Miten jatkaa - miehelle tuli luottotietoihin merkintä

[Vieras]

2000 euron edestä ulosotossa velkaa, omaa tyhmyyttään ja välinpitämättömyyttään tällainen tilanne. Nyt sai maksettua pois nuo velat, mutta merkintä tietysti jäi vielä kolmeksi vuodeksi.

Tuntuu, etten tiedä voinko jatkaa enää hänen kanssaan...
Vaikka rakastan, niin tää suhde on koetellut tätä rakkauttani kaikin mahdollisin keinoin - paljon on siis vastoinkäymisiä ollut, ja nyt vielä tämä IHAN TURHASTA!

Jättäisittekö te miehenne, vai jatkaisitteko yhdessä?
Enkö mä voisi periaatteessa alkaa hoitaa miehen laskuja, kun vaan antaa mulle pankkitunnuksensa?

 

[Katherine Wheel]

 

[Minä vaan huutelen]

Mä en nyt ihan ymmärrä miksi jättäisit miehes pelkkien luottotietomerkintöjen takia...

 

[Vieras]

???

 

[Katherine Wheel]

???

Sitä vaan hämmästelin, että ihanko oikeesti joku edes miettii moisia...

 

[Vieras]

Mä en nyt ihan ymmärrä miksi jättäisit miehes pelkkien luottotietomerkintöjen takia...

Sehän siinä onkin, kun se ei ole pelkästään merkinnän takia.
Vaan takana on paljon vaikeuksia, ja nyt mennyt vuoden ajan ilman pelkoa mistään. Ja sitten mokas noin, ja samalla siis "pilas" välinpitämättömyydellään paljon; hyvästi talohaaveet, ja hyvästi muuttohaaveet - eihän me saada edes muuta asuntoa enää. Tai no siis kolmeen vuoteen. Ja tosi homma, ettei saada toista asuntoa, oli tarkoitus muuttaa tässä ja kun menin asuntotoimistoon, niin "hylkäs" meidän hakemuksen miehen merkinnän vuoksi.

 

[Timppa]

Siis mies hoitaa velkansa ja siksi ei voi jatkaa?

 

[Sisu]

Mä en nyt ihan ymmärrä miksi jättäisit miehes pelkkien luottotietomerkintöjen takia...

Samoilla linjoilla. Kyllä tuli papin edess luvattua, että niin vasta-, kuin myötämäessäkin, ja sen perusteella meillä ainakin yritetään selviytyä YHDESSÄ mahdollisimman pitkälle. Yhdet luottotietomerkinnät ei nyt ole kovin paha juttu, mun mittapuun mukaan.

 

[waaka]

No en todellakaan jättäis miestäni velkojen takia!
Sillonhan sitä vois periaatteessa kuvitella että "oot sen kanssa vain sen rahan takia!, ja että
sulle arvoissa ensimmäinen miehessäsi on se raha ja varallisuus jne"
|O

 

[vieras]

menitkö sä naimisiin täydellisen vai tavallisen ihmisen kans? Elämässä tulee eteen vaikeuksia, toiset voittaa ne, toiset ei viitsi edes yrittää.

 

[Minä täällä vaan huutelen]

No etkö voi hakee sitä kämppää itekses?

 

[Ap]

Painotan nyt vielä, että kyse ei ole PELKÄSTÄÄN tuosta merkinnästä, vaikka se nämä erofiilikset nyt aiheuttikin. Meillä ollut niin paljon vastoinkäymisiä, nimenomaan miehen vuoksi (hänen kielteinen asenne kaikkeen, välinpitämättömyys yms.), että tuntuu, etteikö se koskaan kasva. Tämä merkintäkin kun tuli ihan turhasta. Ja oikeuden kautta perittiin pois, mies ei siis vapaaehtoisesti koko asiaa hoitanut, heitti vaan muistutuskirjeet ja oikeudesta tulleet kirjeet roskiin, kunnes oli joku oikeudesta meidän oven takana tuomassa haastelappua. Meni palkasta nuo rahat sitten aina automaattisesti.

Tuntuu, ettei tuo ikinä kasva aikuiseksi. Ei siinä, jos ei muuta ois takana, niin en ehkä pitäis tätä merkintää niin pahana juttuna (vaikka mulle onkin tosi tärkeää, että asiat hoidetaan ajoissa). Jotenkin on niin pettynyt olo.

 

[waaka]

Mä en nyt ihan ymmärrä miksi jättäisit miehes pelkkien luottotietomerkintöjen takia...

Sehän siinä onkin, kun se ei ole pelkästään merkinnän takia.
Vaan takana on paljon vaikeuksia, ja nyt mennyt vuoden ajan ilman pelkoa mistään. Ja sitten mokas noin, ja samalla siis "pilas" välinpitämättömyydellään paljon; hyvästi talohaaveet, ja hyvästi muuttohaaveet - eihän me saada edes muuta asuntoa enää. Tai no siis kolmeen vuoteen. Ja tosi homma, ettei saada toista asuntoa, oli tarkoitus muuttaa tässä ja kun menin asuntotoimistoon, niin "hylkäs" meidän hakemuksen miehen merkinnän vuoksi.

No siis, ensinnäki miks sun nimellä ei haettu asuntoa? Tai jotaki lainaa esim: talon rakentamiseen?

 

[Ap]

Menin naimisiin tavallisen ihmisen kanssa, joka on kyllä ollut koko suhteen ajan melko ongelmallinen tapaus kuitenkin. Tehnyt mulle paljon pahaa, sotkenut monet omat asiansa (muutkin kuin raha-) ja niin edelleen, mutta olen yrittänyt ja auttanut ja ollut tukena.
Mies ei ole kasvanut kuitenkaan mihinkään suuntaan, ei osaa ottaa vastuuta, on tosi rankkaa olla se ainut "aikuinen" tässä suhteessa, kun jatkuvasti puskee vastoinkäymistä eikä mies edes yritä korjata tilanteita tai aikuistua.

 

[Sisu]

Painotan nyt vielä, että kyse ei ole PELKÄSTÄÄN tuosta merkinnästä, vaikka se nämä erofiilikset nyt aiheuttikin. Meillä ollut niin paljon vastoinkäymisiä, nimenomaan miehen vuoksi (hänen kielteinen asenne kaikkeen, välinpitämättömyys yms.), että tuntuu, etteikö se koskaan kasva. Tämä merkintäkin kun tuli ihan turhasta. Ja oikeuden kautta perittiin pois, mies ei siis vapaaehtoisesti koko asiaa hoitanut, heitti vaan muistutuskirjeet ja oikeudesta tulleet kirjeet roskiin, kunnes oli joku oikeudesta meidän oven takana tuomassa haastelappua. Meni palkasta nuo rahat sitten aina automaattisesti.

Tuntuu, ettei tuo ikinä kasva aikuiseksi. Ei siinä, jos ei muuta ois takana, niin en ehkä pitäis tätä merkintää niin pahana juttuna (vaikka mulle onkin tosi tärkeää, että asiat hoidetaan ajoissa). Jotenkin on niin pettynyt olo.

Ehkäpä sun pitäis puhua miehen JA ammattiauttajan kans asiasta. Ei sitä oikeaa ratkaisua täältä löydy, valitettavasti. Itse vielä yrittäisin, en ole luovuttajatyyppiä.
:hug:

 

[vieras]

Painotan nyt vielä, että kyse ei ole PELKÄSTÄÄN tuosta merkinnästä, vaikka se nämä erofiilikset nyt aiheuttikin. Meillä ollut niin paljon vastoinkäymisiä, nimenomaan miehen vuoksi (hänen kielteinen asenne kaikkeen, välinpitämättömyys yms.), että tuntuu, etteikö se koskaan kasva. Tämä merkintäkin kun tuli ihan turhasta. Ja oikeuden kautta perittiin pois, mies ei siis vapaaehtoisesti koko asiaa hoitanut, heitti vaan muistutuskirjeet ja oikeudesta tulleet kirjeet roskiin, kunnes oli joku oikeudesta meidän oven takana tuomassa haastelappua. Meni palkasta nuo rahat sitten aina automaattisesti.

Tuntuu, ettei tuo ikinä kasva aikuiseksi. Ei siinä, jos ei muuta ois takana, niin en ehkä pitäis tätä merkintää niin pahana juttuna (vaikka mulle onkin tosi tärkeää, että asiat hoidetaan ajoissa). Jotenkin on niin pettynyt olo.

Onko miehesi masentunut? joskus vaikeat asiat on hankala kohdata, eikä löydy voimia hoitaa niitä. Meillä miehellä meni kans luottotiedot, aikoinaan, ennen meidän seurustelua. Yhdessä maksettu niitä pois, jos joskus hankitaan talo, hankitan se yhdessä. Kun tulot on yhteisiä, on menotkin.

 

[Ap]

En voi enää hakea YKSIN asuntoa, koska olen laittanut asuntohakemukset tämän seudun asuntotoimistoihin, ja virkailija sanoi, että koska tietää, että haen miehen kanssa asuntoa, ei auta vaikka tekisin uuden hakemuksen pelkästään omalla nimelläni. Sinänsä typerää, koska voimmehan me erotakin; se ero pitäis sit vissiin todistaa sille virkailijalle ja niin edelleen. Typerää, mutta totta, ainakin täällä meidän seudulla.

Ja mun tuloillani ei lainaa saa. Enkä halua kusettaa esim. Kelaa, että asun "yksin", jolloin nostelisin isompia tukia kuin mulle kuuluisikaan. On mun moraalini vastaista kusettaa yhtään mitään.

 

[vieras]

Menin naimisiin tavallisen ihmisen kanssa, joka on kyllä ollut koko suhteen ajan melko ongelmallinen tapaus kuitenkin. Tehnyt mulle paljon pahaa, sotkenut monet omat asiansa (muutkin kuin raha-) ja niin edelleen, mutta olen yrittänyt ja auttanut ja ollut tukena.
Mies ei ole kasvanut kuitenkaan mihinkään suuntaan, ei osaa ottaa vastuuta, on tosi rankkaa olla se ainut "aikuinen" tässä suhteessa, kun jatkuvasti puskee vastoinkäymistä eikä mies edes yritä korjata tilanteita tai aikuistua.

Ok, eli koet että luottotietojen menetys on nyt yksi konkreettinen seuraus näistä töppäilyistä ja pelkäät niitä tulevan lisää? Oletteko jutelleet vakavasti asiasta?

 

[Ap]

Olen puhunut miehen kanssa, mutta aika toivotonta. Ja yhteisiä vuosia meillä on monta, ja niistä suurimman osan olen saanut puhua yksikseni ja takoa järkeä miehen päähän - tuloksetta. Olen sanonut, että rakastan ja tuen, mutta kai se rajakin menee jossain?
Tuntuu, etten vain jaksa enää! Mies ei tunnu välittävän minusta saatika suhteestamme, vaikka hokeekin rakastavansa. Tuntuis, että kantais sen vastuunsa ja hoitais asiansa; muuttuisi, kun tietää minun sitä toivovan (ja olen sanonut, että seison hänen rinnallaan ja autan muuttumaan, mutta ei ole ollut vissiin tarpeeksi houkutteleva tarjous).

En minäkään ole luovuttajatyyppiä, mutta kun jatkuvasti sataa paskaa niskaan, niin tuntuu, että voiko tästä hengissä selvitä, että ajanko mä itseni loppuun tällä kaikella... Kun kestän tätä.
Kaverit ovat kauhistelleet, kuinka vielä olen tässä suhteessa, - rakkaudesta, olen minä vastannut. Kestääkö se rakkaus tosiaan kaiken?