Miten jaksaa?

[lopenuupunut]

Minulla on kolme lasta, alakoulussa ja päiväkodissa. Työ on vaativaa ja tällä hetkellä sellainen vaihe, jossa ei arkirutiineita ole ollenkaan, vaan työ vaatii reissaamista ja sumplimista jatkuvasti. Olen huonounista sukua ja huomattava tsemppaaminen ja venyminen päivästä toiseen heijastuu siihen, etten iltaisin saa unta ja aamuyöstä herään.

Lapset ovat käsittääkseni olleet minulle kaikki kaikessa, mutta nyt olen todella, todella väsynyt esikoiseen (poika). Hän on koulussa ok, mutta kotona on periaatteestakin jo eri mieltä kaikesta. Ihan joka ikinen tavara, esine, vaate, ruoka jne., joihin hän koskee jää sille paikallaan. Mitään ei laita takaisin, yhtään ei auta, yhtään ei tottele EI MISSÄÄN KOSKAAN. Meillä on ollut jo todella pitkään hyvin raskasta. Kaikkea olen kokeillut. Palkinnot eivät kiinnosta, rangaistuksista ei välitä. Jutellaan kyllä, mutta osaa sanoa vain, että ärsyttää, ei huvita, eikä jaksa.

Lapset ovat minulla lähes aina. Hoidan kaiken aivan yksin. Kukaan ei jaa vastuuta mistään. Vanhempia minulla ei ole ja kaveritkin ovat sitovan elämäni vuoksi jääneet ja elävät erilaisia elämäntilanteitakin sekä asuvat kaukana.

Perheneuvolasta en uskalla hakea apua, koska ei uupunutta äitiä ymmärretä. Oikeastaan en edes näe mitään ulospääsyä. Olen niin väsynyt, että työmatkat itken ja yleensä muutenkin vain pidättelen itkua. Psykologilla olen käynyt, mutta liian organisoituneena ja analyyttisena minut kirjattiin sieltä kuitenkin ulos. En halua omaakaan aikaa, en ole sitä halunnut koskaan, mutta yhteispeliä kaipaisin ja vastuun jakamista tai ainakin sitä, että joku ymmärtäisi, miksi väsyttää ja senkin, miksi meillä vallitsee aina kaaos.

Miesystävä on, mutta hänkin vain taistelee vähäisestä ajastani ja voimavaroistani, eikä konkreettisesti ole mitään halua auttaa kuin syyllistämällä minua ja potkimalla siten eteenpäin.

 

["sini"]

Tarvitset tukiperheen, ota yhteyttä lastensuojeluun. Ei tarvitse pelätä että vievät lapset, saat ainoastaan tarvitsemaasi apua.

 

[Minni:)]

No mä aloittaisin dumppaamalla tollasen miesystävän jos se kerran on vaan riesaksi. Millä tavalla teillä on lasten huoltajuus ja tapaamiset sovittu isän kanssa? Yrittäisin saada isää enemmän mukaan kantamaan vastuuta lapsista. Sitten lähtisin miettimään noita työjuttuja. Saako niitä mitenkään järjestettyä paremmin ja pystyisikö niitä vähentämään niin, että ei olisi niin stressaavaa? Olisiko mahdollista pitää joninlainen osittainen virkavapaa tms.? Olisiko mahdollista etsiä muuta työtä joka ei olisi niin kuormittavaa? Sitten varaisin ajan lääkäriin ja vaatisin saada unilääkkeitä. Niitä on hyviä, sellaisia mihin ei jää koukkuun ja uni on taattu, esim. zopinox. Lähtisin myös rohkeasti sinne perheneuvolaan. Tsemppiä! :hug:

 

["a p"]

Joitakin vuosia sitten, kun lasten isä oli todella pelottava sain apua turvakodista, mutta en lastensuojelusta eroprosessiin. Heidän mielestään kyseessä oli normaali eron jälkeinen riitely, mutta syy eroon oli miehen alkoholismi, äkkipikaisuus, uhkaavuus, arvaamattomuus, rahavaikeudet jne. jotka vain pahenivat pahenemistaan. Lastensuojelusta sanoivat, että auttavat lapsia vasta, kun ne on huostaanotettu.

On niin täydellisen epäonnistunut olo.