Ja erityisesti: miten saada takaisin "ruoanlaittamisen ilo"?
Tuntuu vaan, että tää on vuodesta toiseen yhtä rämpimistä päivittäin.
Pitäisi jaksaa laittaa vähistä mahdollisuuksista vaihtelevaa, maistuvaakin ruokaa.
Tiedättekö: olen TÄTÄ MYÖTEN TÄYNNÄ KOKKAAMISTA!!!
Enää ei minulle itselleni omat kokkailuni edes maistu, vaikka laittaisin "tavallistakin ruokaa". Tuntuu vain, että elämä on yhtä ruoan ympärillä pyörimistä... Toki saan apuja: mummot ja mies laittavat myös ruokaa, mutta silti, jonkunhan tätä rumbaa on organisoitava päivästä toiseen...
Huoh, anteeksi että valitan, tunnen itsekin syyllisyyttä, etten aina jaksa olla iloinen kauhanheiluttaja joka tekee koko perheelle hyvää ruokaa... Pakkopullaa tämä on taas näin vaihteeksi...
Kyllä kai se tästä, välillä on vaan purnattava, enkä viitsi tietenkään lasten nähden, kun muutenkin ovat niin reppanoita - aina omat eväät juhlissa ym...
Niin, ja joskus minäkin olen nauttinut ruoanlaitosta ja leipomisesta, mutta johonkin se ilo vaan on siitä hommasta nyt kadonnut...
Tuntuu vaan, että tää on vuodesta toiseen yhtä rämpimistä päivittäin.
Pitäisi jaksaa laittaa vähistä mahdollisuuksista vaihtelevaa, maistuvaakin ruokaa.
Tiedättekö: olen TÄTÄ MYÖTEN TÄYNNÄ KOKKAAMISTA!!!
Enää ei minulle itselleni omat kokkailuni edes maistu, vaikka laittaisin "tavallistakin ruokaa". Tuntuu vain, että elämä on yhtä ruoan ympärillä pyörimistä... Toki saan apuja: mummot ja mies laittavat myös ruokaa, mutta silti, jonkunhan tätä rumbaa on organisoitava päivästä toiseen...
Huoh, anteeksi että valitan, tunnen itsekin syyllisyyttä, etten aina jaksa olla iloinen kauhanheiluttaja joka tekee koko perheelle hyvää ruokaa... Pakkopullaa tämä on taas näin vaihteeksi...
Kyllä kai se tästä, välillä on vaan purnattava, enkä viitsi tietenkään lasten nähden, kun muutenkin ovat niin reppanoita - aina omat eväät juhlissa ym...
Niin, ja joskus minäkin olen nauttinut ruoanlaitosta ja leipomisesta, mutta johonkin se ilo vaan on siitä hommasta nyt kadonnut...