miten "kasvatatte" 1,5 vuotiasta?

[Urpoko]

Hei kaikille!

Meillä on n. puolitoistavuotias lapsi, jolla tuntuu olevan jo kovasti omaa tahtoa ja välillä jekutkin mielessä. Itse pohdiskelen kovasti, kuinka paljon ja tiukasti tämän ikäistä tulisi rajoittaa ja millä keinoin. Paljonko ja mitä puolitoistavuotiaalta tulee vaatia? Esikoisen kanssa tuntuu olevan niin vaikea tasapainoilla noiden rajojen kanssa. Meillä esim. lapsi ei useinkaan suostu leikkimään isovanhempien kanssa heidän haluamallaan tavalla, vaan touhuaa mitä itse haluaa...Minusta tuntuu turhalta vaatia näin pieneltä lapselta (tai lapselta ylipäätään), että hänen tulisi osata leikkiä aikuisen kanssa, eli kertoa esineiden nimiä ja tehdä niillä asioita, joita niillä "oikeasti" kuuluu tehdä. Meillä lapsi puhuu paljon, joten kertoo kyllä esineiden nimiä ja juttelee "mukavia", mutta vain silloin, kun itse haluaa...Olenko liian vapaamielinen, kun ajattelen, että lapsen tulee saada leikkiä leluilla miten haluaa...miellyttämättä aikuisia. Tälläisiä tulee pohdittua, miten teillä muilla samanikäisten vanhemmilla?

 

[Kiinnostavaa...]

Mielenkiintoinen aihe. Onkohan muilla samanikäisillä sama vaihe menossa - meillä nimittäin muuten niin helposta tytöstä on tullut aikamoinen ajoittainen kiukkupussi. Raivostuu tai loukkaantuu hirmuisesti "pikkuasioista" useita kertoja päivässä. Huutoa ja itkua on aika usein. Lisäksi on alkanut roikkua uudestaan minussa. Isä ei kelpaa jos olen paikalla. Yleisin sana on painokas EI, vastauksena joka asiaan.

Kasvatusasiat ovat siis väistämättä tapetilla. Kielletään, jos tekee kiellettyjä juttuja. Selitetään myös miksi ei. Enemmän kuitenkin houkutellaan sallittujen asioiden alueelle ja kiitellään kamalasti, jos menee hyvin. Kiukkupuuskien suhteen olen vähän hämillään: pitäisikö joka kerta halia ja helliä sekä pidellä sylissä, vai antaako vaan huutaa. Tyttö on myös alkanut vaatia kantamista. Nyt kun kävely on hallussa ja kiipeilykin, niin harjoitusta ei enää tarvita?!

Yksi suurin ksavatusjuttu meillä on se, että ruokailuun suhtaudutaan selkeästi: ruokaa saa niin paljon kuin haluaa, mutta jos menee pelleilyksi, lopetetaan syöminen. Kun tyttö osoittelee muita ruokia ja vaatii niitä, ei pyyntöihin suostuta ennen kuin maistaa ainakin edellistä. Tämä on tuottanut tulosta lyhyessä ajassa ja pöytäkiukut ovat jääneet taakse.

Tuota ap:n lelukysymystä en oikein ymmärtänyt: mitä pahaa siinä on, jos itse päättää millä leikkii. Ei kai vanhempienkaan lasten leikkejä voi aikuinen määrätä. Leikin on kai osittain tarkoitus vahvistaa lapsen mielikuvitusta, leikkiköön ihan millä haluaa siis. Tietysti usein otamme jonkun lelun esiin ja leikimme lapsen kanssa tai luemme kirjoja yhdessä. Mutta vain niin kauan kuin lapsi jaksaa kiinnostua.

 

[Tätä mieltä]

Itselläni vasta pieni vauva, mutta minusta lapsen pitää saada leikkiä omien mieltymystensä ja mielikuvituksensa mukaan. Jollei siis keksi mitään vaarallista tai täysin sopimatonta... Itseään vartenhan hän leikkii eikä aikuisia. Isovanhemmat lienevät jo mieleltään niin kaukana lapsen maailmasta, että heidän sääntöjään nyt viimeiseksi tarvitsee noudattaa =) Sellainen vain rajoittaa lapsen omaa kokeilua ja sitä kautta oppimista. Isovanhemmat arvatenkin tyrkyttävät jo "valmiiksi pureskeltuja" leikkejä ilman kyseenalaistuksia ja kokeiluja.

 

[Väsynyt äiti77]

Olisi kyllä hienoa saada tännekin kasvatusvinkkejä. Nykyään tuntuu, että teen lapseni kanssa aivan kaiken väärin. Hän itkee, kiukkuilee, raivoaa ja pahiten minulle. Pahimpia ovat päivät kokonaan kahdestaan. Poika kiipeilee sohville ja pöydille ja suuttuu, jos kiellän. Tänään korotin kunnolla ääntäni, kun ei poika pientä kieltämistä tottele. Pelkään, että poika putoaa pahasti ja loukkaa, jos kiipeilee estoitta ympäriinsä.

Olen välillä tosi väsynyt ja turhautunut, suorastaan uupunut. Tuntuu, etten ainakaan itse osaa kasvattaa sitten ollenkaan. Ainakin palaute lapsen taholta on, että olen maailman huonoin äiti.

 

[meillä myös]

esikoinen on vajaa 2v,kuopus 5kk. nukkumaanmeno on vähän hankalaa,tai siis on hankalaa jos siitä tekee hankalaa. esikoinen ei halua päiväunille,joten huuto tulee kun vie sen huoneeseensa ja laittaa oven kiinni.mutta ei mee kuin pari minuuttia niin uni on tullut. ja illalla sama juttu. miehen vanhemmat pitävät mua tosi julmana kun teen näin. ja nyt sitten kun esikoinen on ollut heillä hoidossa ja mummo on koittanut tätä nukuttaa makaamalla itse vieressä tai tuudittanut niin päiväunethan ovat jääneet kokonaan väliin ja sitten kotona on vaikeuksia kahtena seuraavana yönä ja päivänä kun ollaan niin väsyneitä niiden yksien päikkäreiden takia.
mielestäni on pienempi paha huudattaa toista pari minuuttia päivällä ja illalla,kuin antaa lapselle periksi ja antaa tulla niin väsyneeksi että nukahtaa lopulta mihin vaan...
en vaan tiedä miten selittäisin tämän mummolle,lapset kun ovat taas menossa koko viikonlopuksi sinne hoitoon,niin alkuviikosta taitaa tulla mulle tosi rankka...
vai mitä mieltä te ootte?

 

[=-)]

1½ v oppaiden mukaan voi ja pitää kieltää , mutta ei muista kieltoja ..joten toistoja tulee. SATOJA.. ;D Minä olen aika tiukka ja joskus elämä on yhtä kieltoa ja pois siirtämistä. On oppinut jo pää jutut..Ainakin siis kieltää itseään kun koskee/tekee kiellettyä..;D Siis kiipeää /repii johtoja..nyppii kukkia tms..
Eikä näin pieni vielä leiki , vuorovaikutteisesti ainakaan. Se tulee kai vasta joskus lähempänä kolmea vuotta. Palikkalaatikostakin meillä otettaan hyvin tomerasti kansi pois kun palikka ei mene reijästä. Minun mielestä se on fiksusti keksitty.Eiköhän se ole niin että lelut on leikkimistä eikä aikuisten miellyttämistä varten.

Sinulle väsynyt äiti77 Muksusi kehityy ja olet hyvä äiti..teillä on vaan eka uhma ja omatahdon koetus menossa. Lohduksi ..Uhmakkaat ja omapäiset kuulema pärjäävät maailmassa parhaiten.

 

[Tuplamamma]

esikoinen on vajaa 2v,kuopus 5kk. nukkumaanmeno on vähän hankalaa,tai siis on hankalaa jos siitä tekee hankalaa. esikoinen ei halua päiväunille,joten huuto tulee kun vie sen huoneeseensa ja laittaa oven kiinni.mutta ei mee kuin pari minuuttia niin uni on tullut. ja illalla sama juttu. miehen vanhemmat pitävät mua tosi julmana kun teen näin. ja nyt sitten kun esikoinen on ollut heillä hoidossa ja mummo on koittanut tätä nukuttaa makaamalla itse vieressä tai tuudittanut niin päiväunethan ovat jääneet kokonaan väliin ja sitten kotona on vaikeuksia kahtena seuraavana yönä ja päivänä kun ollaan niin väsyneitä niiden yksien päikkäreiden takia.
mielestäni on pienempi paha huudattaa toista pari minuuttia päivällä ja illalla,kuin antaa lapselle periksi ja antaa tulla niin väsyneeksi että nukahtaa lopulta mihin vaan...
en vaan tiedä miten selittäisin tämän mummolle,lapset kun ovat taas menossa koko viikonlopuksi sinne hoitoon,niin alkuviikosta taitaa tulla mulle tosi rankka...
vai mitä mieltä te ootte?

Meillä täsmälleen samanikäiset lapset ja samanlaista puljaamista päiväunien kanssa on tässä ollut. Loppukesästä kun elokuu oli kuumimmillaan ei oikein suostunut nukkumaan ja vauvan kanssa oli välillä vaikea kantaa esikoinen toistuvasti sänkyyn. Annoin tällöin sitten leikkiä sen reilun tunnin yksin omassa huoneessaan oven takana ja sen jälkeen hain pois. Olen kuitenkin säntillisesti jatkanut unille laittoa ja se kyllä kannattaa sillä kyllä tyttö nyt taas nukkuu päiväunensa lähes aina. Ehkä kerran viikossa jättää väliin mutta unet selvästi tarvitsee. Myös neuvolassa sanottiin että tämän ikäisen tulee ehdottomasti vielä nukkua päiväunet. Jostain olen kuullut säännön että jos nukuttamiseen menee kauemmin aikaa kun itse nukkumiseen niin silloin ei unia selvästi enää tarvita. Tosin unille laittaminen kannattaa aina tehdä jos uni maistuisikin ja jos ei niin voi yrittää rauhoittaa hetken esim. kirjan parissa jos siihen on mahdollisuutta pikkuisen takia. Ja meillä on ajoittain jouduttu esim. pakkopitämään lasta sängyssä, laulamaan oven takaa, nukkumaan vieressä yms. yms. mutta meillä ainakin onneksi kaikki kikka kolmoset on olleet vain hetkellisiä ja jos on meinannut jatkua joku meidän juoksuttaminen useamman illan/päivän niin sitten ollaan tehty esim. niin että toinen osapuoli vanhemmista hoitaakin nukutuksen jolloin tyttö vähän hämääntyy eikä usein vaadi samaa tai sitten ollaan vaan kovetettu itsemme ja sanottu tiukasti että ei noin mutta näin. Olen kuitenkin yleensä pyrkinyt siihen ettei lapsi joudu nukahtamaan kauhean itkuisena/turvattomana sillä mielestäni nukkumistilanne olisi ihanteellisimmillaan rauhallinen ja turvallinen.

Jäin miettimään kun lopussa kirjoitat että lapset ovat menossa taas isovanhemmille koko viikonlopuksi hoitoon niin olisin kysellyt ihan mielenkiinnosta että ihanko myös 5 kuista jätätte (ja ilmeisesti olette aiemminkin jättäneet) 2 yöksi hoitoon? Meille tulossa eka hoitokeikka tänä viikonloppuna ja kyse on alle vuorokaudesta mutta silti olen ihan paniikissa tuleeko pikkuiselle äitiä ikävä... Esikoinen kyllä pärjää yhden yön mainiosti, mutta äidille tulee kyllä sen jälkeen niin ikävä etten kahta yötä voisi mitenkään olla erossa kummastakaan.

 

[juu siis]

tosiaan menee myös 5kk hoitoon koko vkonlopuksi. vähän pahalta tuntuu,mutta jos vain pystyn niin haen kyllä ekan yön jälkeen pois. kerran ennemmin on ollut yökylässä kuukausi sitten. meillä ollaan niin paljon isovanhempien kanssa tekemisissä,että tuo mummola on vähän niinkuin toinen koti

 

[dajsld]

Puolitoista vuotias ei vielä osaa leikkiä toisen ihmisen kanssa samaa leikkiä!

 

[kolme lasta]

Meillä 3-,2- ja 1-vuotiaat lapset.2-vuotiaskaan ei vielä leiki muiden kanssa,vaan omatoimisia leikkejä.3-vuotias taas ihan selvästi kaipaa seuraa.1,5-v.on vielä sillä lailla vauva,ettei häneltä voi vaatia leikkimistä isovanhempien kanssa.
1.5-v.iässä on ensimmäinen uhma ja lasta pitää kieltää ja suunnata huomio muualle,mutta tosiaan muistaa,ettei tämän ikäinen sitä kieltoa hetken päästä muista.
Voimia kaikille uhmaikäisten äideille!
Meillä esikoisella ei ollut niin vahvaa uhmaa kuin keskimmäisellä on nyt.Mutta tuntuu,että tämä keskimmäinen onkin voimakkaampi ihminen ja tulee varmasti pärjäämään tietyllä lailla paremmin muiden kanssa.