Miten kertoisin isälle että välitän?

[Yksi tytär]

Äitini on kuollut jo aikaa sitten ja isä alkaa olla vanha ja sairaskin. Olen aina ollut isän tyttö, ja olemme läheisiä. Halaamme onnitellessamme toisiamme juhlapäivinä, ei muuten. Olen nyt alkanut tajuamaan isän ajan käyvän vähiin ja haluaisin hänen tietävän miten rakas hän on minulle aina ollut. En kuitenkaan "uskalla" ruveta noin vain halaamaan tms., luulisi vielä että arvelen hänen piakkoin kupsahtavan, on vähän masentuvaa tyyppiä. Joskus hän puhuu omasta kuolemastaan ja äidin luo lähtemisestä, jolloin minä suutun ja käsken olemaan hiljaa.

Tällainen ongelma täällä, miten kertoisin vai luotanko hänen kyllä muutenkin tietävän.. en haluaisi sitten viettää loppuelämääni miettien enkö tosiaan voinut toimia aikanaan..

 

[Tsirpukka]

Kyllä mie oon monesti sanonut isälle nyt tässä lähiaikoina jotta välitän ja paljon.
Äiti nukkui pois kesäkuussa jtn ehkä senkin kautta on ollut tärkeää ilmasta isälle tunteensa,isäni kuitenkin jo 80v.

 

[vieras]

Mulla on sama ongelma, paitsi meidän välit on lähes poikki. Olen miettinyt samoja mutta näen tilanteesi 99% helpompana. Sinun ei tarvitse kuin sanoa.

 

[vieras]

Etkö vois vaan sivulausessa mainita,et hyvä että oot olemassa..?

 

[plääh]

entä jos vain kertoisit normaalin keskustelun yhteydessä miten paljon isä sinulle merkitsee

 

[pokemoni]

Puhelun loputtua olen alkanut sanoa isälle "olet rakas".

 

[Yksi tytär]

Osanottoni Tsirpukka.. minäkin silloin äidin lähdön jälkeen sanoin monesti isälle välittäväni ja tarvitsevani häntä vielä, kun oli kovin alakuloinen. Aikaa myöten sen sanominen jäi, kun isä piristyi ja olen ajatellut että jos hän kokee itsensä mulle rasitteeksi, että olisin jo valmis luopumaan hänestäkin, kun tarvitsee enemmän apua kuin ennen..

Täytynee vaan uskaltaa avata suunsa, tuskin se isukki siitä nyt kovin pahasti järkyttyy..

 

[ÄmmÄ]

Täällä vähän samaa ongelmaa.. paitsi ett isäni on aika nuori ja hyvässä kunnossa.
Isä on mulle todellä tärkeä ja monesti olen halunnut sen hänelle kertoa mutta en jostain syystä uskalla.
Jotenkin olen nyt ajatellut, että kun menen naimisiin joulukuussa ja isä saattelee alttarille niin siinä ovella ennekun lähetään kävelemään voisin sanoa hänelle että hän on rakas... jos siis uskallan :/

 

[<3]

tehkää jotain mukavaa yhdessä ja viettäkää aikaa. Eiköhän se riitä...

 

[r]

Jos sanominen tuntuu vaikealta mutta haluat kuitenkin ilmaista tämän isällesi, niin kirjoita ajatuksesi paperille ja anna isäsi lukea se.

 

[Yksi tytär]

Hyvä ajatus ÄmmÄ, tuo on hyvä tilaisuus sanoa asia

Kirjoittaminen olisi ehkä mulle sopiva tapa, saisi enemmän sanottua enkä alkais itkemään, kun herkästi niin teen :/

 

[vieras]

No esim. Ihanaa/mukavaa/kivaa ku mulla on tuommoinen isa ku sa, tai: sa oot mulle tarkea yms. samoin kuin lapsellesi mutta ilman "lassytysta" vanhemmiten ihmiset (miehet varsinkin) pehmenee' ja tulee jotenkin enemman vastaanottavaisemmiksi lampimille sanoille. Rohkeutta vaan, huomaatte vaikutuksen. Ja vaikka ei ulospain mitaan nakyisi, enemman ne isat sanojasi nyt arvostaa kuin kukkia haudalla.

 

[mää vaan]

En osaa sanoa että miten voisit isällesi kertoa että hän on tärkeä! Mutta koita saada se sanottua nyt kun hän on vielä elossa. Oma isäni teki itsemurhan reilu kymmenen vuotta sitten. Siskoni oli aina isin tyttö ja minun ja isän välit oli aika etäiset (tuntui ettei isä osannut olla minun kanssani sillä olin tyttö ja siskoni oli taas poikatyttö, joka halusi kalareissuille, jne...). Välillä mietin että jos olisin sanonut isälle että hän on minulle tärkeä, olisiko hän ehkä jättänyt tekonsa tekemättä. Siskoni oli juuri tuohon aikaan "erittäin vaikeassa" murrosiässä ja hänen ja isän yhteiset kalareissut ja muut menot olivat vähentyneet. Tunsiko isä kenties jääneensä yksin. Vanhempani olivat eronneet!

 

[Yksi tytär]

Otan osaa, mää vaan - varmaan isäsi oli ratkaisunsa tehnyt etkä olisi sitä mitenkään voinut muuttaa.. Joka tapauksessa syyllisyyttä on turha kantaa - tiedän, helppo sanoa..

Juu, kukat haudalla ei paljon enää auta.. sitäkin olen miettinyt, mitä isä ajattelee kun en liiemmin äidin haudalla käy.. en vain koe tarpeelliseksi, ajattelen äitiä muuten, missä milloinkin, todellakaan en koe hänen olevan mullan alla vaan jossain aivan muualla, eikä sinne haudalle ole tarpeen kukkia kantaa.