R
Romuttuva
Vieras
Tyttö on nyt 8kk ja perusiloinen tapaus.
Ilmeisesti ylähampaat tulossa, koska elämä on suurta wittua tällä hetkellä.
Päikkäreille nukahtamista edeltää kahden tunnin hysteerinen kirkuminen.
Safka ei maistu, sitä räitään vaan ympärinsä...
Eli safkan tyttö ottaa tissistä, mulla ei ole ruokaa, vain kaurapuuroa
Yöllä neiti haluaa vain kieriskellä, mä en voi nukkua kun tyttö kierii, huutaa tai lutkuttaa tissiä (normaalisti syö 1-2 krt / yö). Mä käännän, tutitan, tissitän ja yritän tarjota semmosta asentoa, missä neiti nukkuisi...
Yön jäljiltä niska ja selkä on jumissa. Tyttö huutaa ja kirkuu. Sitä pitäisi kantaa, mutta käsiä särkee jo valmiiksi... Panadol ei auta kummallekaan...
Ja mies?? ""Pitää saada unta, jotta jaksaa työtä, sä olet VAIN kotona"" Eikä toi mies muutenkaan ole lapsen kanssa aikaa viettänyt, joten ei tiedä mitään rutiineja yms. Häntä ei vain kiinnosta (tämä selvisi vasta lapsen syntymän jälkeen ja sille ei nyt voi mitään).
Pitäs tunkea kirkuva lapsi rattaisiin ja kävellä pari kilsaa kauppaan... Matkan lapsi huutaa ja huutaa...
Pää on ihan jumissa.
Joskus tää on vain niin wittua, että lasken päiviä kunnes pääsen takaisin töihin. Ihana ajatus, ruokatauko, lämmin ruoka kerran päivässä ilman, että kukaan vaatii mitään. Kahvinkin saa juoda rauhassa.
Tää on taas näitä päiviä mitä tulee aina välillä.
Mä otan itseäni niskasta kiinni ja lähen huudattamaan lasta kauppaan.
Ehkä huomenna on taas hyvä päivä... *toivoo*
Ilmeisesti ylähampaat tulossa, koska elämä on suurta wittua tällä hetkellä.
Päikkäreille nukahtamista edeltää kahden tunnin hysteerinen kirkuminen.
Safka ei maistu, sitä räitään vaan ympärinsä...
Eli safkan tyttö ottaa tissistä, mulla ei ole ruokaa, vain kaurapuuroa
Yöllä neiti haluaa vain kieriskellä, mä en voi nukkua kun tyttö kierii, huutaa tai lutkuttaa tissiä (normaalisti syö 1-2 krt / yö). Mä käännän, tutitan, tissitän ja yritän tarjota semmosta asentoa, missä neiti nukkuisi...
Yön jäljiltä niska ja selkä on jumissa. Tyttö huutaa ja kirkuu. Sitä pitäisi kantaa, mutta käsiä särkee jo valmiiksi... Panadol ei auta kummallekaan...
Ja mies?? ""Pitää saada unta, jotta jaksaa työtä, sä olet VAIN kotona"" Eikä toi mies muutenkaan ole lapsen kanssa aikaa viettänyt, joten ei tiedä mitään rutiineja yms. Häntä ei vain kiinnosta (tämä selvisi vasta lapsen syntymän jälkeen ja sille ei nyt voi mitään).
Pitäs tunkea kirkuva lapsi rattaisiin ja kävellä pari kilsaa kauppaan... Matkan lapsi huutaa ja huutaa...
Pää on ihan jumissa.
Joskus tää on vain niin wittua, että lasken päiviä kunnes pääsen takaisin töihin. Ihana ajatus, ruokatauko, lämmin ruoka kerran päivässä ilman, että kukaan vaatii mitään. Kahvinkin saa juoda rauhassa.
Tää on taas näitä päiviä mitä tulee aina välillä.
Mä otan itseäni niskasta kiinni ja lähen huudattamaan lasta kauppaan.
Ehkä huomenna on taas hyvä päivä... *toivoo*