Miten joku jaksaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmetys"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No jos ei ole 3 koliikkivauvaa kohalle osunut niin varmasti jaksaa, mä en ymmärrä sitä "rankkaa sullekkin varmaan tulee" hössötystä mitä mullakin oli ennen toisen syntymää kun ei tämä rankkaa ole..Lapset on perusterveitä ja perusiloisia, mikäs tässä ollessa.

Oma asenne vaikuttaa myös paljon, asiat kun on just niin vaikeita ja rasittavia kuin itse niistä teet.
 
Viimeksi muokattu:
Itse koen, että paremmin sitä jaksaa kun on pienellä ikäerolla. Pikkulapsi vaihe voi olla rankkaa, mutta nopeasti se menee. Kun nuorinkin on muutaman vuoden vanha niin lapsista on valtavasti seuraa toisilleen ja on aina leikkikaveri. Meillä on kolme poikaa 1v1kk ja 2v ikäerolla. Nyt jo tosin isoja.
 
Naapurissa asui aiemmin lestadiolaisperhe. Emäntä oli noin 25v. ja lapsia oli n.vuoden ikäerolla neljä jo siihen mennessä, kun tuossa asuivat, ja varmaan lisää tulee samalla tahdilla. Se eukko oli kireä kuin viulunkieli koko ajan. Ei näyttänyt kovin hyvin jaksavan.
 
Mullakin sisko ilmoitti ensimmäisenä vähän kärjistettynä, että "onnee vaan teillekin urakasta, ei tuu olemaan helppoa", kun ilmoitin odottavani esikoisia. Siskolla on itsellään1-vuotias lapsi. Ei tuntunu kauheen hyvältä saada heti tollasta palautetta, toivotaan että kaikki menee hyvin ja eiköhän se ajankanssa helpota :)
 
Riippuu niin paljon ihmisestä, itsellä oli esikoinen 4v keskimmäinen 2v kun kuopus syntyi. Jännitin hirveästi kun keskimmäisen kanssa valvottiin ensimmäinen vuosi. Ja esikoisella oli koliikki. Kolmas oli ns. yllätysvauva, ja usein mietin jaksamista. Tämä kolmonen olikin sitten itse rauhallisuus, nukkui heti hyvin. Tuntui että asiat menivät oikeisiin mittasuhteisiin, ja asenne muuttui rennommaksi kolmannen myötä. Ei jaksanut stressata, vaikka aika totuttelua se aluksi oli.
 
Kun meidän kolmas syntyi, täytti siinä sitten isommat 5v ja 3v, joten ei ole omaa kokemusta hirveän pienistä ikäeroista.

Mutta kuten joku sanoi, se riippuu lapsistakin, että onko koliikkia ym. että kuinka jaksaa.
 
niinpä, sitä usein itsekin mietin kun ajattelen näitä 1 v. -2v. ikäerolla. huh huh. Taatusti on ihmisestä kiinni millainen on luonteeltaan, aseenteeltaan ja energiatasoltaankin jos niin voi sanoa. Musta tuntuu, et mul on rankkaa vaikka lapsilla on ikäeroa 3 v 9kk ja vaan kaks lasta ylipäätään! eka on hirmu vilkas ja sosiaalinen toinen tosi herkkä. Muuten elämässä kaikki hyvin. Onko mul vaan asenne ongelma vai mikä?
 

Yhteistyössä