Miten kestätte jatkuvat pettymykset?!

[Maya]

Siinä se tulikin, että miten päänne kestävät jatkuvat pettymykset, kerta toisensa jälkeen?
Tänään on alkamassa menkat, ja olo on aivan sietämätön, vaikkei yritystä ole edes sitä vuotta takana. Kuitenkin tiedän, että kierrossani mättää jokin, luteaalivaihe on olematon ja ovulaatio tuskin tapahtuu kunnollisena. Silti sitä joka ikinen kuukausi on aivan täynnä toivoa, varma tärpistä ja sitten kun menkat alkaa, tekisi mieli vajota maan alle suremaan ja lopettaa koko touhu, ei jaksaisi enää yhtään pettymystä. Alkaa jo vihaamaan itseään ja kroppaansa, kun se ei toimi oikein. Mikään ei päällisin puolin ole vialla, ei elintavoissa, ei missään muussakaan. Silti ei raskaus vaan ala, kohta 11kk yritystä takana. Kertokaa kohtalontoverit, miten selviätte??? Lääkärin varaan heti kun toivun pahimmasta pettymyksestä, nyt juuri ei jaksa kiinnostaa. Yritän saada ajan kierron keskivaiheille, jolloin varmasti näkyy munarakkulan kehitys ja limakalvon kunto parhaiten.

 

[elli]

No vaikeaa se on täälläkin.Yritystä on takana reipas vuosi,siinä välissä ollut yksi keskenmeno ja siis sen jälkeen yritystä jo takana 9kk.Välillä tuntuu myös että pää hajoo, gynellä olen käynyt ja ei kuulemma mitään "vikaa" ja "oothan sä jo kerran raskaana ollut niin kyllä se kuule tulee myös uudestaan", näinköhän...Saan välillä ihan järkkyjä itkun/pettymyksen puuskia tän asian takia ja kaikki kaatuu tietenkin miehéni niskaan.Ystäville en voi puhua, eivät ne ymmärrä, koska kaikki joilla on lapsia ovat tulleet raskaaksi max 3kk yrittämisen alkamisesta.Suoraan sanottuna välillä v*tuttaa ja huomaankin tulleeni kyyniseksi ja kateelliseski mitä inhoan yli kaiken itsessäni juuri tällä hetkellä.Yhdelle ystävälle olen kertonut tästä tilanteesta ja tietää myös keskenmenosta ja juuri eilen se kävi meillä vain kertoakseen että niillepä on juhannusvauva tulossa...sain just koottua itseni siihen asti kun se meiltä lähti, mut itkin (taas) silmät päästäni sen jälkeen...Tällaisia tuntoja täällä, eli ei se helppoa ainakaan mulla ole tuo pettymysten kestäminen, mutta kai tässä nyt pää kasassa vielä jonkun aikaa kestää

 

[vinkki.]

Niinpä. Parasta on vaan varata aika lapsettomuuslääkärille. Jos jokin selkeä häikkä on havaittavissa, se on myös helpommin korjattavissa. Sen sijaan jos mitään vikaa ei perustutkimusten jälkeen löydy on tilanne tavallaan aina haastavampi. Se että on säännölliset menkat ja oviksenkin tunnistaa, ei aina tarkoita sitä että kaikki ois ok - se tuli mullekin vähän yllärinä.

 

[ikuisesti yksin]

mä oon kolmen viikon sisällä menettäny koirani, kaverini, isäni, oon valvonu yöt ja miettiny missähän mun iskä on koska se katos. Entiiä kestänkö enää pitkään oon kuitenkin vaan 11 vuotta