Miten jotkut ihmiset onnistuvat sluibailemaan ja välttelemään vastuita läpi elämän?! Eräs tuttavani on juuri tällainen.

[Just wondering]

Olen aina ihmetellyt miten se tapahtuu - miten joku onnistuu luistamaan kaikesta aikuiseen elämään kuuluvasta vastuusta ja vain lillumaan onnellisen huolettomassa olotilassa, kun ympärillä olevat ihmiset mukisematta hoitavat kaiken?!

Tunnen yhden tällaisen sluibailijan, hän on ent. opiskelutoverini. Opiskellessa hän meni aina siitä, mistä aita on matalin, käytti toisten työpanosta erilaisissa projekteissa häikäilemättä ja ratsasti itse siivellä. Päättötyön hänen puolestaan kirjoitti toinen opiskelija, he tekivät työn "yhdessä". Jälkeenpäin hän naureskellen kertoi, miten tämä toinen oli lopulta kyllästyneenä vetkutteluun tehnyt kaiken työn yksin.

Ko. ihminen ei ole tehnyt päivääkään töitä valmistumisen jälkeen. Yhden harjoittelujakson hän lopetti ovet paukkuen, kun työmäärä ei vastannut harjoittelijan palkkaa. Töitä piti näet ihan oikeasti tehdä! Hänen miehensä on hyvätuloinen, joten työttömänä lusmuilu on mahdollista. Hänellä ei ole aikomustakaan mennä töihin.

Jossain vaiheessa hän päätti, että haluaa kaksi lasta. Ne hän sitten tekikin, mutta hoitovastuu jäi kokonaan miehelle ja miehen vanhemmille. Olen joissakin tilanteissa kuullut ihmettelyä muiden ihmisten taholta tähän asiaan liittyen, sen hän kuittaa aina naureskellen. Jos hän on syystä taikka toisesta oikeasti joutunut ottamaan vastuuta lapsistaan edes parin pöivän ajaksi, niin valitus on aivan infernaalista! Kun kotiäitiys on NIIN raskasta!

Kaikkein hätkähdyttävintä on kuitenkin hänen sokeutensa mitä rahaan tulee. En ole koskaan aiemmin edes tullut sitä ajatelleeksi, mutta jos ei koskaan joudu itse ansaitsemaan rahaa niin ehkä se todella silloin menee näin? Hänelle on sama maksaako joku asia 300€ tai 3000€. Sillä ei oikeasti ole hänen mielessään eroa.

Mielenkiintoista on se, miten joku ihminen saa tällaisen kuvion toimimaan edukseen. Ja miten ympärillä olevat sietävät sitä. Kyseinen nainen on lisäksi roimasti ylipainoinen ja aivan tahdoton omien syömistensä ja ylipainonsa kanssa. Eli kyse ei ole mistään sievästä pikku prinsessasta, jota kaikki varovat ja ihastelevat kuin korua.

 

["Jepjep"]

Aivan helvetin epäreiluahan toi on.

 

[Häh?]

Ei tuo minun arvojeni mukaan kovin kadehdittavalta elolta kuulosta.
Mutta onneksi hänellä on se hyväpalkkainen mies ja läheisiä, jotka pitävät hänestä huolta! Ei tuollaiset kauaa hengissä muuten pysyis.. voisi mieli järkkyä jos joutuisi miettimään millä asumisensa ja ruokansa ym maksaa.

Sisareni on tuollainen ja isä sanoi aina "vähäjättöiseksi" josta on huolehdittava. Onneksi hänkin löysi miehen, joka huolehtii ja lapsia tulee ns.liukuhihnalta mutta se hoitopuoli nyt on muiden varassa ja hyvä niin! Ei se ole lasten vika jos äiti ei täysillä käy. Toivottavasti J jaksaa ettei nyt aivan meidän muiden harteille jää tämä toinen tapaus.
Ainoa mikä tässä häiritsee on ne "säästövinkit" ja kuinka minäkin rikastuisin jos vain osaisin elää sillä alle kolmella sataa per kk, kuten hän pyörittää taloa ja perhettä (mies vaan maksaa kaiken mutta sitähän ei lasketa). Jee, mielummin käyn töissä

 

[Häh?]

On muuten työllisyyden kannalta hyvä ja varsinkin työnantajien ettei näitä vähemmän lahjakkaita ole työelämässä. Saa senkin työpaikan joku sen tarvitseva, minkä nämä veisi.
Ei siinä mitään epäreilua minun mielestäni ole jos jonkun ei tarvitse käydä töissä kun puoliso hoitaa elämisen kulut.

 

[Ap.]

Ei tuo minun arvojeni mukaan kovin kadehdittavalta elolta kuulosta.
Mutta onneksi hänellä on se hyväpalkkainen mies ja läheisiä, jotka pitävät hänestä huolta! Ei tuollaiset kauaa hengissä muuten pysyis.. voisi mieli järkkyä jos joutuisi miettimään millä asumisensa ja ruokansa ym maksaa.

Sisareni on tuollainen ja isä sanoi aina "vähäjättöiseksi" josta on huolehdittava. Onneksi hänkin löysi miehen, joka huolehtii ja lapsia tulee ns.liukuhihnalta mutta se hoitopuoli nyt on muiden varassa ja hyvä niin! Ei se ole lasten vika jos äiti ei täysillä käy. Toivottavasti J jaksaa ettei nyt aivan meidän muiden harteille jää tämä toinen tapaus.
Ainoa mikä tässä häiritsee on ne "säästövinkit" ja kuinka minäkin rikastuisin jos vain osaisin elää sillä alle kolmella sataa per kk, kuten hän pyörittää taloa ja perhettä (mies vaan maksaa kaiken mutta sitähän ei lasketa). Jee, mielummin käyn töissä

Ihana tuo "vähäjättöinen"

Joo, eipä tuo mitenkään kadehdittava elämäntyyli ole. Jossain vaiheessa hän mietti, kun mies oli häntä jostain arvostellut, että pitäisikö vaan erota ja lähteä lasten kanssa :O olin kauhuissani! Mietin, että kun nyt ei semmoista menisi tekemään! Eihän hän mitenkään yksin pärjäisi, ei mitenkään.

Sitten hän ihmettelee, miksi miehen vanhemmat eivät arvosta häntä...

 

[Rähämä]

Luin vain otsikon. Samaa mettinyt, ex mies on juuri tällainen. Hyvät tulot, elatuskyky 0e. Pikku rötöksistä ei jää kiinni, veroja kiertää, ei jää kiinni. Osaa taktikoida ja puhua, narsistinen persoonallisuushäiriö todettu.

Osasi pelotella ja pitää pelossa sen verran, että en hankkinut väkivallasta lääkärin lausuntoa, en uskaltanut mennä ensi-ja turvakotiin ja väkivallasta ei ole näyttöä, näin esimerkkinä.

Hyväksikäyttää kaikkia lähipiirissä, hyvin harva tajuaa. Mielestäni kaikki sluibarit ovat jollain tapaa persoonallisuushäiriöisiä.

 

[häh.]

Miksi kuvittelet että vastuuntunto olisi hyve tai millään tavalla hyödyllinen asia? Todellisuudessa kukaan ei välitä paskan vertaa sun sädekehän kiillosta.

 

[AivanSama]

No mä en hirveesti jaksa stressata muiden pärjäämisestä ja siitä, miten ne sen tekee. Mikäs siinä, jos sun kaveri on hoitanut asiansa noin ja sillä menee kuitenkin ihan hyvin.

Mua lähinnä harmittaa sellaisten puolesta, jotka ihan oikeasti yrittää ja tekee parhaansa ja silti ne aina epäonnistuu.

 

["vieraana"]

Miksi kuvittelet että vastuuntunto olisi hyve tai millään tavalla hyödyllinen asia? Todellisuudessa kukaan ei välitä paskan vertaa sun sädekehän kiillosta.

Yksi "vähäjättöinen" lisää... No eipä sitä sellaiset ymmärräään, joilta se puutuu. Mutta alkuperäiseen tarinaan sen verran, että tosiaan joillain tämä vaan onnistuu. Joko tosiaan ei ole kaikki palikat laatikossa, tai sitten ne on suorastaan neroja toisten manipuloijia. Ei hyvä, mutta minkäs teet, jos puolisokin tämän hyväksyy. Ja toivottavasti tosiaan tällaiset pysyy siinä elatussuhteessa puolisoonsa, eikä eroa ja tule meidän työssäkävijöiden elätettäväksi. Ei tietysti sekään hyvä, että sitten sukulaiset joutuu tuollasta vetämään perässään...

 

[kaikenlaista viheltäjää]

Eräs etninen ryhmä pääsee lapsilisiltä suoraan eläkkeelle käymättä työelämässä...

 

[ruusutarha]

Sinällään ihan sama, mitä muut ihmiset elämässään puuhaavat, mutta periaatteesta ärsyttää se, jos yksi ihminen kuvittelee olevansa oikeutettu jättämään vastuun muille eikä edes osaa arvostaa sitä, mitä hänen edukseen tehdään. Se tapahtuu kuitenkin muiden kustannuksella.

Ärsyttää välillä, kun tulee itse olleeksi sellainen auttaja, eikä saa siitä mitään kiitosta vaan vain lisää valitusta. Pitäisi varmaan olla auttamatta sellaisia ihmisiä, mutta oon liian myötätuntoinen.

 

[häh.]

[QUOTE="vieraana";30423471] Yksi "vähäjättöinen" lisää... No eipä sitä sellaiset ymmärräään, joilta se puutuu. [/QUOTE]

Kerros nyt millä tavalla sinä hyödyt tunnollisuudestasi? Muistaako kukaan miten tunnollinen olit vaikka sadan vuoden päästä?

 

[viisikymppinen isoäiti]

mun tuttava piirissä on juuri tuollainen henkilö, ei kuitenkaan lasta, koska se on otettu pois. mutta ei hän kovin onnelliselta vaikuta. ja tuskin tuo sun tuttuskaan oikeesti kovin onnellinen one

 

[onhan näitä]

Miehen ex on juuri tuollainen. Pilasi kahden lapsen elämän ja teki lapsista aivan tunnevammaisia ja elämään kykenemättömiä ja nyt vaan porskuttaa eikä välitä mistään mitään. Seuraamukset hänen toiminnastaan tasan nolla ja nyt viettää aikaansa uuden miehen kanssa ja ei edes muista että lapsia onkaan, mutta tärkeintä oli ensin pilata lasten elämä ja suhde muihin läheisiin. Järkyttävää valehtelua ja kieroilua ja terrorismia toisia kohtaan harjoitti monta vuotta ja lasten mielenterveyden takia muut eivät uskaltaneet puuttua asiaan. Lopputulos todella surkea. Onneksi menetti taloudellisesti kaiken eli asuntonsa ja kaiken muun omaisuuden ja se on edes pieni lohtu että jotain "maksoi" tempuistaan.

 

[AivanSama]

[QUOTE="vieraana";30423471] Yksi "vähäjättöinen" lisää... No eipä sitä sellaiset ymmärräään, joilta se puutuu. Mutta alkuperäiseen tarinaan sen verran, että tosiaan joillain tämä vaan onnistuu. Joko tosiaan ei ole kaikki palikat laatikossa, tai sitten ne on suorastaan neroja toisten manipuloijia. Ei hyvä, mutta minkäs teet, jos puolisokin tämän hyväksyy. Ja toivottavasti tosiaan tällaiset pysyy siinä elatussuhteessa puolisoonsa, eikä eroa ja tule meidän työssäkävijöiden elätettäväksi. Ei tietysti sekään hyvä, että sitten sukulaiset joutuu tuollasta vetämään perässään...[/QUOTE]

Niin, siis mä en edelleenkään ymmärrä, että miksi sua häiritsee ystäväsi tapa elää noin kovasti?
Ja jos sä pidät häntä vähäjättöisenä, tyhmänä ja manipuloivana, niin saanko kysyä, että miksi ihmeessä sä olet sen YSTÄVÄ?
Mulla on ainakin tapana valita ystäväni vähän paremmin...

Toisinsanoen kuulostaa sille, että pata kattilaa soimaa....

 

["vieraana"]

Niin, siis mä en edelleenkään ymmärrä, että miksi sua häiritsee ystäväsi tapa elää noin kovasti?
Ja jos sä pidät häntä vähäjättöisenä, tyhmänä ja manipuloivana, niin saanko kysyä, että miksi ihmeessä sä olet sen YSTÄVÄ?
Mulla on ainakin tapana valita ystäväni vähän paremmin...

Toisinsanoen kuulostaa sille, että pata kattilaa soimaa....

No näin näyttää tekevän. Lainasit kommenttiani, mutta missä sanoin, että MULLA on tällanen ystävä? Kommentoin vaan ap:n aloitukseen. Voi luoja teitä! Niin ja sulle joka kyselit, että mitä "hyötyä" on vastuuntunnosta... Et sitten miettinyt yhtään? Lue aloitus tarkkaan, mitä kaikkea vastuuttomuus ap:n tapauksessa aiheuttaa ja mieti sitten asia toisinpäin, että jos sitä vatuuntuntoa löytyisi, niin miten noidenkin asioiden mahtais käydä? Päinvastoin? Kyllä mä ainakin arvostan enemmän ihmisiä, jotka on siinä suhteessakin tasapainoisesti ja ottaa vastuuta (rahallisesti tai sitten ihan vaan hoitamalla esim. niitä "huusholliasioita", lapsia tms. kun se toinen hankkii sen leivän pöytään) siitä yhteisestä elämästä ja etenkin lapsista. Joo, kukin saa tietysti elää tavallaan, mutta mun kanssa moinen peli ei onnistuisi. Mutta mulla sitä vastuuntuntoa löytyy ainakin sen verran, että elätän ja huolehdin ihan itse itseni ja lapseni ja myös kannan vastuun joka ikisestä asiasta, enkä maksata / hoidata koko elämääni, talouttani tai lastenhoitoani muilla. Ja mulle esim. olisi tosiaan väliä, maksaako joku asia 300€ vai 3000€, sillä joku käsitys rahan arvostakin löytyy tai riittääkö se raha elämiseen seuraavaan tilipäivään asti, vai voiko sen tilin pistää päivässä sileeksi. Ja mulle on aivan sama, muistaako mua joku joskus ollenkaan, mutta jos muistaa, niin toivottavasti edes jollain positiivisella tavalla, eikä ainakaan toisia hyväksikäyttävänä lusmuna. Toki sairaudelle ei mitään voi - jos on aivan kykenemätön niitä arkipäivisempiäkin asioita hoitamaan, niin sitten on. Sillon voi nostaa hattua vaan sille, joka tuollasen jaksaa ottaa "hoidokikseen".

 

[AivanSama]

[QUOTE="vieraana";30423955]No näin näyttää tekevän. Lainasit kommenttiani, mutta missä sanoin, että MULLA on tällanen ystävä? Kommentoin vaan ap:n aloitukseen. Voi luoja teitä! Niin ja sulle joka kyselit, että mitä "hyötyä" on vastuuntunnosta... Et sitten miettinyt yhtään? Lue aloitus tarkkaan, mitä kaikkea vastuuttomuus ap:n tapauksessa aiheuttaa ja mieti sitten asia toisinpäin, että jos sitä vatuuntuntoa löytyisi, niin miten noidenkin asioiden mahtais käydä? Päinvastoin? Kyllä mä ainakin arvostan enemmän ihmisiä, jotka on siinä suhteessakin tasapainoisesti ja ottaa vastuuta (rahallisesti tai sitten ihan vaan hoitamalla esim. niitä "huusholliasioita", lapsia tms. kun se toinen hankkii sen leivän pöytään) siitä yhteisestä elämästä ja etenkin lapsista. Joo, kukin saa tietysti elää tavallaan, mutta mun kanssa moinen peli ei onnistuisi. Mutta mulla sitä vastuuntuntoa löytyy ainakin sen verran, että elätän ja huolehdin ihan itse itseni ja lapseni ja myös kannan vastuun joka ikisestä asiasta, enkä maksata / hoidata koko elämääni, talouttani tai lastenhoitoani muilla. Ja mulle esim. olisi tosiaan väliä, maksaako joku asia 300€ vai 3000€, sillä joku käsitys rahan arvostakin löytyy tai riittääkö se raha elämiseen seuraavaan tilipäivään asti, vai voiko sen tilin pistää päivässä sileeksi. Ja mulle on aivan sama, muistaako mua joku joskus ollenkaan, mutta jos muistaa, niin toivottavasti edes jollain positiivisella tavalla, eikä ainakaan toisia hyväksikäyttävänä lusmuna. Toki sairaudelle ei mitään voi - jos on aivan kykenemätön niitä arkipäivisempiäkin asioita hoitamaan, niin sitten on. Sillon voi nostaa hattua vaan sille, joka tuollasen jaksaa ottaa "hoidokikseen".[/QUOTE]

No voi piru. Jostain syystä oletin sun olevan ap.
Mun moka. Sori.

 

[SAATANAN LOISET]

Mamut pystyy siiheen, kun hyysärit varmistaa että taikaseinä sylkee 4200 euuroa kuukaudessa, lisäksi vuokrat, laskut maksetaan. Mikäs siinä.

 

[Nooh]

Oleellista on hommata lapsia ja keskittyä täysin heidän hoitoonsa ja sitten myöhemmin lastenlasten hoitoon. Siis hoitaminen hyvä, mutta tarkoitan sellaista että lapset ja lapsenlapset on aina este kaikelle muulle elämässä. Ettei voi tehdä eikä ajatella ketään muuta kuin lapsia.