miten jutellaan ihmisten kanssa luontevasti?

["kädetön"]

Olen kahden lapsen äiti ja ärsyttää kun en saa suutani auki esim.viedessäni lastani kerhoon. En oikein osaa jutella muiden äitien/isien kanssa. Lapsellani ei ole kuin kaksi kaveria, joita näkee harvoin, näistäkin toinen lapsen serkku.

Tuntuu, että olen este lapsen kaverisuhteille. Kerhossa hän leikkii toisten lasten kanssa. Miten voi luontevasti pyytää tällaista lasta esim. leikkimään meidän kotiin? etenkin, kun en ole jutellut vanhempien kanssa juuri "moi":ta enempää.

Oon ihan kädetön näissä asioissa. Oon aina ollut huono tekemään tuttavuutta toisten kanssa, en osaa tuppautua toisten seuraan, koska pidän sitä epäkohteliaana.

Ja kesken jutustelun huomaan, ettei minulla oikeastaan ole asiaa/mitään järkevää sanottavaa vastapuolelle, sitten alkaa ahdistaa ja vain hymyilen toisen jutuille, jolloin minua pidetään hyyyyyvin yksinkertaisena. Ärsyttää!

Apuja?

 

["Minä"]

Sama vaiva mulla. Oottelen myös vastauksia

 

["kädetön"]

kiva, en oo ainoo

 

[Björn]

No ei kai se nyt ole vaikeaa sanoa seitsemää sanaa: "Eetuhan voisi tulla joku päivä leikkimään meille"?

 

[emeleia]

No miettikää vaikka valmiiksi jotain Tikusta asiaa-keskustelunavauksia, vaikka että "Mistä oot muuten löytänyt ipanalles noin kivan paidan" tai "Teidän Lotta on aina niin hyvällä tuulella, ei taida olla aamuherätykset niin hankalia ku meillä". Jotain, mitä vaan, kyllä joku sitte jotain vastaakin ja näin on keskustelu viritetty

 

["vieras"]

No menee vaan ihan suoraan asiaan eli pohjustaa vaikka niin, että kun nyt nuo meidän miia ja teidän tiia leikkivät tosi tiiviisti täällä kerhossa niin miiasta olisi kiva jos tiia voisi tulla joskus meille kotiin leikkimään. Sovitaanko heti joku päivä/aika vai vaihdetaanko puhelinnumeroita ja soitellaan sitten lähempänä.

 

["kädetön"]

Eikö se "Eetun" äiti/isä pitäisi sitä vähän hmm..outona, jos ei olla koko kerhoaikana(vajaa vuoden)juteltu ku moit ja kiva ilma, et yhtäkkiä töksäytän tollai?

 

["vieras"]

Hei, sinähän olen Aadan äiti? Meidän Eva on kertonut, että heillä sujuu leikit tosi hyvin yhdessä. Voiskohan Aada tulla meille joku päivä leikkimään? Meille torstait olisi hyvä vierailupäivä."

Jos opettelette viikon tätä itsenäisesti, ja sitten kokeilette.

Syvemmin voitte miettiä, että mistä pelkosi kumpuaa. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos avaat suusi? Mikä on todennäköistä ja miten hienoihin lopputuloksiin keskustelunaloitus voi johtaa?

 

["vieras"]

[QUOTE="kädetön";25743246]Eikö se "Eetun" äiti/isä pitäisi sitä vähän hmm..outona, jos ei olla koko kerhoaikana(vajaa vuoden)juteltu ku moit ja kiva ilma, et yhtäkkiä töksäytän tollai?[/QUOTE]

Mitä itse tykkäisit, jos Eetun äiti aloittaisi keskustelun? Pitäisit outona vai?
Vai olisitko iloisesti yllättynyt?

 

["vieras"]

[QUOTE="kädetön";25743246]Eikö se "Eetun" äiti/isä pitäisi sitä vähän hmm..outona, jos ei olla koko kerhoaikana(vajaa vuoden)juteltu ku moit ja kiva ilma, et yhtäkkiä töksäytän tollai?[/QUOTE]

No normaali ihminen ei kyllä ihmettele. Olettehan sentään tervehtineet ja vaihtaneet muutaman sanankin. Ihan normaaliahan se on pyytää kaveria leikkimään.

 

["kädetön"]

No, mutta mitäs sitten, jos tämä äiti/iskä vastaa vaan et tyyliin"Henkkamaukasta"(kun kysyy mistä kiva paita)ja ite on et ahaa....sitten se keskustelu tyssää siihen. Olen joskus nimittäin rohkaissut mieleni(tai jotain)ja kysynyt jotain vastaavaa ja käynyt tällä lailla. Jää sellanen olo et okkei, tätä ihmistä ei sit kauheesti vissii keskustelu kiinnosta juuri mun kanssa..

Heitänpä lisäkysymyksen: Pitääkö "äitiryhmät"(kerhon pihalla TIIVIISSÄ ryhmässä juttelevat äidit)tungettelevana tms. jos tuppaa siihen porukkaan kesken niiden keskustelun? en oikeen viitsi hivuttautua johonkin "jengiin", koska tuntuu että se näyttäisi tosi tyhmältä. Lapsen kerhon äideillä on jo nimittäin keskenään "ryhmiä", joissa tutut äipät keskustelee keskenään..Ite seisoskelen ryhmien ulkona ja sanon ne pakolliset moit muille. Siinä on melkosen orpo olo olla...

 

[Kun]

Mulla on se ongelma, etten oikeasti ole kiinnostunut toisista ihmisistä tai heidän asioistaan. Enkä pysty edes teeskentelemään kovin hyvin kiinnostusta. Sosiaalisissa tilanteissa voin aivan hyvin alun tervehtimisten jälkeen olla puhumatta vieraille henkilöille. Mielestäni on jotenkin täysin turhaa alkaa keskustelemaan Småfolkin kevään mallistosta tai muskarin ohjelmistosta ja siinä vaiheessa kun joku ottaa esille sään, niin mun tekisi mieli vetää ranteet auki Joo, olen epäsosiaalinen.

 

[emeleia]

No ehkä kannattais harjotella vaikka muissakin tilanteissa ihmisille juttelemista, jossain bussissa tai kassajonossa vaikka uskaltaa avata suunsa. Ettei se uskaltamattomuus tai epävarmuus nousis miksikään kynnyskysymykseksi lapsen kavereitten vanhempien kohdalla. Mun nyt on aika vaikee ottaa kantaa kun olen tosi sosiaalinen ihminen enkä arastele kenenkään seurassa avata suutani, mutta voisin kuvitella että harjottelemalla tosta keskustelunavauksesta tulee ehkä vähemmän hermostuttavaa.

Noi äitiryhmät kyllä minäkin sivuutan, ne on monesti niin sisäänpäinlämpiäviä kuppikuntia ettei niihin ole ulkopuoliset tervetulleitakaan. Ennemmin koittaisin tiirata oisko joku muukin siinä porukan laitamilla vähän yksinäinen susi

 

["vieras"]

täällä roikkuu ainakin yks epäsosiaalinen, ihan sama ilmiö. Töissä pärjään hyvin ja tuun juttuun mut yksityiselämän puolelle en tahdo saada uusia kontakteja millään. Oikeesti tän palstan jutut on usein ihan tööttööt mutta seurailee vaan ja vastaileekin kun jotain kommunikaatiota kaipaa.

 

[Debra]

Harjoittelu on ainoa, millä tuohon jutusteluun ja small talkiin harjaantuu. Täytyy vaan olla rohkea. Ja mieti valmiiksi niitä keskustelunaiheta ja mieti, miten jatkat keskustelua, jos ensin kysyt jotain - toinen vastaa - miten jatkat siitä.

Mäkään en ole itse osannut mennä koskaan tollaisiin mammaryhmiin, mutta jos siltä tuntuu, niin rohkea kannattaa vaan olla! Jos tuntuu, etteivät lämpene, niin ei sille sitten mitään voi. Mutta ei sun tarvi hävetä mennä sinne juttelemaan, niinkuin kuka tahansa.

 

[No vaikka..]

"tulee kyllä2 hyvin noi lapset toimeen, nico-petterihän vois tulla meillekkin joku päivä leikkimään jessica-jannican kanssa jos se vaan sopii teille ja haluaa tulla"

 

[Debra]

Niin ja sitten, kun olet saanut rohkeutta mennä juttelemaan niille muille äideille, niin hetken päästä se ei ole enää niin vaikeaa.

Esimerkiksi:
Sinä: "Mitäs suunnitelmia teillä on viikonlopulle/hiihtolomalle/tms.?
Toinen mamma: "No, me taidetaan lähteä risteilylle koko perheen kanssa."
Sinä: "Ahaa, no siitä tulee varmasti kiva reissu, pitäkää hauskaa!"

Seuraavalla viikolla:
Sinä: "No, mites teidän risteily meni? Oliko kovasti merenkäyntiä? jne..."
Toinen mamma: "Joo, oli kiva reissu. Jne jne jne.."
Sinä: "Olispa kiva itsekin pitkästä aikaa lähteä jollekin pikku reissulle."

Eli kun opit tietämään heistä asioita ja tuntemaan paremmin, on jutustelukin helpompaa, kun osaat kysellä heidän asioistaan, esim. "Mitenkäs teidän remppa edistyy?...ym." Ja sitten sua oikeastikin saattaa kiinnostaa ne asiat ja niitä muita sun asiat, kun kerrot niistä. Vähitellen siis helpottaa, kun uskallat murtaa jään.

 

["Vieras"]

[QUOTE="kädetön";25743246]Eikö se "Eetun" äiti/isä pitäisi sitä vähän hmm..outona, jos ei olla koko kerhoaikana(vajaa vuoden)juteltu ku moit ja kiva ilma, et yhtäkkiä töksäytän tollai?[/QUOTE]

Meillä on eskarilaisen tämänhetkisen parhaan kaverin "leikkitreffit" sovittu ensimmäisen kerran vanhempien kesken niin ettemme olleet koskaan tavanneet
Eskaritätien kautta vaihdettiin puh.numerot ja nyt on sitten tutustuttu me vanhemmatkin

 

[astrolabe]

Joko synkkaa tai sitten ei. Olen luonut ystävyyssuhteita ihan pienestä, mutta joissain tapauksissa vuosienkaan kohtaamiset eivät ole saaneet mitään keskusteluyhteyttä auki.

 

["kädetön"]

Kiitoksia vinkeistä kaikille
Täytyy tässä hiihtoloman aikana kerätä rohkeutta, jospa sitten loman jälkeen kyselisi yhden pojan leikkikaverin äitiltä pääsiskö tämä jorma-uolevi leikkimään(ei vaineskaan, ei kai kukaan anna lapselleen sellasta nimeä

Ja ehkäpä jätän yrittämättä noihin mammaryhmiin menemisen, tuntuvat tosiaan hyvinkin sisäänpäin kääntyneiltä!

 

[Debra]

Tsemppiä ja rohkeutta! Kannattaa yrittää.

 

[sinisulka]

Senkun annat palaa vaan

 

[äitiryhmä-äiti]

Minä olen ehkä joskus sellainen äitiryhmä-äiti.

Jos juttelen kerhon jällkeen hyvin lähellä toista ja ehkä kolmatta äitiä puhumme todellakin asioista, joita emme ehkä ole
valmiita vieraan kanssa jakamaan. Puhumme ehkä kummilapsen itsemurhasta, äskettäin koetusta keskenmenosta tai vaikka avioerosta, lapsiemme vaikeuksista, läheisten sairauksista, siitä miten lopussa on rahat tai miten sotkussa on ihmissuhdeasiat.

Luet tilannetta hienosti, jos ymmärrät pysyä hetken pois. Voi olla, että meillekin siinä on viikon ainoa hetki, jolloin puhumme nämä vaikeat asiat ystävien kesken auki ja kevennämme mieltämme, ja se tilaisuus on meille hyvin arvokas.

Mutta älä pelkää lähestyä meitä jossain muussa hetkessä, vaiheessa ja tilanteessa ja tulla tutustumaan. Tiedä vaikka yhtenä päivänä kun olemme tutustuneet luotamme sinuun kyllin ja uskallamme puhua kanssasi vaikeatkin asiat. Ja kuuntelemme sinuakin ja sinäkin uskallat puhua meille.

 

["kädetön"]

Minä olen ehkä joskus sellainen äitiryhmä-äiti.

Jos juttelen kerhon jällkeen hyvin lähellä toista ja ehkä kolmatta äitiä puhumme todellakin asioista, joita emme ehkä ole
valmiita vieraan kanssa jakamaan. Puhumme ehkä kummilapsen itsemurhasta, äskettäin koetusta keskenmenosta tai vaikka avioerosta, lapsiemme vaikeuksista, läheisten sairauksista, siitä miten lopussa on rahat tai miten sotkussa on ihmissuhdeasiat.

Luet tilannetta hienosti, jos ymmärrät pysyä hetken pois. Voi olla, että meillekin siinä on viikon ainoa hetki, jolloin puhumme nämä vaikeat asiat ystävien kesken auki ja kevennämme mieltämme, ja se tilaisuus on meille hyvin arvokas.

Mutta älä pelkää lähestyä meitä jossain muussa hetkessä, vaiheessa ja tilanteessa ja tulla tutustumaan. Tiedä vaikka yhtenä päivänä kun olemme tutustuneet luotamme sinuun kyllin ja uskallamme puhua kanssasi vaikeatkin asiat. Ja kuuntelemme sinuakin ja sinäkin uskallat puhua meille.

Ymmärrän kyllä, että tuollaisista asioista ei puhuta vieraamman kanssa. Senkö takia nämä äitiryhmä-äidit ovat tiiviissä rykelmässä ja supisevat.. ahaa..(jonkinlainen idealamppu syttyi
En taida osata lukea niin hyvin näitä äitejä, että tietäisin mikä olisi se oikea hetki/vaihe/tilanne. Kun jos se tosiaan on heille se viikon ainoa hetki jutella näiden muiden kanssa, niin ei sellaista tilannetta oikein taida tulla että olisi aikaa ulkopuoliselle?