kuin esim. lapsen hoitamisen... Tässä poikkean ehkä suurimmasta osasta äitejä, mutten voi ajatuskululleni mitään.
     
  11. Kysymys Vierailija

    Mitä tapahtuu, jos laitat lapsen miehen syliin ja toteat, että sinun vuoro vaihtaa vaippa ja poistut itse paikalta esim. tekemään jotain kotihommaa?
     
  12. Kysymys Vierailija

    Ja vielä toinen...

    Olisko helpompi sopia miehen kanssa, että hoitaa joka päivä jonkun tietyn asian vaikkapa iltapalan? Tällöin vastuunjako on selvä, kun kumpikin tietää mitä tehdä. Auttaisiko konkreettisen homman sopiminen paremmin kuin että toivot miehen "ottavan enemmän vastuuta", mikä voi olla hankalaa kun sinä homman paremmin rutiinilla hoidat. Meillä mies ainakin alkuun totesi aina välillä, että "tee sinä kun paremmin osaat/tiedät..." Yleensä saatoin antaa jonkun vinkin (tai sitten en) ja totesin vaan että kyllä sinä osaat ja poistuin paikalta :)

    Harmittaa puolestasi, että mies on ruvennut statistiksi :(
     
  13. Spin Vierailija

    Niin tutun tuntunen tilanne...
    Meillä 7 viikkonen vauva ja mies sinänsä osallistuu toiseen heräämiseen yöllä ja kyllä vaihtaa vaippaaki, mut siitäkin pitää aina sanoa ja pitää myös pyytää laittamaan päälle tai vaihtamaan vaatteita ym. Ja miehen mielestä sanon aina kaikesta kärkkäisest ja vaadin ihan liikaa ym.
    Kun lapsi oli syntyny, ni mies ei käyny oikeestaa ollenkaa sairaalas ja hoitaminen on muutenki ollu alust lähtien erittäin hankalaa miehen puolelta. Eikä hän hoitanu isyysvapaata itelleen,vaikka lapsen syntymä oli heti alust lähtien tiedossa.
    Oon itse aivan neuvoton, että mitä pitäisi tehdä asian kanssa.
    Olen niin vihanen ja pettyny ja suruissani miehen käytöksestä, että mieleni tekee päivittäin heittää pyyhe kehään ja lopettaa suhde tähän.
    Olen monesti miettiny, et monilla naisil on miehiä, jotka hoitaa toisten miesten lapset. Miehet jotka ei hoida omia lapsiaa on kakaroita!
     
  14. Sama venho Vierailija

    Vanha näyttää olevan tämäkin viestiketju, mutta täällä asia aikalailla samalla tavalla. Mies käy töissä ja siksi ilmeisesti ei ole halukas hoitamaan mun "töitä" eli lapsen hoitoa. Mulla ennestään kaksi poikaa (teinejä jo ) ja sitten on tää meidän yhteinen 1v tyttö. Tyttö on jo niin kiinni minussa ettei isän syli enää meinaa kelvata.. Minusta tämä tilanne on kauheaa. Olen myös puhunut miehelle että jotenkin näitä lapsen hoito hommia olisi jaettava tai muuten en jaksa kohta mitään. Vuoden kun on nyt nukkunut katkonaisesti niin voin sanoo että pikkuisen alkaa pinnaa kiristää.. Lapsi heräilee sen 2-6 krt tuttia etsimään yöllä ja mä en meinaa saada unesta sitten enää kiinni. Mies nukkuu kun tukki yöt ja kääntää vaan kylkeä kun mä siellä touhotan. Toisinaan oon pyytänyt että vois joku aamu herätä tytönkaa että voisin jatkaa unta, sanoo että kohta.. Sitten tyttö pyörii meidän sängyssä aamuisin n10-30min kunnes mun käy sitä niin sääliksi että nousen taas jälleen itse lapsen kanssa jottei nälkä kasvaisi liian suureksi.. ( tyttö ei siis syö enää öisin ) töitä mies tekee ma-la 7-18 (yrittäjä) kotona teen myös kaikki kotityöt ja ruuat. Mies on kuitenkin kovin ylpeä itsestään että olen voinut jäädä kotiin hoitamaan lasta kun hän tuo leivän pöytään. Ajattelen myös itse usein niin ettei kai hänelle sitten kuulu niin paljoa lapsen hoito, ja se on hyvin ristiriitainen ajatus koska lapsihan on kuitenkin meidän molempien..en kuitenkaan mielestäni liikaa vaadi jos joskus saisi vaan nukkua tai tehdä ihan omia juttujaan, ilman kylki pattia. Minulla olisi siis käytännössä vain sunnuntai tähän aikaa, tällöin haluan perheaikaa koko perheen kesken. Neuvolassako tästä sitten keskustellaan ja "hiillostetaan" ukkoa
     
  15. Tuttiratkaisu Vierailija

    Ompele hyvä ihminen pieni nauhanpätkä yöpuvun kaula-aukon reunaan ja solmi tutti siihen, loppuu tutin etsimiset yöllä siihen. Hyvin äkkiä lapsi oppii etsimään nauhan ja tietää, että sen päästä löytyy tutti puoliunessakin, ei tarvitse kenenkään heräillä. näin meillä toimittiin menestyksekkäästi kaikkien kolmen kanssa. Nauha tietysti niin lyhyt, että tutti yltää suuhun, mutta nauha ei yllä kaulan ympärille.
     

  16. Eli mielestäsi työssäkäymisen ja kotona kitisevän vaimon ja vauvan yhdistelmä ei ole niin raskas jo itsessään, että on ihan kohtuullista heräillä vielä öisin..?
     
  17. symbioosi Vierailija

    Miehet eivät ole luonnostaan pikkuvauvojen hoitajia, heitä pitää siihen vähän patistaa ja kouluttaa. Lasten hoito ei suju niin helposti kuin äideillä. Oman kokemuksen kautta olen tehnyt tämmöisen havainnon.
    Vuoden ikäisenä lapsen tulisi nukkua jo kunnon yöunet; illalla sen verran tukevaa ruokaa, ettei yöllä tarvitse syöttää.
    Vauva-aika menee nopeasti ohi, ei kannata pienistä asioista hermoilla.
    Nauttikaa lapsistanne vielä kun ovat pieniä.
     
  18. tukiverkosto Vierailija

    Eikö nykyajan nuorilla perheillä ole tukiverkostoa: mummia, pappaa, anoppia, siskoa, kummia, ystävää, tätiä, setää, tai ylipäätään sukua, joka auttaa aina kun tarvitaan apua. Jos yksin työssä käyvän aviopuolison kanssa eletään vauva-arkea, kovin kapeaksi jää sosiaalinen elämä.
    Luonnostaan pikkutytöt haluavat olla äidin (isoäidin) kanssa, pienet pojat taas isän kanssa tai usein ukki/isoisä on tärkeä roolimalli pikkupojalle. Vaikka kuinka puhutaan tasa-arvosta ja sukupuolten tasa-arvoistamisesta, todellisessa elämässä se harvoin toteutuu.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti