Toggle sidebar

Miten köyhä voi erota?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suruinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Suruinen

Vieras

Onko kukaan eronnut niin, että on jäänyt puille paljaille? Luulen, että meillä on ero edessä, en jaksa enää mitätöimistä ja mollaamista ja huutamista, mutta:

Meillä on kaksi lasta, oon jäänyt suoraan opiskelemasta äippälomalle ja sitten kh-tuelle. Minulla ei ole mitään omaisuutta, eikä juuri rahaa. Miten voin erota? Menetän kaiken. Meillä ei lasten kanssa ole mitään, mistä lähteä: televisiota, kodinkoneita, autosta nyt puhumattakaan, eipä huonekalujakaan. Ne kaikki ovat tulleet miehen puolelta.

Onko kukaan eronnut tällaisessa tilanteessa, miten pärjäsitte??
 
Naimisissa, ei avioehtoa. Mutta toisaalta suuri osa omaisuudesta hankittu ennen avioliittoa, en tiedä onko sillä merkitystä. Sen tiedän, että mies vetää asiasta sellaiset pultit, ettei tappelutta anna yhtään mitään, varmasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Naimisissa, ei avioehtoa. Mutta toisaalta suuri osa omaisuudesta hankittu ennen avioliittoa, en tiedä onko sillä merkitystä. Sen tiedän, että mies vetää asiasta sellaiset pultit, ettei tappelutta anna yhtään mitään, varmasti.
Click to expand...

Sama se sille, avioliitossa, ei avioehtoa, puolet on sinun. Ja ne tappelut kestää kyllä jos vaan uskoo että parempi elämä ja parempaa yleensäkki on tiedossa. Ja niin se kyllä on... :heart:
 
Mulla oli sama ongelma muutama vuosi sitten. Sossuun vaan meet kertomaan ongelmistas. Ne voi auttaa jopa takuuvuokran maksamisessa ja huonekaluja ensihätään löytää käytettynäkin ja kavereiltakin ainakin minä sain jotain vanhoja. Oli kanssa eron aikaan vielä opinnot mulla sillon kesken. Kolmen lapsen kanssa muutin pois. Nyt asiat paremmin kun koskaan, nyt oon valmistunut ja saanut töitä ja ostanut uuden miehen kanssa omakotitalon. Ero oli mun elämäni paras ratkasu.
 
Köyhyys ei ole tyhmyyttä. Eroat, jos katsot sen parhaaksi itsesi (ja lasten) kannalta. Suomessa ei kukaan nälkään kuole. Sitäpaitsi työtä tekemällä yh:kin saa riittävän toimeentulon. Toimeentulotukeen turvautuminen on ok jos on pakko, mutta älä ala sossutapaukseksi. se latistaa kaiken oma-aloitteisuuden.
 
Kiitos vastauksista.

Kun tuntuu, että ero muutenkin on kyllin vaikea ratkaisu. Se kuvio, että "vien" lapsilta isän ja muuta. Mutta kun tosiaan ei edes ole niin omillaan, että voisi mitään hankkia. Työtilannekin on semmoinen, että tuskin heti saan työpaikkaa, vaikka koulut saankin loppuun.

En tietenkään jää materian takia mihinkään, mutta tosi pelottavalta tuntuu aloittaa ihan oikeastikin tyhjästä :o
 
Onneksi suurin osa eroavista naisista löytää uuden maksavan miehen, niinkuin onnellinen vierailija. Sitten ei tarvitse pelätä eikä alkaa kantaa vastuuta omasta elämästä saati tekemään työtä tai peräti kärsimään köyhyydestä. Suomen naiset on kansainvälisesti teoriassa niin emansipoituneita, mutta voi tytöt mikä on totuus. Eli ei muuta kuin äkkiä uusi mies kehiin: mitä pitempään olet yksin sitä epäilyttävämpi tapaus, ja riski joutua töihin aina vain suurempi..
 
ei ollut sinulle, lähinnä yleisesti mutta ehkä tällä onnelliselle erityisesti(mainitsin nimimerkin viestissä). En halua olla törkeä, mutta minusta hälyttävää, että ainoa tie onneen löytyy miehen kautta
 
Sanoiko joku niin? Itse en ainakaan noin ajattele. Mutta jos elämä on rakennettu niin, että on äiti ja isä ja lapset ja koti siinä, iso asia on repiä koti hajalle ja aloittaa nollasta. Ja kun on tää lama tai mikänytonkaan, ei ole niin sanottua, että saan heti töitä, vaikka niitä etsinkin aktiivisesti. Suunnitelmissa sen sijaan ei ole etsiä uutta miestä hetikään ollenkaan, riitti vähäksi aikaa.
 
Ap voisit toimia näin. Etsit vuokra-asuntoa ja samalla säästät jostain takuuvuokran, pyydä miehen palkasta vaikka jotain kuviteltua menoa varten osa. Kun löydät sopivan vuokra-asunnon viet sinne lastesi huonekalut, tarvikkeet ja omat tarvikkeesi.
Kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta saa edullisesti huonekaluja ja astioita. Sukulaisiltakin voisi kenties löytyä?
Jos kunnassasi ei ole kotihoidontuen kuntalisää voit saada toimeentulotukea. Asumistukea saat kelalta, joten sinne hakemus heti vetämään. Toimeentulotukea kannattaa hakea myös varuiksi, jos kelalla kestää.

Tulosi muodostuisivat asumistuesta (muista hankkia pieni asunto kohtuuvuokralla!), lapsilisistä (joihon saat kahdetsa yh-korotusta yht 100e) ja kotihoidontuesta sekä perusosasta, että hoitolisästä, jos et ole sitä jo saanut (hae sitä, jos et nyt saa miehen tulojen takia). Jos kunnassasi ei ole kuntalisää voit saada toimeentulotukeakin.
 
Okei, en oikeasti halua ketään loukata. Sulle ihan vaan tsemppiä. Mutta eroa ja yksinhuoltajuutta pelätään monesti ihan turhaan. Ja yksinhuoltajien parissa onnistujina pidetään niitä, jotka äkkiä löytää uuden miehen. Näitä asioita kritisoin. Itse erosin 10 v sitten, olen ollut taloudellisesti 100 % omillani, mutta en ole eroa katunut. Myöntää täytyy, että olen välillä katkera niille (naisille), jotka katsoo, että mitä onnistuneempi ero, sitä nopeampi uusi miessuhde.
 
Joo, noin se varmaan kannattaisi. Tuskin saan mieheltä palkasta pummattua kyllä mitään. Ja arveluttaa, mitä jos otan asunnon vastaan, heti pitäis takuuvuokran lisäksi olla se vuokrakin maksaa, Kelassa jne. varmaan kestää... Mulla on pieni epäilys, että helvetti aukeaa, kun suunnitelma paljastuu. Mies ei mikään väkivaltainen ole, mutta voi hankaloittaa asiaa muutoin ja varmaan tekiskin niin? En tiedä
 
ap, yritän nyt palata 10 v takaiseen aikaan, omaan erooni. Minusta sinun kannattaa olla itse ihan varma erosta, eikä kuunnella muita (edes tällä palstalla). Suurin osa ihmisistä ei kannata päätöstäsi, tai kannattaa sitä vääristä syistä (yrittävät itse päteä tms). En oikein ymmärrä, miksi haet tukea täältä..
 
Noh, lähipiiristäni en saa tukea. Heidän mielestään pitää aina lasten takia yrittää. Eivätkä he tiedä, minkälainen mies minulle kotona on (huutaa, haukkuu, kiroaa, mitätöi). Itselläkin tosi vahvana tuo ajatus, että lasten takia pysyä yhdessä, mutta nyt vaan joku mitta täynnä ja joku syvä käsitys siitä, että ei ole sen arvoista. Kamalan vaikeaa ihan yksin lähteä tätä tekemään, siis ihan ilman tukea. Epäilee itseään kyllä.
 
Omien kokemusteni perusteella sanoisin että ei se lasten takia parisuhteessa pysyminenkään aina ole oikea ratkaisu, minun mielestä minun vanhemmat olisi aikoinaan saaneet erota (äiti ei lähtenyt kun ei ollut rahaa, ja silloin ei yhteiskunta auttanut samalla tavalla). Takuuvuokraan saat luultavasti sosiaalitoimistosta jos sinulla tosiaan niin pienet tulot.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa