A
Anonymous
Vieras
Tätä on tosi vaikea näin kertoa tänne,mutta omatuntoani kolkuttaa eräs tosi ikävä salaisuus jota olen pimittänyt nykyiseltä partneriltani,enkä uskalla kertoa sitä.
Olen 21-vuotias nuori nainen ja olemme seurustelleet vähän yli 2 vuotta.Emme ole vielä kihloissa,mutta varmasti sekin aika koittaa vielä joskus.
Nuorena 16-17 iässä kohtasin ensirakkauteni ja hänen kanssa seurustelin noin 9kk.Elämä oli silloin ihanaa ja rakastin häntä, kunnes eräänä päivänä tuli tekstivisti jossa hän kertoi jättävänsä minut.
Menin ihan sekaisin,en tiennyt miten päin olisin koska hän oli kaikkeni.
Muutaman päivän rauhottumisen jälkeen soitin hänelle ja pyysin että hän tulisi minun luokse että jutellaan,hän tuli vaikka vänkäsikin hyvin vahvasti vastaan ettei halua nähdä minua.
Halusin kysyä häneltä syytä,miksi? miksi näin? mikä tuli?
Paljon tuli tekosyitä miksi hän ei enää halua olla kanssani,ihan hölmöjä syitä mistä nyt kukaan ei jättäisi ketään.En saanut oikeaa syytä.
Syy selvisi kun kysyin hänen kaveriltaan jonka mielestä minun kuului tietää asiasta.No tottakai poikaystäväni oli pettänyt minua jo jonkin aikaa.Siitä menin yhä enemmän sekaisin,tunsin vihaa,katkeruutta,koston himoa ym..ja minä kun luotin siihen ihmiseen ja sitten hänestä paljastuukin ihan erilainen ihminen jota en olekaan koskaan tuntenut.
Vihasin koko ihmistä ja myös itseäni kun en huomannut mitään,ja senkin aikana kun hän minua petti olin hänen kanssaan sängyssä monia kertoja.Se vihastutti minua eniten.
Noin puolivuotta eron jälkeen aloin saamaan oireita.Menin lääkäriin,minulla todettiin sukupuoli herpes.Hän tartutti minuun sen taudin pettämällä minua ja sen jälkeen vielä olemalla minun kanssa sängyssä,eikä minulla ollut mitään käsitystä mistään pettämisestä.
Elämäni on ollut tämän jälkeen hyvin vaikeaa,taudista tuli todellinen riesa joka vaivaa melkein joka kuukausi.Lääkärissä olen käynyt ja saanut lääkityksenkin mutta yllätys yllätys estolääkitys vain pahensi tautia,en tiedä miksi.
Eron jälkeen noin vuoden oltuani sinkkuna tapasin baarissa miehen.Aloimme seurustelemaan ja ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta.Tämän koko ajan olen painiskellut omantuntoni kanssa,miten kertoa asiasta.Elän jatkuvassa pelossa että mitäs jos tauti tarttuu häneen ja en ole kertonut hänelle asiasta.Silloin hän saattaa luulla että minä olen pettänyt häntä jos tauti tarttuu häneen.En ole koskaan pettänyt ketään enkä tule koskaan pettämäänkään koska se on väärin.
En syö ehkäisypillereitä koska silloin pelkään vielä enemmän tartuttavani taudin häneen.Kieltäydyn toki aina silloin seksistä jos minulla ilmenee oireita vaikka kumia käytetäänkin,mutta on siinäkin selittämistä että miksi ei halua.Haluttomuutta minulla ei ole koskaan ollut mutta hän saattaa luulla sitä siksi.
Eniten pelottaa silloin kun harrastamma suojaamatonta seksiä ennen ja jälkeen kuukautisien.Todellakaan ei ole tarkoitus tartuttaa tätä kauheaa tautia häneen.
Vihaan vain itseäni että menin luottamaan ensirakkauteeni ja siitä saan palkaksi tämän taudin.Aina kun rakastelemme minua pelottaa,vaikka ei olisikaan mitään oireita,eikä taudin pitäisi edes silloin tarttua kun oireilua ei esiinny.
Olemme vielä muuttamassa yhteen marraskuun aikoihin,ja suhde alkaa olla vakava.En tosiaan tiedä mitä tehdä kun menneisyyden tuska elää jatkuvasti päässäni ja peloissani.
Monesti itken hänen sylissään kertoen jonkin muun syyn surkeeseen olooni vaikka oikeesti itken sitä,miksi minulle juuri kävi näin ja miten vaikeaa on elää tälläisen asian kanssa.Rakastan häntä enkä halua menettää häntä.Mitä tehdä?
Olen 21-vuotias nuori nainen ja olemme seurustelleet vähän yli 2 vuotta.Emme ole vielä kihloissa,mutta varmasti sekin aika koittaa vielä joskus.
Nuorena 16-17 iässä kohtasin ensirakkauteni ja hänen kanssa seurustelin noin 9kk.Elämä oli silloin ihanaa ja rakastin häntä, kunnes eräänä päivänä tuli tekstivisti jossa hän kertoi jättävänsä minut.
Menin ihan sekaisin,en tiennyt miten päin olisin koska hän oli kaikkeni.
Muutaman päivän rauhottumisen jälkeen soitin hänelle ja pyysin että hän tulisi minun luokse että jutellaan,hän tuli vaikka vänkäsikin hyvin vahvasti vastaan ettei halua nähdä minua.
Halusin kysyä häneltä syytä,miksi? miksi näin? mikä tuli?
Paljon tuli tekosyitä miksi hän ei enää halua olla kanssani,ihan hölmöjä syitä mistä nyt kukaan ei jättäisi ketään.En saanut oikeaa syytä.
Syy selvisi kun kysyin hänen kaveriltaan jonka mielestä minun kuului tietää asiasta.No tottakai poikaystäväni oli pettänyt minua jo jonkin aikaa.Siitä menin yhä enemmän sekaisin,tunsin vihaa,katkeruutta,koston himoa ym..ja minä kun luotin siihen ihmiseen ja sitten hänestä paljastuukin ihan erilainen ihminen jota en olekaan koskaan tuntenut.
Vihasin koko ihmistä ja myös itseäni kun en huomannut mitään,ja senkin aikana kun hän minua petti olin hänen kanssaan sängyssä monia kertoja.Se vihastutti minua eniten.
Noin puolivuotta eron jälkeen aloin saamaan oireita.Menin lääkäriin,minulla todettiin sukupuoli herpes.Hän tartutti minuun sen taudin pettämällä minua ja sen jälkeen vielä olemalla minun kanssa sängyssä,eikä minulla ollut mitään käsitystä mistään pettämisestä.
Elämäni on ollut tämän jälkeen hyvin vaikeaa,taudista tuli todellinen riesa joka vaivaa melkein joka kuukausi.Lääkärissä olen käynyt ja saanut lääkityksenkin mutta yllätys yllätys estolääkitys vain pahensi tautia,en tiedä miksi.
Eron jälkeen noin vuoden oltuani sinkkuna tapasin baarissa miehen.Aloimme seurustelemaan ja ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta.Tämän koko ajan olen painiskellut omantuntoni kanssa,miten kertoa asiasta.Elän jatkuvassa pelossa että mitäs jos tauti tarttuu häneen ja en ole kertonut hänelle asiasta.Silloin hän saattaa luulla että minä olen pettänyt häntä jos tauti tarttuu häneen.En ole koskaan pettänyt ketään enkä tule koskaan pettämäänkään koska se on väärin.
En syö ehkäisypillereitä koska silloin pelkään vielä enemmän tartuttavani taudin häneen.Kieltäydyn toki aina silloin seksistä jos minulla ilmenee oireita vaikka kumia käytetäänkin,mutta on siinäkin selittämistä että miksi ei halua.Haluttomuutta minulla ei ole koskaan ollut mutta hän saattaa luulla sitä siksi.
Eniten pelottaa silloin kun harrastamma suojaamatonta seksiä ennen ja jälkeen kuukautisien.Todellakaan ei ole tarkoitus tartuttaa tätä kauheaa tautia häneen.
Vihaan vain itseäni että menin luottamaan ensirakkauteeni ja siitä saan palkaksi tämän taudin.Aina kun rakastelemme minua pelottaa,vaikka ei olisikaan mitään oireita,eikä taudin pitäisi edes silloin tarttua kun oireilua ei esiinny.
Olemme vielä muuttamassa yhteen marraskuun aikoihin,ja suhde alkaa olla vakava.En tosiaan tiedä mitä tehdä kun menneisyyden tuska elää jatkuvasti päässäni ja peloissani.
Monesti itken hänen sylissään kertoen jonkin muun syyn surkeeseen olooni vaikka oikeesti itken sitä,miksi minulle juuri kävi näin ja miten vaikeaa on elää tälläisen asian kanssa.Rakastan häntä enkä halua menettää häntä.Mitä tehdä?
