Miten kestää raskaana olevaa naista?

[juuri minä]

Hei,

tämä viesti oli alunperin parisuhteessa-puolella; sain kehotuksen laittaa se myös tänne odotusaika-otsikon alle (mihin se kieltämättä hyvin sopiikin).

Pyydän neuvoja ja ideoita siihen, miten kykenen kestämään vi*utusta seuraavat 8 kuukautta.

Tilanne on seuraava:
Meillä on kolme lasta, ja vaimoni on jälleen raskaana. Raskaus on odotettu ja suunniteltu, ja perheessämme on kaikki (ainakin omasta, uskon että myös vaimon mielestä) niin hyvin kun mahdollista. Paitsi yksi asia.

Aiempien kolmen raskauden aikana vaimo oli kuin perseeseen ammuttu karhu, 24 tuntia päivässä. Jatkuvaa v***uilua, äksyilyä, juoksuttamista, raivo- yms. kohtauksia, huutamista, nipotusta, luukku kiinni (= ei seksiä vuoteen). Aivotoiminta ja järjenkäyttö tippui nollille, eli kaikista asioista, isoista ja pienistä, piti säätää, vääntää rautalankaa ja perustella asioita kuin nelivuotiaalle. Ei auttanut se että hoidin talouden (siivous, ruoka, vaatteet), järjestin vaimolle omaa aikaa ja tilaa, toin kukkia kotiin, hoidin lapset & kuljetin niitä mummolaan viikonlopuiksi.

Ja nyt tämä skeida on päällä neljännen kerran … kun alettiin lasta tekemään, mä ajattelin että kyllähän raskauden ajan aina jaksaa, joskushan se loppuu. Enkä ehkä oikeasti muistanut kuinka v-mäiseksi vaimo muuttuu.

Mutta mutta. Toisin kun edellisten raskauksien aikana, mä tunnen itseni jo oikeasti vähän vanhaksi tähän kaikkeen. Myös työni on vaativampi ja vastuullisempi kun ennen, mistä tulee oma lisästressinsä. Ja kun lapsia on jo kolme, on perheen pyörittämiseen tarvittavan riesan määrä kasvanut tappiinsa. Pelkkä (tulossa oleva) seksin puute tekee sen, että mä tulen olemaan viimeistään kuukauden kuluttua itsekin tolkuttoman ärtynyt.

Minusta tuntuu ihan järkyttävältä ajatus siitä, että mä joudun olemaan miltei vuoden tämän porukan yksinhuoltajana. En tajua miten jaksan. Puren hammasta, juon viiniä ja vedän käteen? Etsin rakastajattaren jonka luona voin käydä elpymässä kerran kuussa? Hommaan spiidiä ja pilveä? Hakeudun mahdollisimman paljon työmatkoille? Ehdotuksia??

Onko muilla kokemusta siitä, että _heti_ raskauden alettua naisen järki loppuu? Vaimoni on korkeasti koulutettu, hänen työnsä edellyttää jatkuvaa uuden omaksumista ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Kuitenkin juuri kaikenlaisen ajattelun seisahtuminen ja nelivuotiaaksi taantuminen oli se juttu, josta tiesin raskauden alkaneen - ennen apteekin raskaustestiä. Onko tämä normaalia?

Joo, tiedän kyllä että näistä asioista pitäisi pystyä juttelemaan kotona, mutta -uskokaa pois- rakentavaa dialogia ei meidän perheessä käydä ennen ensi juhannusta, ja se ei ole minun valintani. Tai ei ainakaan sellaista keskustelua, johon vaimo osallistuu.

 

[Vaimokexxx]

Mitä jos tulisit minun miehekseni??? Noh, vitsi vitsi.

Saisitkohan vaimollesi puhuttua helokkiöljykapseleita? Ne on turvallisia ja hyviä (oma sekä tulevan lapsen iho, ym) käyttää ja kaikenlisäksi ne auttavat naisen mielialaan. Muutenkin kuin pms vaivoihin.
Mutta kyllä tarvisi vaimonkin ymmärtää katsoa peiliin, vaikka kuinka olisi raskaana, ei se siltikään täysin tuollaiseen käytökseen oikeuta. Ymmärrän kyllä hormonimyrskyt ( pms-hirviö..), mutta kyllä sitä tarvitsee vaikka kaksin käsin osata laittaa suunsa kiinni jos sieltä ei mitään rakentavaa tule.
Jaksamisia!

 

[uusioperheellinen]

Mielenkiintoinen kirjoitus aloittajalta.
Kaikki sympatia sun puolella, jos todellisuus raskaana olevan vaimosi kanssa on todella tuollaista kuin sen kerrot olevan.
Vaikutat vastuuntuntoiselta mieheltä, joten etköhän jätä sen rakastajattarenkin hankkimatta, elämä ei vielä kaadu siihen ettei saa vuoteen, vaikka siltä ehkä tuntuukin, kuten varmaan jo aiemmista kokemuksista olet huomannut..
Joillain naisilla tosiaan tulee hajamielisyyttä ja keskittymisvaikeuksia, jokaisella kun on omanlaisensa oireet, mutta että noinkin rajuina..
Jäätkö tosiaan yksinkun vaimo on raskaana? Hänkö ei hoida mitenkään kotia ja lapsia raskaana ollessaan? Erikoista, kertakaikkiaan..ikävä että sulle on sitten osunut kohdalle noin, etkä voi omalta osaltasi nauttia vaimosi raskaudesta.

Oman mieheni exä oli ilmeisesti jotain samansuuntaista, koska miehelläni oli vakaasti se käsitys, että raskaana olevat naiset ovat kamalia ja hirveitä, eikä hän jaksaisi yksinään enää sellaista aikaa..onneksi sai oppia, ettei se aina mene niin.

Raskaus kestää vain sen 9kk, parisuhde jopa (toivottavasti) lopun elämää. Koita kestää, vaikka sitten viinipullon ja runkkaamisen avulla

 

[Nyy]

Onpa sulla hankala tilanne. Kurja juttu,ettei vaimosi (vaikka kuinka järkevältä kuulostaakin) pysty järjen tasolla käsittelemään itsessään tapahtuvia muutoksia raskauden aikana. Olen itse raskaana ja vauvan pitäisi syntyä ihan koska vaan ja mieheni ei raskauttani ole huomannut juuri mistään muusta kuin vatsan kasvusta...Että sinällään en ole paras mahdollinen neuvomaan. Joitain äksyilyjä on tietenkin ollut, mutta, kun olen tajunnut mistä ne johtuu, olen osannut hieman hillitä itseäni ja sanonut ääneen, että tää johtuu ihan hormoneista, joka on sitten laukaissut tilanteen.
Oliko teillä puhetta tästä sinun "helvetistäsi" ennen kuin lähditte yrittämään raskautta? Jotenkin on vaan vaikea käsittää, ettei vaimosi huomaa omaa järjetöntä käytöstään sinua kohtaan eikä pysty hillitsemään itseään. Jos vaan mahdollista, mene vaimosi mukaan neuvolaan ja ota asia puheeksi siellä, pystyisiköhän vaimosi kuuntelemaan sinua vieraan läsnäollessa, niin että asia menee perille? Saiskohan sieltä jotain vinkkejä tilanteen hallitsemiseksi? Tai kirjoita vaimollesi kirje, jossa kerrot tuntemuksistasi ja ole itse mahdollisimman kaukana, kun hän lukee sen..

 

[nainen28]

No voi, kuulostaa kyllä miehen näkökulmasta tosi ikävälle. Ei varmaan ole helppoa vaimosikaan sietää omaa olotilaansa. Johtuuko tuo kiukuttelu esim. pahoinvoinnista tms. kivuista tai säryistä, joita raskaus saattaa tuoda tullessaan? Tietysti jos näin on, niin kannattaisi yrittää löytää niihin jotain helpotusta (mutta ilmeisesti näin ei ole?).

Se on valitettavasti niin, että nainen saattaa muuttua täysin päinvastaiseen suuntaan persoonallisuudessaan silloin kun odottaa lasta. Fyysiset muutokset ja niiden hyväksyminen voivat aiheuttaa todellisia hankaluuksia itsensä hyväksymisessä ja sitä kautta voi se seksikin olla jokseenkin kortilla. Jos ei hyväksy omaa kehoaan ja sen muutoksia ja kokee itsensa rumaksi tai muuten vastenmieliseksi, seksi ei yksinkertaisesti maistu ja myös tavallisen arjen pyörittäminen saattaa tuntua täysin ylivoimaiselta tehtävältä.

On tosi epäreilua, että jotkut miehet joutuvat kestämään miltei epäinhimillisiltä kuulostavia hetkiä sen tähden, että nainen on raskaana. Kuitenkaan en usko, että kannattaa siinä tilanteessa lähteä herrastamaan syrjähyppyjä tms. "mukavaa". Oletteko jutelleet asiasta esim. neuvolassa? Jos ette ole, niin menet ensi kerralla mukaan ja otat asian esille neuvolatädin kanssa. Hän voi ohjata teidät esim. parisuhdeneuvojalle (tällä en nyt tosiaan tarkoita sitä, että avioliittonne olisi jotenkin hirveässä jamassa, vaan sitä että siellä voisi ihan vaan purkaa omia tuntemuksiaan ja saada puolueettoman näkökulman tlanteeseenne ja näin vaimokin voisi herätä ajattelemaan sinun olotilaasi, jos kerran kotona puhuminen ei onnistu).

Mutta niinkuin sanoit, raskaus kestää kuitenkin "vain" sen 9 kk, jonka jälkeen odotus palkitaan suloisella pienokaisella, jota olette molemmat toivoneet. Tuntuu varmasti tässä vaiheessa tosi tuskaiselta, mutta kannattaa ihan oikeasti turvautua ulkopuolisten apuun, jos tuntuu noin pahalta. Ja ammenna myös voimia siitä, että naisesi ei ole koko ajan tuollainen. Teillä on varmasti ollut ja tulee ihan varmasti olemaan ihania hetkiä toistenne ja lastenne seurassa!

Sympatiaa täältä lähettää nainen, jolla 22 raskausviikko menossa, tosin hyvällä mielialalla varustettuna . Koitahan jaksella!!

 

[Kolmen Äippä, kirjautumati]

Mä kyllä luulen ton aivotoiminnan taantumisen johtuvan
ihan vaan väsymyksestä,
se saattaa tietenkin olla myös huonosta olosta.

Outoa on, jos joku noin käyttäytyy ihan totaalisesti koko raskausajan,
onhan luonto rakentanut meihin äiteihin sisään esim.sellaiset toiminnat kuin pesänrakennusvietti, joka ilmenee ainakin loppuraskaudessa siivousvimmana.
Itse lukeudun myös noihin PMS-hirviöihin,
mutta raskausajat on olleet leppoisaa ja ihanaa aikaa,
ainakin itse olen niistä nauttinut ja osansa on myös mies saanut ;o)

Kokeilepa saada vaimo hommaamaan ja tosiaan myös nauttimaan
tota helokkiöljyä kapseleissa sekä hyvä valmiste hemoglobiinin ja vitamiinitason ylläpitoon on KRÄUTERBLUT-SAFT.
Kun hemppa on riittävän korkealla, jää raivot pienemmälle.
Saat noita ihan luontaistuotekaupoista sekä normaaleista isoista marketeista.

Juttele vaimon kanssa vakavasti tästä,
pakota kuuntelemaan. Ja koittamaan noita em.keinoja.
Ovat sallittuja ja jopa toivottuja raskausaikana,
ja ainakin mulla yleisvointia helpotti paljon tuo rautayrttimehu ( KRÄUTERBLUT-SAFT )

Näillä kun menee, eiköhän se seksielämäkin siitä elvy.
Ja jos ei, onhan muitakin keinoja tyydyttää toinen kuin vain itse akti.
Keskustelkaa paljon ja kaikesta, ei kummankana tarvitse kärsiä ;o)

 

[Santtu^]

No ihan ensimmäisenä tuli mieleen kun tuota aloittajan kirjoitusta luki, että mikä ihme heidät sai haluamaan vielä neljännen lapsen.. Mutta jos tosiaan on valmis kestämään kaiken "shitin" niin eihän siinä sitten mitään. Itse naisena en kyllä jaksaisi olla aloittajan kuvailemassa olotilassa 4x9kk, kuulostaa tosi rankalta. Ja kyllä on sympatiat miehen puolella tässä tapauksessa, vaikka raskaana oleva nainen olenkin..
Jännä, miten joillain hormonit voivat tehdä noin pahasti "tuhojaan", yleensä alkuraskaus on se pahin vaihe, ja neljännen kohdalla luulisi jo olevan niin tuttua ettei ihan joka asiasta stressaisi ja räjähtelisi. Toivon mukaan teillä nyt neljännellä kerralla olisi asiat vähän paremmin, mutta jos ei, niin tiedät ainakin että kyllä se jossain vaiheessa loppuu. Ei varmaan hirveästi lohduta mutta niin se on.

 

[Valas]

Saat myös minun sympatiani, kuulostat nimittäin fiksulta mieheltä, joka varmasti on vielä hyvä isäkin. Raskaus ja hormonit....olen kyllä kuullut, että toisilla naisilla se vaan on hurjempi se muutos, kuin toisilla, mutta tuosta kannattaisi kyllä ihan vaimonkin puhua vaikka neuvolassa, josko siellä osaisivat ehdottaa joitakin turvallisia vitamiineja tms. jotka hiukan tasaisivat noita "oireita". Itse voin alkuraskauden molemmista lapsista todella pahoin, mutta tämän toisen kanssa on auttaneet Bevi Long- B-vitamiinivalmisteet ihan konkreettisesti jaksamiseen. Jaksan hoitaa esikoista ja kotiakin ihan eri lailla, kuin päivinä, jolloin olen jättänyt ottamatta tuon vitamiinin. Voisiko se auttaa teilläkin?

Mun mies saisi kyllä ottaa susta vähän oppia, se kun tuntuu vähän nyrpistelevän nenäänsä, kun villakoirat on alkaneet juosta vähän useammin kuin ennen, eikä tiskipöydät kiillä. Minä kuitenkin jaksan tukea häntä vaativassa työssään, en kiukuttele ja tässä keskiraskaudessa olen jopa aika halukkaalla päällä usein.Heh.

Olet kyllä aika uskomaton mies, kun olet tuon jo kestänyt kolme kertaa ilman niitä rakastajattaria tai suurempia huumausaineita. Voimia ja kotirauhaa teille!

 

[pii314]

Itsellani olen ainakin huomannut, etta raskauden aiheuttama vasymys/tyhmentyminen nakyy erityisesti kotona, kun viela yrittaa toissa sinnitella entiseen tapaansa (ylempi akateeminen tutkinto). Meillakin on mies joutunut ottamaan enemman vastuuta tarkeista asioista huolehtimisesta, kuten laskut, asunnon myynti etc. ja siivoaminen on jatetty vahemmalle...Raskaana oleminen on myos naiselle raskasta. Pahimpina tyhmyyskohtaushetkina olen varsin turhautunut, kun hyvin tiedan, mihin normaalisti yllan, mutta nyt vain en enaa ylla. Tsemppia odotukseen!

 

[hurjaa]

Hurjan kuuloista kyllä aloittajan elämä. Jos se tosiaankin on noin kamalaa, niin jotainhan tuolle on tehtävä. Ensiksi tietysti pitää selvittää, onko vaimo v***mainen tahallaan (olen raskaana ja kaikki saavat nyt palvella ja palvoa minua-tyyliin) vai tahattomasti. Ei tuohon auta kuin keskustelu rehellisesti. Vaikea kuitenkaan uskoa, että ainoastaan raskaus ja hormonit kenestäkään tekevät tuollaista, kyllä siinä jotain tahallista huomionhakuisuuttakin täytyy mukana olla? Tuohon seksittömyyteen olet onneksi jo löytänytkin keinon: ei tervekätinen mies naista kaipaa, sehän on vanha totuus. Mutta koeta nyt, hyvä mies, vähän itsellesikin aikaa ottaa.

 

[hurjaa]

Niin ja jos vaimosi on 4-v tasolla, voit häntä kohdella sellaisena. Eli älä nyt ala vaimosi palvelijaksi, juoksutettavaksi ja komennettavaksi. Teet osuutesi ja vaadi vaimoltasi omaa osuuttaan. Toki raskaudentilana sallimissa rajoissa.

 

[öö-öökki?]

tämä ei nyt kai ole kovin asiallista, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että itse muutuin raskausaikana vain entistä väsyneemmäksi ja kiltimmäksi. Vähätkin riidat loppuivat alkuaikaan ja yleensäkin pikkuasiat asettuivat omaan arvoonsa. Kerskityin sen verran vauvaan ja koko perheen hyvinvointiin, että maallisempi ei liikuttanut. Passausta en tarvinnut juuri (siinä kuin normaalistikaan), kunhan en nostellut painavia. Miehelle kiitos voileivistä hädän hetkellä, kun heikotus iski välillä helposti. Se riitti hyvin. Seksiä oli viikkoa ennen laskettua aikaa vielä. Ei raskaus ole sairaus, vaikka ei normaalikunnossa olekaan.

Mutta kaikkeen (käyttäytymiseen) lienee jokin syy. Siis ehkä peiliä käteen kummallekin ja yhteistoimintaa ehdotan mä

 

[afrodite77]

meillä on hormoonimyrskyjä erittäin harvoin ja mies saa enemmän kuin haluaa (heh), kai se on niin henkilökohtaista, mutta jos kaikki kertomasi on totta, tuossa vaimosi käytöksessä on puolet teatteria ja tosiaan luulee että kun on raskaana niin saa pallottaa ja laiskotella.
Vaimo ojennukseen ja kotityöt puoliksi, ei normaali raskaus tosiaan paljoa sitä arkielämää muuta. Toinen juttu on tietysti jos vaimo on aamusta iltaan pää pöntössä pahoinvoinnin takia, silloin sympatiaa kaivataan (mutta ei kuulosta että teidän tapauksessanne näin olisi).
Seksi on hyödyksi äidille sekä vauvalle, se vapauttaa endorfiineja ja rentouttaa, ja seksiä voi harrastaa viime metreille asti.

 

[CausaliS]

...äsken tulin keittiöstä, jossa istuu nainen jota ärsyttää kaikki minun tekemiset ja jolle tekisi niin kovasti mieli näyttää että kenelle täällä kannattaa vittuilla ja äkäillä ja kenelle ei. Olisi niin helppoa vaan kertoa että nyt ämmä pää kiinni, nostaa keskisormi pystyyn, pakata kamat, painua ryyppäämään tai tekemään jotakin. Jättää nainen miettimään omaa napaansa ja palata sunnuntaina pahantuulisessa krapulassa. Mutta enpä kait olisi kummoinen tuleva isä jos niin tekisin. Haluan olla niin hyvä mies ja isä kuin vain se minulle inhimillisesti on mahdollista.

Tosiasiassa pelkään. Pelkään vitusti sitä kun en mahda mitään. En pysty ottamaan itselleni sitä pahaa oloa tai vitutusta. Voin vaan katsella kun kaunein, kiltein ja hyväntahtoisin tuntemani ihminen kärsii ja tätä pitäisi nyt kestää sitten seuraavat 8 kuukautta myös täällä? Kyllä minä kestän, mutta olen ihan pirun huono sylkykuppi. Takaraivossa ääni vaatii etten vaan ota vittuilua sanomatta mitään takaisin.

Pitäisi löytää jokin keino käsitellä tätä. On ihan mahdotonta keskustella tuollaisen ihmisen kanssa järkevästi. Ainut mikä hetkellisesti tehosi, oli ihan käytännössä polvilleen meno ja voimattomuuden tunnustaminen. Se kirvoitti kyyneleet vastapuolessa.

Olen aina ollut pirun huono tällaisessa. En ikinä ota mitään vittuilua keneltäkään, ja nyt se on enemmän pakollinen vaatimus että tästä jotenkin selvitään. Nainenkin ymmärtää tilansa aivan hyvin, muttei selvästikään voi sille mitään.

Omalla kohdalla tosin se on kait hyvä puoli, ettei minun tarvitse pyörittää taloutta. Nainen kyllä tekee osansa ja purkaa vitutustaan siivoukseen ja tiskaukseen.

 

[Ei kaikki ole ikuista!]

Hei, ei tuon tarvitse kestää 8 kk. Nainen voi muuttua jo raskausviikon 12 jälkeen. Älä missään nimessä vielä ajattele, että tuollainen hormoonivyöry on koko raskauden ajan päällä! Alkuraskaus on tunnetusti pahin ja suurimmalla osalla tapahtuu normalisoituminen n. rv 12 jälkeen. Tämä pätee ainakin muhun. Nyt toinen raskaus ja nyt rv 12 mielialanvaihtelut tasaantuneet. Kehoittaisin elämään päivän kerrallaan ja keksikää jotain ihanaa yhteistä. Ehkäpä vaimosi kaipaa huomiota? Leffaan, syömään, iltalenkille?

 

[Deepi]

Eka viesti kirjoitettu päivämäärän mukaan jo viime kesänä ja edellisin vastaus eilen. Miten siis voi olla, ettei aika ole tuossa välissä kulunut ollenkaan ja on muka edelleen se 8kk raskautta kärsittävänä..?

No comments.

 

[!!Hereille!]

Hereille! Lue kaksi viimeisintä viestiä!

 

[CausaliS]

Eka viesti kirjoitettu päivämäärän mukaan jo viime kesänä ja edellisin vastaus eilen. Miten siis voi olla, ettei aika ole tuossa välissä kulunut ollenkaan ja on muka edelleen se 8kk raskautta kärsittävänä..?

No comments.

Koska se on eri raskaus. En minä tätä ketjua aloittanut. Tulipahan vaan tuttu olo tuota aloitusviestiä lukiessa ja miksi sitä joka asiasta pitäisi oma ketju tehdä.

Draama ja tragedia on edelleen päällä. Alkoi eilen jo itsellä kasvaa kyrpä otsaan ja se sitten päättyi itkuun se ja syvälliseen keskusteluun siitä onko meidän parisuhde nyt ihan ok ja miten pelottaa että tunteet on kuolemassa ja että tulevaisuus on kauhea ja täynnä pelkoa.

Kaiken päälle nainen on lopettanut tupakoinnin. Sen nyt pystyn ymmärtämään, itse kun lopetin, muutuin ihan psykopaatiksi. Pienikin vastoinkäyminen ja olin lähdössä kävelemään suhteesta ja mouhosin. Tälleen kun ajattelee, niin vähän tulee sellainen olo, että aika vähällähän minä toistaiseksi kuitenkin olen päässyt.

 

[hullu ämmä]

Hei,

En tiedä miten voisin sen kummemmin auttaa teitä. Sinun on käsittääkseni vain yritettävä takoa päivittäin mieleesi, että tämä on väliaikaistila. Jos naisellasi ei ollut taipumusta vastaavanlaiseen käytÖkseen tai temppuiluun aikaisemmin, ei ole syytä epäillä ettäkö tila jäisi päälle.

Olen itse kokenut ensimmäisen raskauteni äärettömän ahdistavana juuri sen takia, että en kyennyt ollenkaan hallitsemaan itseäni emotionaalisella tasolla. Olin jotenkin todella täynnä vihaa,patoutumia ja agressioita, pienetkin asiat v*tutti ja sain itseni raivokohtauksen partaalle varmaan päivittäin. Olinpa joutua pari kertaa ihan rehtiin tappeluunkin ventovieraiden miesten kanssa. Muutuin raskauden myötä ennalta-arvaamattomaksi ja kiukkuiseksi hormonihirviöksi, ja muutos ahdisti itseäni todella paljon, sillä kyllähän sen "normaalihetkinäni" tajusin ja tiedostin.

On sanomattakin selvää, että puolisoni joutui tässä kaikessa kaikkein kovimmalle koetukselle; kestämään ensinnäkin minua ja raivareitani tai vastavuoroisesti itkukohtauksiani kotona, plus selvittelemään jälkeenpäin aiheuttamiani sotkuja ja pyytelemään anteeksi (käytännössä jokainen virasto- ym. käynti/asioiden hoitaminen/puhelinsoitto meni ihan perseelleen, kun jossain vaiheessa minä vedin aina pultit ja joko jätin homman hoitamisen siihen tai/ja haukuin kanssaihmisen/-virkailijan pataluhaksi). Tästä syystä kaikkien yhteisten asioiden hoitaminen siirtyikin pikkuhiljaa yksinomaan miehen harteille. Myös minä olin lopettanut tupakoinnin positiiviseen raskaustestiin. En tiedä, kuinka paljon sillä oli vaikutusta asiaan, varsinaista tupakanhimoa ei minulla kuitenkaan raskausaikana ollut.

Nyt olen raskaana toista kertaa, esikoisen syntymästä on kulunut reilu vuosi, ja tämä toinen kerta on ihan erilainen. Tunnen oloni melkeinpä päinvastaiseksi kuin ekassa raskaudessa, olen suorastaan lauhkea kuin lammas. Asioista, joista ekassa raskaudessa olisin loukkaantunut verisesti ja alkanut itkeä/saanut raivarit/heittänyt miehen tavaroineen ulos talosta tai vähintään särkenyt jotain, nyt vain naureskelen ja myhäilen tai sivuutan olankohautuksella.

Jokainen ja jokaisen raskaus on erilainen. Ei pidä vetää johtopäätöksiä, että "koska minulla meni niin ja näin, menee se niin muillakin" -tämä siis muille naisille. Joillekin hormonaaliset muutokset ovat varmasti vaikeammin käsiteltävissä kuin toisille, tai ylipäätään uusi, mullistava tilanne pistää hetkeksi elämän enemmän tai vähemmä sekaisin. Olen myöskin kurkkuani täynnä noihin "raskaus ei ole sairaus"-hokemiin. No ei ole, ei, se tiedetään, mutta ei se kyllä ihan normaali olotilakaan ole, ei ainakaan kaikille. Mutta väliaikainen se on, ja ja se on jo positiivista.

Tiedostaako, CausaliS, vaimosi itse muutoksen ja sen syyt? Koettakaa puhua asiasta "rauhallisena" hetkenä ja yrittäkää olla dramatisoimatta (käydä Suuria Keskusteluja Tulevaisuudesta jne), nyt ei ole niiden aika. Huumorikin saattaa voida auttaa, tilapäisesti. Tiedän, että on helppo sanoa, mutta anna vaimollesi aikaa.

Hyvää ja rauhallista (!) odotusta.

Koska se on eri raskaus. En minä tätä ketjua aloittanut. Tulipahan vaan tuttu olo tuota aloitusviestiä lukiessa ja miksi sitä joka asiasta pitäisi oma ketju tehdä.

Draama ja tragedia on edelleen päällä. Alkoi eilen jo itsellä kasvaa kyrpä otsaan ja se sitten päättyi itkuun se ja syvälliseen keskusteluun siitä onko meidän parisuhde nyt ihan ok ja miten pelottaa että tunteet on kuolemassa ja että tulevaisuus on kauhea ja täynnä pelkoa.

Kaiken päälle nainen on lopettanut tupakoinnin. Sen nyt pystyn ymmärtämään, itse kun lopetin, muutuin ihan psykopaatiksi. Pienikin vastoinkäyminen ja olin lähdössä kävelemään suhteesta ja mouhosin. Tälleen kun ajattelee, niin vähän tulee sellainen olo, että aika vähällähän minä toistaiseksi kuitenkin olen päässyt.

 

[keke]

iTSE OLEN MIES JA OLEN SAMAA MIELTÄ ETTÄ JOTKUT NAISET OVAT VITTUMAISI KUN ON RASKAAN KOSKA MUN VAIMO ON SELLAINENEN IHAN SAMA MITÄ HYVÄÄ MÄTEEN KOKAAN SILLE KÄYN KAUPPASSA HOIDAN TISKIT VITUUU SILLE ÄMMÄLLE EI RIITÄ MITÄÄ VAA RUPEE VÄÄNTÄÄ JOKA IKISESTA ASIAS ONGELMAA SAATANAN NAURETTAVASTI PIKKU JUTTUISTA siis BIG BIACH JA KAIKKEN LISÄKSI TEEN KAHTA TYÖTÄ !!!

 

[Raskausajan hormonihirvio]

Taalla yks tommonen vittumainen jatti biatch. 7,5kk raskaana ja me hadin tuskin olemme puhevaleissa. Tapailimme raskauden alkaessa ja kaikki oli hyvin. Sitten tuli hormonit kuvioihin ja joka toinen paiva olen lauhkea susi lampaan vaatteissa ja kerron kuinka paljon tulevasta isasta valitan ja leijun vaaleansinisessa pilvessa, joka toinen paiva olen susi suden vaatteissa syyllistan ja itken ja olen vihainen joka asiasta ja kerron tulevalle isalle kuinka se on maailman isista huonoin jne jne. Mun kieli on ollu aina aika pistelias mutta nyt raskauden myota olen varmaan sanonut kaikista kamalimmat asiat ikina. Ei varmaan ole sellaista ilkeytta mita en olisi sanonut Ja mies parka sanoo etta on epamiellyttavaa kun ei ikina tieda kumman minan kanssa tanaan on. Uskokaa, jos olisi jotain mita voisin tehda, tekisin. Tiedan etta kaytoksellani ajan miesta yha kauemmaksi ja pelkaan etta tuho on pian korvaamaton. Jos han huolehtii syomisistani, suutun 'ETKO SA LUOTA ETTA OSAAN ITSE HUOLEHTIA MITA SYON ETTA VAUVA VOI HYVIN' jos han ei huolehdi syomisistani 'ETKO SA YHTAAN VALITA ET VAUVA SAA TARVITTAVAT RAVINTOAINEET' ihan vaan esimerkkina. Miehet, ei ole mitaan mita te voisitte tehda parantaaksenne tilannetta. Eika mekaan haluta olla teille ilkeita, me ite tajutaan hetkittain millaisia hormonihirvioita olemme ja kaipaamme aikaa jolloin kaikki oli seesteista. Ja valilla pelottaa etta jos taa on tallaista lopun elamaa Kuten muutkin sanoi seksielama ei ole kohdillaan jo ihan vasymyksen takia ja sit kun aiemmin olimme aika mielikuvituksellisia ja akrobaattisia nykyisin vaan makaan sangyssa ja odotan etta se on ohi. Vaikka siltikin haluan miestani yli kaiken ei vaan energiaa riita. Jos olisin han, en itse varmaan enaa olisi missaan tekemisissa kanssani. Vaikka joskus teista, miehet, tuntuisi ettei me tajuta tai huomata mita kaikkea te siedatte meilta raskausaikana, me tajutaan ja huomataan ja arvostetaan suuresti. Me tiedetaan olevamme jatti biatcheja ja voitte vain kuvitella miten ihanaksi ja naiselliseksi se saa meidat itsemme tuntemaan Ihan kuin se jattikokoinen nainen Eddie Murphyn Norbit -elokuvasta Ma ainakin haluaisin oksentaa kun ajattelen kaytostani!
Hyvaa etukateista Isanpaivaa ja koettakaa jaksaa..

 

[Mies raskaana]

Onko muilla kokemusta siitä, että _heti_ raskauden alettua naisen järki loppuu? Vaimoni on korkeasti koulutettu, hänen työnsä edellyttää jatkuvaa uuden omaksumista ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Kuitenkin juuri kaikenlaisen ajattelun seisahtuminen ja nelivuotiaaksi taantuminen oli se juttu, josta tiesin raskauden alkaneen - ennen apteekin raskaustestiä. Onko tämä normaalia?

Joo, tiedän kyllä että näistä asioista pitäisi pystyä juttelemaan kotona, mutta -uskokaa pois- rakentavaa dialogia ei meidän perheessä käydä ennen ensi juhannusta, ja se ei ole minun valintani. Tai ei ainakaan sellaista keskustelua, johon vaimo osallistuu.[/QUOTE]


Itselle tuo oli aivan uusi asia, en ollut koskaan kuulluut puhuttavan tällaisesta. Ruokahalukummallissuuksista olen kyllä kuullut ja nekin toteutuvat kärjistyneinä. Olen lisäksi ensikertalainen. Siksi nuo järjettämät riidat jo melkein rikkoivat tuoreen suhteen ennen kuin sai vähän tietoa ja säädettyä omaa asennoitumista. Nyt näyttää, että saa kotona tehdä kaiken juuri kun olisi pitänyt pystyä keskittymään töihin Kiitosta on näköjään turha odottaa. Hakut tulee vaikka kuinka yrittää rakkaudella palvella.

Vastauksia tuohon alkuperäiseen kysymykseen ei juuri herunut. Onko muille tuttua?

 

[Mies raskaana]

"Onko muilla kokemusta siitä, että _heti_ raskauden alettua naisen järki loppuu? Vaimoni on korkeasti koulutettu, hänen työnsä edellyttää jatkuvaa uuden omaksumista ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Kuitenkin juuri kaikenlaisen ajattelun seisahtuminen ja nelivuotiaaksi taantuminen oli se juttu, josta tiesin raskauden alkaneen - ennen apteekin raskaustestiä. Onko tämä normaalia?

Joo, tiedän kyllä että näistä asioista pitäisi pystyä juttelemaan kotona, mutta -uskokaa pois- rakentavaa dialogia ei meidän perheessä käydä ennen ensi juhannusta, ja se ei ole minun valintani. Tai ei ainakaan sellaista keskustelua, johon vaimo osallistuu.[/QUOTE]"


Itselle tuo oli aivan uusi asia, en ollut koskaan kuulluut puhuttavan tällaisesta. Ruokahalukummallissuuksista olen kyllä kuullut ja nekin toteutuvat kärjistyneinä. Olen lisäksi ensikertalainen. Siksi nuo järjettämät riidat jo melkein rikkoivat tuoreen suhteen ennen kuin sai vähän tietoa ja säädettyä omaa asennoitumista. Nyt näyttää, että saa kotona tehdä kaiken juuri kun olisi pitänyt pystyä keskittymään töihin Kiitosta on näköjään turha odottaa. Hakut tulee vaikka kuinka yrittää rakkaudella palvella.

Vastauksia tuohon alkuperäiseen kysymykseen ei juuri herunut. Onko muille tuttua?

 

[Prag-ma]

Pyydän neuvoja ja ideoita siihen, miten kykenen kestämään vi*utusta seuraavat 8 kuukautta.

En tiedä, miten kestät vitutuksen, mutta voin kertoa, mistä on kyse. Kysymys on samasta asiasta, kuin PMS:ssä, eli premenstuaali-syndroomassa. Premenstrual syndrome - Wikipedia, the free encyclopedia

Toisin kuin luullaan, aiheuttaja ei ole estrogeeni, vaan progesteroni, eli keltarauhashormoni. Tarkemmin sanoen progesteronin ja estrogeenin epäsuhta. (Aion tehdä/julkaista aiheesta tutkielman jossain vaiheessa) Tilasta ei kärsi läheskään kaikki naiset, joten aihetta on tutkittu kohtuullisen vähän, eikä asiatietoa ole helposti saatavissa. Itse olen perehtynyt aiheeseen pms:n tutkimisen kautta muutaman vuoden ajan, joten jonkin verran löytyy tietoa.

Menemättä sen enempää lääketieteellisiin yksityiskohtiin, voin antaa muutaman neuvon, joita noudattamalla saattaa saada helpotusta sekä raskaudenaikaiseen, että kuukautisia edeltävään raivoon ja mielialan vaihteluihin.

1. Tieto auttaa. Kysymys on todella ainoastaan hormonien aiheuttamasta tunnetilasta, jolle henkilö itse ei voi mitään. Tunteita on mahdollista oppia hallitsemaan tiedon avulla, mutta se on hyvin vaikeaa. Kannattaa kuitenkin yrittää.

2. Ruokavaliosta on tutkitusti apua. Sokeria ja nopeita hiilihydraatteja tulisi välttää niin paljon kuin luonnetta riittää. Karppaamaan ei saa raskaana ollessa alkaa, mutta viisasta valikointia kannattaa harjoittaa. B6-vitamiinia kannattaa ottaa kansainvälisten suositusten mukaan, eikä kuunnella suomalaisia aikaansa jäljessä olevia suosituksia. Samoin d-vitamiini ja omegat ovat tärkeitä. Riittävä neste ja runsaat kasvikset eivät ole huuhaapuhetta, vaan todella tärkeitä. Riittävästä tryptofaanin saannista kannattaa varmistua tarkistamalla ruokavalionsa ja tryptofaanin lähteet (mm. maitotuotteet, liha, makkara, kala). Kurpitsansiemenet sisältävät 12 kertaa enemmän tryptofaania, kuin maitotuotteet. Soijavalmisteita ei tulisi nauttia liikaa, koska soija sisältää kasviestrogeeniä. Raskaana oleva tarvitsee paljon foolihappoa (B9-vitamiini), jota kannattaa ottaa suosiolla suoraan purkista, sillä harva tulee syöneeksi sen lähteitä päivittäin riittävästi.

3. Uni. Riittävä unensaanti tasapainottaa mielialaa. Se pitää melatoniini/serotoniinitasot sopivina ja tämä puolestaan vaikuttaa moneen asiaan, mm. myös seksuaaliseen halukkuuteen. Tähän auttaa tuo aikaisemmin mainitsemani tryptofaani, joka on serotoniinin ja tämä puolestaan melatoniinin esiaste.

4. Liikunta. Ei perusteluja kaipaa.

5. Kohtien 2. ja 3. tosissaan ottaminen, ruokavalio, vitamiinit ja hivenaineet sekä riittävä uni ovat todellisia apukeinoja.

 

[Ankelika]

"Toisin kuin luullaan, aiheuttaja ei ole estrogeeni, vaan progesteroni, eli keltarauhashormoni. Tarkemmin sanoen progesteronin ja estrogeenin epäsuhta. (Aion tehdä/julkaista aiheesta tutkielman jossain vaiheessa) Tilasta ei kärsi läheskään kaikki naiset, joten aihetta on tutkittu kohtuullisen vähän, eikä asiatietoa ole helposti saatavissa. Itse olen perehtynyt aiheeseen pms:n tutkimisen kautta muutaman vuoden ajan, joten jonkin verran löytyy tietoa."

Kiinnostaisi tietää koskeeko tutkielmasi vain raskausaikaa. Eikö myös vaihdevuosi-ikäinen nainen saa tunnekuohuja, jotka tasoittuvat iän myötä.

Ainakin minä olen nykyään niin seesteinen lammas, että jo ikävöin 40+ iän dynaamista olotilaa.
Olin siihen aikaa tosi räväkkä tapaus.

Ap:n lapsi lienee lähes esikouluikäinen. Niin se aika kuluu.