Miten kertoa lapsettomalle raskaudesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Diipadaapa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

Diipadaapa

Vieras
Ystäväni ei voi koskaan saada lapsia. Ikää hänellä vasta vähän päälle 20v.
Asia on tuore ja ystäväni työstää asiaa vielä mielessään eikä ole vielä päässyt sen yli. Nyt olen itse raskaana ja raskaus alkaa kohta näkyä. Kerronko ystävälle vai annanko hänen itse huomata? Millä tavalla kertoisin? Pelkään että hän murtuu täysin ja vajoaa masennuksessaan vielä syvemmälle :( Muidenkin vauvauutiset ovat saaneet hänen olonsa pahemmaksi, puhumattakaan kun olemme lähes parhaita ystäviä :/
 
No minusta olisi t yperää jättää asia kertomatta, jos kerta olette lähes parhaita ystäviä. Ei ystäviltä pimitetä iloisia ja ihania asioita. Kyllä hänen pitäisi toki ymmärtää, että sinun lapset eivät ole häneltä pois. Tietääpähän hän, että voi saada lapsia adoption kautta. Tai ehkä jopa itse jotenkin erilaisella operaatiolla, riippuen tapauksesta.

Kuitenkin se kannattaa kertoa hienotunteisesti ja mukavasti. En oikein tiedä, mikä juuri sinun ystävällesi sopii hyvin, koska en tunne häntä. Itse olen saanut puhelulla ja ultraäänikuvan kera tietoon raskaudet..toisaalta itselläni ei ole kipeitä asioita enkä käsittääkseni iole lapsetonkaan. Mielestä tuo kannattaa tehdä ihan samalla tavalla normaalisti kuin muillekin..mutta en lähtisi pimittämään. Itse ottaisin sellaisen pimityksen läheiseltä ystävältä kunnianloukkauksena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Toinen raskaus ja viikkoja 12 :)

Kerrot itse. Enemmän se loukkaa, että jätät kertomatta. Mut varautua melkein saat siihen, et kaveri käy jonkun sortin kriisin tän myötä läpi, ei tietysti välttämättä, mutta niin voi tapahtua, ja sun pitää olla kärsivällinen ja hyväksyä ystävän tunteet. Sinulta vaaditaan hienovaraisuutta asiassa. Tsemppiä! =)
 
No tota... ei voi saada lapsia edes koeputken kautta? Onko kohtu poistettu?
Kyllä mä kertoisin sinuna hänelle ihan suoraan. Sitä paitsi onhan se sulle jo toinen lapsi, ehkä on vähän lievempi uutinen kuitenkin, kuin jos olis eka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Toinen raskaus ja viikkoja 12 :)

Kerrot itse. Enemmän se loukkaa, että jätät kertomatta. Mut varautua melkein saat siihen, et kaveri käy jonkun sortin kriisin tän myötä läpi, ei tietysti välttämättä, mutta niin voi tapahtua, ja sun pitää olla kärsivällinen ja hyväksyä ystävän tunteet. Sinulta vaaditaan hienovaraisuutta asiassa. Tsemppiä! =)

En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.
 
jos sun ystävällä on yhtään järkeä päässä niin kyllähän sen pitäis olla silti onnellinen sun puolesta.. ja ymmärtää se, että muut saavat lapsia vaikka hän ei saakaan.. niin julmaa kun se onkin niin se on elämää :(

tottakai kerrot asiasta, tosin tietysti kannattaa tehdä se niin että ei hehkuta ylimääräisesti tyylin voi vitsi miten mielettömän ihanaa saada taas vauva..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Toinen raskaus ja viikkoja 12 :)

Kerrot itse. Enemmän se loukkaa, että jätät kertomatta. Mut varautua melkein saat siihen, et kaveri käy jonkun sortin kriisin tän myötä läpi, ei tietysti välttämättä, mutta niin voi tapahtua, ja sun pitää olla kärsivällinen ja hyväksyä ystävän tunteet. Sinulta vaaditaan hienovaraisuutta asiassa. Tsemppiä! =)

En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Niin, et olekaan kärsiny lapsettomuudesta, näköjään. Minä olen, ja tiedän, mitä lapsettoman päässä liikkuu. Se vaan on niitä asioita, että semmonen, joka ei ole itse sitä kokenu, niin se ei tiedä siitä tunteesta, mikä sisällä menee, kun saa kuulla lähimmäisen raskaudesta...
 
meillä oli myös ongelma. kun tiedettiin että kaverit oli lapsettomuus hoidoissa ollut 6 vuotta ja sitten meille tuleekin vauva....tuntui tosi pahalta kertoa....se oli painajaismaista. Lähdettiin miehen kanssa molemmat tippalinssissä pois sieltä kun oltiin saatu kerrottua.

Mutta oli heistäkin tuntunut pahalta....mutta eivät ollete voineet edes kuvitellä että meitäkin sattui silloin se asia....siitä kannattaa sitten vaikka seuraavalla kerralla kertoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Toinen raskaus ja viikkoja 12 :)

Kerrot itse. Enemmän se loukkaa, että jätät kertomatta. Mut varautua melkein saat siihen, et kaveri käy jonkun sortin kriisin tän myötä läpi, ei tietysti välttämättä, mutta niin voi tapahtua, ja sun pitää olla kärsivällinen ja hyväksyä ystävän tunteet. Sinulta vaaditaan hienovaraisuutta asiassa. Tsemppiä! =)

En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Niin, et olekaan kärsiny lapsettomuudesta, näköjään. Minä olen, ja tiedän, mitä lapsettoman päässä liikkuu. Se vaan on niitä asioita, että semmonen, joka ei ole itse sitä kokenu, niin se ei tiedä siitä tunteesta, mikä sisällä menee, kun saa kuulla lähimmäisen raskaudesta...

Olen kyllä, 3 lasta on saatu IVF:llä ja mikroinjektiolla. Mutta silti en ole muiden lapsia kadehtinut. Ei ole multa pois.
 
Mun mielestä kertomatta jättäminen loukkaa kaikkein eniten. Mieti mikä tapa ystävällesi on helpoin; kasvokkain, puhelimessa, sähköpostilla vai tekstiviestillä. Kaks viimestä tapaa on sellasia, että kaverin ei tartte vastata siihen välittömästi mitään. Saa käydä tunteensa ensin rauhassa läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:

Olen kyllä, 3 lasta on saatu IVF:llä ja mikroinjektiolla. Mutta silti en ole muiden lapsia kadehtinut. Ei ole multa pois.

Ok, mut mulle se oli pienimuotoinen kriisin paikka, kun sai kuulla, et toiset saa ja minä en. Ja kun asia on vielä ap:n ystävällä tuore, niin se kyllä tuntuu, että puukkoa käännettäis haavassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Alkuperäinen kirjoittaja Diipadaapa:
Toinen raskaus ja viikkoja 12 :)

Kerrot itse. Enemmän se loukkaa, että jätät kertomatta. Mut varautua melkein saat siihen, et kaveri käy jonkun sortin kriisin tän myötä läpi, ei tietysti välttämättä, mutta niin voi tapahtua, ja sun pitää olla kärsivällinen ja hyväksyä ystävän tunteet. Sinulta vaaditaan hienovaraisuutta asiassa. Tsemppiä! =)

En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Niin, et olekaan kärsiny lapsettomuudesta, näköjään. Minä olen, ja tiedän, mitä lapsettoman päässä liikkuu. Se vaan on niitä asioita, että semmonen, joka ei ole itse sitä kokenu, niin se ei tiedä siitä tunteesta, mikä sisällä menee, kun saa kuulla lähimmäisen raskaudesta...

Mä olen kärsinyt ja olen kyllä myös sitä mieltä, et toisten vauvat ei oo koskaan ollu multa pois.
 
:attn: Hei, missä mä sanoin, et tää ap:n raskaus olis ystävältä pois?? Miks tää taas väännetään tälleen? Mä olen kehottanu ap:tä olemaan kärsivällinen ystävän tunteiden kans, ja antamaan aikaa ystävälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Ei ole kiva seurata vierestä kuinka joku toinen elää elämää jota itse haluaisit elää, mutta et pysty. Ei olis sullakaan kivaa jos olisit kerjäläinen kadulla asuja ja katsoisit vierestä kun muut ökyrikkaat tekee mitä haluaa. Lapsen saaminen on koko elämään vaikuttava asia ja elämän mittainen projekti. Ja jos lasta ei saa niin on se elämä todella erilainen kuin lapsiperheillä! Itse kärsin lapsettomuudesta 1v ja olin todella maassa jokaisesta näkemästäni pienestä lapsesta. Olin niin mustasukkainen ja en halunnu edes elää, jos en saisi omaa perhettä ja lapsia. PArhaan ystävän raskautta ja vauva-ajan elämää joutuu seuraamaan todella läheltä joten tottakai ne tunteet on joka päivä pinnassa kun näkee raskausmahaa ja vauvaa usein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Ei ole kiva seurata vierestä kuinka joku toinen elää elämää jota itse haluaisit elää, mutta et pysty. Ei olis sullakaan kivaa jos olisit kerjäläinen kadulla asuja ja katsoisit vierestä kun muut ökyrikkaat tekee mitä haluaa. Lapsen saaminen on koko elämään vaikuttava asia ja elämän mittainen projekti. Ja jos lasta ei saa niin on se elämä todella erilainen kuin lapsiperheillä! Itse kärsin lapsettomuudesta 1v ja olin todella maassa jokaisesta näkemästäni pienestä lapsesta. Olin niin mustasukkainen ja en halunnu edes elää, jos en saisi omaa perhettä ja lapsia. PArhaan ystävän raskautta ja vauva-ajan elämää joutuu seuraamaan todella läheltä joten tottakai ne tunteet on joka päivä pinnassa kun näkee raskausmahaa ja vauvaa usein.

Että oikein vuoden kärsit lapsettomuudesta? :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Ei ole kiva seurata vierestä kuinka joku toinen elää elämää jota itse haluaisit elää, mutta et pysty. Ei olis sullakaan kivaa jos olisit kerjäläinen kadulla asuja ja katsoisit vierestä kun muut ökyrikkaat tekee mitä haluaa. Lapsen saaminen on koko elämään vaikuttava asia ja elämän mittainen projekti. Ja jos lasta ei saa niin on se elämä todella erilainen kuin lapsiperheillä! Itse kärsin lapsettomuudesta 1v ja olin todella maassa jokaisesta näkemästäni pienestä lapsesta. Olin niin mustasukkainen ja en halunnu edes elää, jos en saisi omaa perhettä ja lapsia. PArhaan ystävän raskautta ja vauva-ajan elämää joutuu seuraamaan todella läheltä joten tottakai ne tunteet on joka päivä pinnassa kun näkee raskausmahaa ja vauvaa usein.

Että oikein vuoden kärsit lapsettomuudesta? :o

Niin, mitä sitten??? Eikö sen vuoden aikana voi sun mielestä tuntea kärsimyksen tunteita, kun muut saa vauvoja eka yrittämällä!!! Onneksi sain apua ja saimme vauvan! Muuten olisin lopettanut tämän elämän. Eli olen koko elämäni halunnut vain ja ainoastaan äidiksi. Muulla ei ole ollut minulle koskaan merkitystä, ei työllä, työtehtävillä, asunnon koolla, auton merkillä jne. Eli kun sain korkeakoulut käytyä loppuun ja oli ns aikaa vauvalle, niin vauvaa yritimme vuoden. Eikä mitenkään kerran kuussa 1pano tyylillä vaan sitä tehtiin tekemällä kaikkia ovulaatiotestejä yms apuna käyttäen...Olisin halunnut lapsen jo paljon aiemminkin, mutta emme halunneet yrittää koska koulut oli käytävä ensin loppuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Ei ole kiva seurata vierestä kuinka joku toinen elää elämää jota itse haluaisit elää, mutta et pysty. Ei olis sullakaan kivaa jos olisit kerjäläinen kadulla asuja ja katsoisit vierestä kun muut ökyrikkaat tekee mitä haluaa. Lapsen saaminen on koko elämään vaikuttava asia ja elämän mittainen projekti. Ja jos lasta ei saa niin on se elämä todella erilainen kuin lapsiperheillä! Itse kärsin lapsettomuudesta 1v ja olin todella maassa jokaisesta näkemästäni pienestä lapsesta. Olin niin mustasukkainen ja en halunnu edes elää, jos en saisi omaa perhettä ja lapsia. PArhaan ystävän raskautta ja vauva-ajan elämää joutuu seuraamaan todella läheltä joten tottakai ne tunteet on joka päivä pinnassa kun näkee raskausmahaa ja vauvaa usein.

Että oikein vuoden kärsit lapsettomuudesta? :o

Niin, mitä sitten??? Eikö sen vuoden aikana voi sun mielestä tuntea kärsimyksen tunteita, kun muut saa vauvoja eka yrittämällä!!! Onneksi sain apua ja saimme vauvan! Muuten olisin lopettanut tämän elämän. Eli olen koko elämäni halunnut vain ja ainoastaan äidiksi. Muulla ei ole ollut minulle koskaan merkitystä, ei työllä, työtehtävillä, asunnon koolla, auton merkillä jne. Eli kun sain korkeakoulut käytyä loppuun ja oli ns aikaa vauvalle, niin vauvaa yritimme vuoden. Eikä mitenkään kerran kuussa 1pano tyylillä vaan sitä tehtiin tekemällä kaikkia ovulaatiotestejä yms apuna käyttäen...Olisin halunnut lapsen jo paljon aiemminkin, mutta emme halunneet yrittää koska koulut oli käytävä ensin loppuun.

No olis sullakin tärpännyt paremmin, kuin nuorena olisit alottanut, jos se lapsi oli tosiaan sun ykköshaaveesi. Opiskella ehtii vanhempanakin, mutta kyllä se lapsenteko onnistuu parhaiten n. 20v. eli turha kadehtia niitä, jotka ovat sen valinnan tehneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja iita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajua, miten se jonkun toisen vauva on pois siltä lapsettomalta, miks sen pitää kehittää joku kriisi muiden lapsista.

Ei ole kiva seurata vierestä kuinka joku toinen elää elämää jota itse haluaisit elää, mutta et pysty. Ei olis sullakaan kivaa jos olisit kerjäläinen kadulla asuja ja katsoisit vierestä kun muut ökyrikkaat tekee mitä haluaa. Lapsen saaminen on koko elämään vaikuttava asia ja elämän mittainen projekti. Ja jos lasta ei saa niin on se elämä todella erilainen kuin lapsiperheillä! Itse kärsin lapsettomuudesta 1v ja olin todella maassa jokaisesta näkemästäni pienestä lapsesta. Olin niin mustasukkainen ja en halunnu edes elää, jos en saisi omaa perhettä ja lapsia. PArhaan ystävän raskautta ja vauva-ajan elämää joutuu seuraamaan todella läheltä joten tottakai ne tunteet on joka päivä pinnassa kun näkee raskausmahaa ja vauvaa usein.

Että oikein vuoden kärsit lapsettomuudesta? :o

Niin, mitä sitten??? Eikö sen vuoden aikana voi sun mielestä tuntea kärsimyksen tunteita, kun muut saa vauvoja eka yrittämällä!!! Onneksi sain apua ja saimme vauvan! Muuten olisin lopettanut tämän elämän. Eli olen koko elämäni halunnut vain ja ainoastaan äidiksi. Muulla ei ole ollut minulle koskaan merkitystä, ei työllä, työtehtävillä, asunnon koolla, auton merkillä jne. Eli kun sain korkeakoulut käytyä loppuun ja oli ns aikaa vauvalle, niin vauvaa yritimme vuoden. Eikä mitenkään kerran kuussa 1pano tyylillä vaan sitä tehtiin tekemällä kaikkia ovulaatiotestejä yms apuna käyttäen...Olisin halunnut lapsen jo paljon aiemminkin, mutta emme halunneet yrittää koska koulut oli käytävä ensin loppuun.

minkä ikäinen olit kun sait lapsen?

kyllä siinä vuodessakin jo kerkee kärsimään ja herättää paljon ahdistavia tunteita kun ei vuodessa tapahdu mitään..
 

Yhteistyössä