Miten isän välinpitämättömyys vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen?

[zizilisko]

Ajattelin kysellä, jos täällä jollain on ollut tilanne, että ei ole ollut tekemisissä isänsä kanssa, että miten se "isättömyys" on vaikuttanut elämäänne? Olisi mielenkiintoista kuulla ihan omakohtaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Ja onko välit kenties muuttuneet jotenkin aikuiseksi kasvamisen myötä?

Itse erosin tytön isän kanssa, kun tyttö oli 2 vuotias, eikä tytön isä ole sen jälkeen osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa lastaan kohtaan. Tyttö on kyllä tavannut silloin tällöin isäänsä isovanhempiensa luona. Meillä ei ole mitään riita tilannetta ja yritinkin monesti kun tyttö oli pieni, että ex veisi tytön vaikka tunniksi leikkipuistoon joskus, tai edes jotain pientä. Mutta ei, joten päätin antaa ex:n elää rauhassa omaa elämäänsä.
Nyt tyttö on jo 12 v. ja murrosikä alkaa jo kovasti painaa päälle. Itseäni mietityttää ja pelottaakin, että miten tämä tytön suhde omaan isäänsä vaikuttaa naiseksi kasvamisen prosessiin?

 

[Tianna]

Mun parhaalla ystävällä on ollut täntyyppinen tilanne, siis ei ole tavannut isäänsä eikä ole saanut tietää isänsä nimeä koskaan. Aika paljon se on antanut ajattelemisen aihetta hänelle, ollaan yhdessä monesti puhuttu. Tilannetta olisi varmasti helpottanut, jos olisi nähnyt edes kuvan tai jos äiti olisi suostunut puhumaan asiasta silloin, kun niitä kysymyksiä oli... Nyt mun ystäväni on aikuinen ja onnellisessa parisuhteessa, luulen, että pahinta aikaa oli just teini-ikä, kun yritti miettiä kuka on ja mistä tulee, eikä saanut vastausta. Nyt on oma kysymyksensä se, uskaltaako luottaa omaan mieheensä, ettei omat lapset jää isättömiksi...

 

[vieras]

Olen itse ollut sillä tavalla isätön, että vaikka isä asui samassa taloudessa hän oli henkisesti poissa, ei millään lailla mukana missään mun elämään liittyvissä asioissa. Luulen että siitä johtu että nuorena ihastuin monesti paljon vanhempiin miehiin. Tunsin ihan sydämessäni semmosta kaipuuta kun oli esim. joku lempeän ja turvallisen olonen miesopettaja.
Myöhemminkin olen kamppaillut mm. turvattomuuden tunteen kanssa, mutta uskon sen johtuvan siitä että en saanut turvaa enkä läheisyyttä kummaltakaan vanhemmistani. Jos lapsella on yksi rakastava ja läsnä oleva ihminen uskon että se antaa jo hyvät eväät elämään.
Ja tietysti jos olisi enoja tai ukkia tai jotain muuta tervettä miehistä mallia lähellä niin aina parempi. Mulla ei niitäkään ollut ja minusta tulikin aika epävarma miesten suhteen vaikka samalla kaipasin heitä elämääni. No, helpointa oli sitten alkaa tekemisiin muiden epävarmojen kanssa ja niinpä hoisinkin 19-30 vuotiaana päihteidenkäyttäjä miehiäni.

 

[vieras]

Pahempi vaihtoehto se on, jos välinpitämätön isä asuu samassa taloudessa. Ilman on helpompaa.

 

[ert]

Pahempi vaihtoehto se on, jos välinpitämätön isä asuu samassa taloudessa. Ilman on helpompaa.

 

[vieras]

http://www.palkane.fi/siv/evaat/Kinnunen.htm

 

[vierailija mami]

Eihän ne miehet osaa olla oikealla tavalla isiä