miten kieltäytyä kummiudesta??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Nyt se tapahtu mitä oon pelännyt. Ystävä pyysi mua lapsensa kummiksi. Oli laittanut sähköpostiin kauniin runon.
Mutta mua ahdista ajatus kummiudesta. Ystävä ja hänen lapsensa on minulle kyllä hyvin tärkeitä ja rakkaita, mutaa jotenkin tuo kummi-ajatus hirvittää. En edes tiedä mitä kummilta ns "vaaditaan" tai minkälaiset odotukset sitten olisi. Mutta mitenkähän sen ystävällekin selittäisin,etten tahdo kummiksi ryhtyä :/

Toki yritän sitten hyvä kummi olla, jos siksi "jousun", tavaraa en aio tunkea mutta läsnä olen. Mutta niin olisin ilman tuota kummi-nimi rasitettakin :S
 
[QUOTE="tööt";23074253]Vastaat: Ei kiitos.[/QUOTE]

kun se ei ole ihan niin yksinkertaista. Ystävänion aikamoinen tulisielu ja pelkään että hän loukkaantuu ja kästtää asian aivan väärin. :/
 
Mulla vähän samaa ongelmaa, mulle saattaa kaikella todennäköisyydellä piakkoin napsahtaa kummipyyntö kohdalle. Mulla on jo yksi kummilapsi ja se riittää minulle vallan mainiosti, enempää en haluaisi. Mitenhän sitä sitten osaisi nätisti pyynnöstä kieltäytyä...???
 
[QUOTE="vieras";23074235]Nyt se tapahtu mitä oon pelännyt. Ystävä pyysi mua lapsensa kummiksi. Oli laittanut sähköpostiin kauniin runon.
Mutta mua ahdista ajatus kummiudesta. Ystävä ja hänen lapsensa on minulle kyllä hyvin tärkeitä ja rakkaita, mutaa jotenkin tuo kummi-ajatus hirvittää. En edes tiedä mitä kummilta ns "vaaditaan" tai minkälaiset odotukset sitten olisi. Mutta mitenkähän sen ystävällekin selittäisin,etten tahdo kummiksi ryhtyä :/

Toki yritän sitten hyvä kummi olla, jos siksi "jousun", tavaraa en aio tunkea mutta läsnä olen. Mutta niin olisin ilman tuota kummi-nimi rasitettakin :S[/QUOTE]

Moi!
Mä olen kieltäytynyt kummiudesta, meillä syyt oli ne, että
a) perhe asuu kaukana meistä, ei käydä koskaan heillä, tiedän että se kerran/kaksi vuodessa käyminenkin olis tosi kallista ja hankalaa järjestää
b)omia lapsia on monta, kummilapsiakin useampi ja ihan samaan aikaan alettiin toisen lapsen kummiksi kun olis tää toinenkin kummina olo tullut
c)perheesssä oli sillä hetkellä kauheasti kaikkea muutakin ja esim. ristiäisiin ei oltais päästy osallistumaan

Olen tosi iloinen, että kieltäydyin, meni lähes vuosi ennenkuin nähtiin tuota lasta, just matkojen takia yms. olis tosi noloa olla ihan "paska" kummi. Mielummin olen muuten vaan kaveri ja tykkään kyllä lapsesta mutta heikosta pääsee hyvää suhdetta tulemaan kun välimatka on kovin pitkä.

Onneksi lapsen äiti ymmärsi tämän eikä vetänyt herneitä nenään.
 
Oisko mitään, jos keskustelisit sen ystäväsi kanssa siitä, että mitä hän odottaa kummilta.

Mä olen kaikille lasteni kummeille kertonut odottavani kummilta vain osallisuutta lapsen elämään. En halua kummiksi ihmistä, joka kuittaa velvollisuutensa lähettämällä jouluna ja synttärinä kortin ja /tai lahjan.

Mieluummin olen ottanut lapselleni kummin, joka ei edes halua olla lahja-automaatti.

Kummiksi pääseminen on mun mielestä kunnia. Toisille se on vain rasite.
 
Eroa kirkosta. Siinä syy ystävällesi. Kummiksihan vaaditaan vähintään kaksi kirkkoon kuuluvaa rippikoulun käynyttä ihmistä. Joissain seurakunnissa hyväksytään kyllä ei kirkkoon kuuluvia näiden kahden pakollisen lisäksi, mutta useat seurakunnat ei hyväksy sellaisia kummiksi.
 
tottakai loukkaantusin jos pyytämäni ihminen ei haluaisi kummiksi. minusta siitä ei oikein voi kieltäytyä? se on selvä viesti että et halua olla niin läheinen ystävä ja lapsen pysyvä ihminen, vaan ennemminkin samantekevä ohikulkija. ehkä hän luotti sinuun todella, ja ei odota tavaroita vaan että lapsella vain olisi joku arvostamansa kummi. itse en odota kummeilta ihmeempiä, en usein näkemistä tms. vaan että välittävät vaikka asuisivat kaukanakin.
 
munkin mielestä se on hirmu suuri kunnia-asia ja se kai siinä pelottaakin. haluan nimittäin sitten todella olla läsnä lapsen elämässä ja tutustua häneen kunnolla ja viettää aikaa hänen kanssaan. meilläon kuitenkin välimatkaa sen verran, ettei se ole mahdollista niin paljon kun itse itseltäni kummina vaatisin. enkä tahdo olla mikään pelkkä materia-kummi. se kai siinä se ahdistavin ajatus on.
 
[QUOTE="a p";23074450]munkin mielestä se on hirmu suuri kunnia-asia ja se kai siinä pelottaakin. haluan nimittäin sitten todella olla läsnä lapsen elämässä ja tutustua häneen kunnolla ja viettää aikaa hänen kanssaan. meilläon kuitenkin välimatkaa sen verran, ettei se ole mahdollista niin paljon kun itse itseltäni kummina vaatisin. enkä tahdo olla mikään pelkkä materia-kummi. se kai siinä se ahdistavin ajatus on.[/QUOTE]

Tuo kirkostaeroamisväittämä on helpoin tapa. "Kiitos kauniista pyynnöstä, mielelläni olen läsnä lapsen elämässä, mutta viralliseksi kummiksi en kelpaa, sillä en kuulu kirkkoon"
 
[QUOTE="a p";23074450]munkin mielestä se on hirmu suuri kunnia-asia ja se kai siinä pelottaakin. haluan nimittäin sitten todella olla läsnä lapsen elämässä ja tutustua häneen kunnolla ja viettää aikaa hänen kanssaan. meilläon kuitenkin välimatkaa sen verran, ettei se ole mahdollista niin paljon kun itse itseltäni kummina vaatisin. enkä tahdo olla mikään pelkkä materia-kummi. se kai siinä se ahdistavin ajatus on.[/QUOTE]

No sano tämä syyksi. Siinähän se on. :)

Minäkään en suostu kummiksi. Olen kertonut kavereille jo etukäteen, etten joutuisi moiseen tilanteeseen. Yhden kummiksi olen nimittäin hairahtunut jo ennen tuota, ja se saa riittää. Minustakaan kummin ei kuulu yhtään lahjoa, mutta minä en välitä muuten puuhata muiden kuin omien lasten kanssa, joten minä sitten oikeastaan muistan tuota kummilastani vain lahjoilla. Mitä vähemmän kummilapsia, niin sitä parempi. Minä vain ahdistun tuollaisista ylimääräisistä velvoitteista. Meillä on omassakin elämässä ihan tarpeeksi...
 
Mun veli kieltäytyi kaverinsa lapsen kummiudesta koska ei halunnut sitoutua. Sai sitten pojalta nimityksen "pummi". :D Ostelee kyllä lahjoja pojalle ja viettää aikaa, ilman velvoitteita.
 
No mun mielestä on hienoa, jos on pokkaa kieltäytyä.
Minä kaipasin juuri sinunlaistasi kummia lapselleni, mutta sain ne lahja-automaatit.
Nyt jälkikäteen tajuan, että olisi ehkä pitänyt vielä enemmän painottaa, että haluan heidän osallistuvan lapsen elämäänkin, tai sitten mieluummin kieltäytyvän koko kummiudesta.
Lapsella on muutenkin niin vähän aikuisia ympärillään, että varmasti tykkäisi viettää aikaa heidän kanssaan. Mutta ikinä ei sovi, tai ei kerkiä, eikä varsinkaan yksikään yhteydenotto tule kummien puolelta.
Olen itse miettinyt, miten hienovaraisesti sanoisin, että voivat koko kummiudesta luopua.
Vaikka lapsen kannalta se ei taida olla reilua.
 

Similar threads

Yhteistyössä