Miten lapsuutensa päivähoidossa viettänyt käsittelee tunteitaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietiskelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietiskelijä

Vieras
Millä tavalla ne lapset, jotka ovat suurimman osan elämästään olleet päivähoidossa, pystyvät käsittelemään tunteitaan? Lapsethan käsittelee asioita hirveästi leikin kautta ja se ei onnistu missään muualla kuin kotona niin hyvin. Päivähoidossa on häiriötekijöitä ja keskeytyksiä. Kotona lapset leikkii luovemmin ja selvästikin leikeissään tuovat kaikkia asioita esiin mitä elämässä sillä hetkellä tapahtuu. Kuinka on niiden laita, jotka raahataan päiväkotiin 5 päivänä viikossa? Jotain jäänee puuttumaan.
Onko kukaan ajatellut tätä? Meillä saattaa mennä monta tuntia päivässä kun lapset leikkii autoilla ja legoilla ja barbeilla. Luulen, että lapsi tarvitsee nimenomaan sitä leikkiä kasvaessaan ja käsitellessään kaikkea elämään liittyvää.
Tämä ei ole päivähoidon syyllistämistä, vaan vain ajatus joka heräsi kun olen seurannut omien lasten touhuja.
 
Mä en ole edes noin syvällisesti miettinyt asioita, mutta ihan maalaisjärjen mukaan kotihoito on mun mielestä parempi vaihtoehto.
No, siitä vois puhua vaikka kuinka pitkään miksi, mutta ne perusteluthan menee aina ohi korvien.
Tai siis kiistelyksihän se täällä menee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Luulen että paremmin kuin vuosikausia kotona tylsistynyt lapsi.

Tylsistynyt lapsi kotona? :o Miten se on edes mahdollista. Siis tuo tylsistyminen kotona jossa voi leikkiä melkeinpä just sitä mitä mieleen juolahtaa, toisin kuin päiväkodissa jossa on monta lasta sähläämässä ja rajoitetut lelut ja aina jotain muuta puuhaa että leikit jää kesken just parhaimmalla hetkellä.
Leikki on ehdottoman tärkeää lapsen psyykelle. Luulenpa että siitä on tehty tutkimuksiakin. Jos joku tietää sellaisia, olisi kiva lukea.
 
Meillä on ihan hauskaa kotona mutta 4 v poika ikävöi kovasti kavereitaan kun on kesäloma jne.. mä uskon et ne käsittelee siel viel paremmin kun ei tarvi varoa pahoittamasta äidin tai isin mieltä sanomalla mulla on tylsää kotona...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietiskelijä:
Millä tavalla ne lapset, jotka ovat suurimman osan elämästään olleet päivähoidossa, pystyvät käsittelemään tunteitaan? Lapsethan käsittelee asioita hirveästi leikin kautta ja se ei onnistu missään muualla kuin kotona niin hyvin. Päivähoidossa on häiriötekijöitä ja keskeytyksiä. Kotona lapset leikkii luovemmin ja selvästikin leikeissään tuovat kaikkia asioita esiin mitä elämässä sillä hetkellä tapahtuu. Kuinka on niiden laita, jotka raahataan päiväkotiin 5 päivänä viikossa? Jotain jäänee puuttumaan.
Onko kukaan ajatellut tätä? Meillä saattaa mennä monta tuntia päivässä kun lapset leikkii autoilla ja legoilla ja barbeilla. Luulen, että lapsi tarvitsee nimenomaan sitä leikkiä kasvaessaan ja käsitellessään kaikkea elämään liittyvää.
Tämä ei ole päivähoidon syyllistämistä, vaan vain ajatus joka heräsi kun olen seurannut omien lasten touhuja.

Ihan hyvä että pohdit asiaa, mutta onko sinulla mitään kokemusta päivähoidosta? Kyllä siellä leikitään, ja nimenomaan useammanlaisia leikkejä kun vain kotona. Päiväkodin kaveriporukoissa kun mielikuvitus moninkertistuu eikä lapsi yksinkertaisesti keksi kaikkea yksin kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Meillä on ihan hauskaa kotona mutta 4 v poika ikävöi kovasti kavereitaan kun on kesäloma jne.. mä uskon et ne käsittelee siel viel paremmin kun ei tarvi varoa pahoittamasta äidin tai isin mieltä sanomalla mulla on tylsää kotona...

"ihan hauskaa", "luulen"

On siis ihmisiä jotka ei tosissaan vaivaudu laskeutumaan sinne lapsen tasolle ja miettimään sieltä käsin mitä se lapsi oikeesti ajattelee?

Miksi äiti tai isi pahoittaisi mielensä siitä että lapsi uskaltaa sanoa että on tylsää? Kaikillahan on tylsää joskus, missä tahansa sitten onkin. Mitäpäs kun lapsi sanoo ettei tykkää olla päiväkodissa tai että siellä on tylsää?
Kavereiden ikävöiminen on ihan tervettä ja normaalia. Niitä kavereita voi ikävöidä silloinkin kun lapsi on kotihoidossa.
Toisaalta ymmärrän tämänkin kommentin, koska on helppo sulkea silmänsä sellaiselta mitä ei näe eikä kuule. Kukaan vanhempihan ei todellisuudessa ei ole näkemässä ja kokemassa mitä siellä päiväkodissa oikeasti tapahtuu. Ja se vähä mitä lapsi haluaa sanoa kotona, on helppo ohittaa olankohautuksella vai mitä?
Surullista :(
 
Leikkii lapset päiväkodissakin. Ja leikit jatkuu sitten kotona. En nyt ihan ymmärrä mitä haet takaa... ei me niitä lapsia nyt ihan miten sattuu retuuteta siellä päiväkodissakaan, on aikaa hyville kehittäville leikeille ja leikkikavereille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan hyvä että pohdit asiaa, mutta onko sinulla mitään kokemusta päivähoidosta? Kyllä siellä leikitään, ja nimenomaan useammanlaisia leikkejä kun vain kotona. Päiväkodin kaveriporukoissa kun mielikuvitus moninkertistuu eikä lapsi yksinkertaisesti keksi kaikkea yksin kotona.

Puhut asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan hyvä että pohdit asiaa, mutta onko sinulla mitään kokemusta päivähoidosta? Kyllä siellä leikitään, ja nimenomaan useammanlaisia leikkejä kun vain kotona. Päiväkodin kaveriporukoissa kun mielikuvitus moninkertistuu eikä lapsi yksinkertaisesti keksi kaikkea yksin kotona.

On kokemusta myös päivähoidosta. Siksipä vielä helpompi vertailla. Eräässä paikassa lapsi ei viihtynyt, sanoi olevan tylsää, siellä ei ollut leluja ja se mitä näin ja kuulin muiden lapsien taholta, ei ollut hyvä enkä ihmettele ettei lapsi halunnut siellä ollakaan.
Kaverina lapsilla on toisensa suurimman osan päivästä. Hyvin keksivät leikittävää päivästä toiseen. Välillä itse osallistun leikkeihin.
Tottakai päiväkodissakin leikitään, mutta leikkejä voi rajoittaa juuri ne vieraammat ihmiset, liian suuri lapsijoukko, rajoitetut mahdollisuudet, ohjattu toiminta joka keskeyttää leikin jne. Luovuus ja se mielikuvituksen kapasiteetti ei pääse niin valloilleen, mikä minusta on tärkeää lapsuudelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Luulen että paremmin kuin vuosikausia kotona tylsistynyt lapsi.

Tylsistynyt lapsi kotona? :o Miten se on edes mahdollista. Siis tuo tylsistyminen kotona jossa voi leikkiä melkeinpä just sitä mitä mieleen juolahtaa, toisin kuin päiväkodissa jossa on monta lasta sähläämässä ja rajoitetut lelut ja aina jotain muuta puuhaa että leikit jää kesken just parhaimmalla hetkellä.
Leikki on ehdottoman tärkeää lapsen psyykelle. Luulenpa että siitä on tehty tutkimuksiakin. Jos joku tietää sellaisia, olisi kiva lukea.


Minä olen kotona hoidettu ja mulla ainakin oli aivan järkyttävän tylsää kotona äidin kanssa ja kaipasin todellakin ikäistäni seuraa. Omat lapset menevät ehdottomasti tarhaan leikkimään ja oppimaan sosiaalisia taitoja.
 
Hyvin käsittelen. Molemmissa on hyvät puolensa sekä päivähoidossa että kotihoidossa. Se miksi lapsi kasvaa on monen asian summa eikä siihen voi mitenkään vetää noin yksiselitteisiä päätöksiä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Luovuus ja se mielikuvituksen kapasiteetti ei pääse niin valloilleen, mikä minusta on tärkeää lapsuudelle.

Mutta jos verrataan sitä että joutuu olemaan luova yksinään kotona tai pääsee leikkimään päiväkotiin toisten lasten kanssa, niin jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Kaikilla ei ole sisaruksia kotona tai samanikäisiä naapurissa, joiden kanssa pääsisi rakentamaan ystävyyssuhteita ja leikkimään mielikuvitusleikkejä päivittäin.
 
Päiviksessä on kavereitakin mukana, kotona joutuu olemaan yksin. Ihan yhteiskuntakelpoinen minustakin tuli vaikka olin päiväkodissa ja pph'lla lapsena, koka äiti yh ja hänen oli pakko olla töissä heti kun vain pääsi töihin :)
 

Similar threads

Ä
Viestiä
9
Luettu
2K
V

Yhteistyössä